Linja-auto pysähtyi parkkipaikalle ja me menimme ulos. Hannele käveli toisella puolella minua ja Maarit toisella. Tuulia tuli hieman jäljessä kuten aina… Kun saavuimme koululle Elisa, Miia ja Eveliina seisoivat seinän vieressä.
- Juha on tuossa… Elisa huikkasi minulle ohimennen.
Juha oli hoikka poika joka pelasi jääkiekkoa ja johon minä ja Elisa oltiin rakastuttu yhtä aikaa. Ja minä olinkin ollut Juhan kanssa yhdessä mutta meillä meni poikki.
Mutta olin silti ihan pihkassa siihen.
Pysähdyin kuin seinään ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. JUHA seisoi edessäni. Menin varmaan ihan punaiseksi. Jähmetyin täysin ja vaikka yritin liikuttaa jalkojani, ne eivät liikkuneet minnekään.
- Moro! Juha moikkasi.
- Ööö… Menin ihan hiljaiseksi ja luulin, että mokasin pahastikin, mutta Juha jatkoi.
- Tuuksä illalla kylälle?
- Joo… Sanoin vähän epävarmasti, koska minun oli vähän vaikea saada lupa äidiltä ja iskältä.
- No nähäänkö siellä? Hän jatkoi ja odotti innokkaana vastausta.
- Joo… vastasin ja sitten Juha lähti pois.
Pyörryin melkein, mutta onneksi Maarit ja Elisa olivat takanani ja ottivat minut kiinni. AJATTELE!!! Juha koulun komein poika kysy minua, koulun ruminta tyttöä kylälle… No… Enhän minä mikään ruma ole, mutta eihän itseään saa kehua…
Kello pirisi ja kauhea väkijoukko juoksi portaat ylös. Meidän koulumme oli kolmikerroksinen ja keltainen väriltään. Meidän luokka oli ylimmässä kerroksessa. Kun astuin luokkaan Aleksi läppäsi minua takapuoleen. Kiljaisin ja lähdin ajamaan Aleksia takaa. Opettaja pysäytti meidät ja passitti takaisin luokkaan.
Nukahdin melkein tunnilla kun katsoimme linnusta opetusvideota. Sitten sain Emilialta kirjeen jossa luki näin.
”Mä meen tänään koulun jälkeen Hannelelle. Tuu sääki sinne. Niitten isä ja äiti lähtee Kokkolaan ni saahaan olla kolmestaan… Niin ja tietysti Johanna… Voitais vaikka ajaa salaa mönkiällä…”
Hannele oli minun serkkuni joten meidän isät oli veljeksiä. Ne oli ostanu kahestaan mönkiän, mutta eihän sillä saanut ajaa ilman lupaa…
Emilia oli muutenkin aika villi ja teki kaikenlaista mitä päähän sattui tulemaan. Niinpä en yhtään ihmettele miksi hän sellaista ehdotti.
Seuraava tunti meni äkkiä, koska askartelimme. Kun lähdimme syömään Antero tuli meitä Emilian kanssa vastaan. Antero oli pitkä, tumma ja hoikka poika joka ei ollut mitenkään hurmaava… Mutta olin ollut silti hänen kanssaan yhdessä vuosi sitten ja nyt meillä oli riita.
Antero pysähtyi eteemme ja katsoi meitä tuimasti. Sitten hänen suunsa avautui ja hän alkoi puhumaan…
- Juha on tuossa… Elisa huikkasi minulle ohimennen.
Juha oli hoikka poika joka pelasi jääkiekkoa ja johon minä ja Elisa oltiin rakastuttu yhtä aikaa. Ja minä olinkin ollut Juhan kanssa yhdessä mutta meillä meni poikki.
Mutta olin silti ihan pihkassa siihen.
Pysähdyin kuin seinään ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. JUHA seisoi edessäni. Menin varmaan ihan punaiseksi. Jähmetyin täysin ja vaikka yritin liikuttaa jalkojani, ne eivät liikkuneet minnekään.
- Moro! Juha moikkasi.
- Ööö… Menin ihan hiljaiseksi ja luulin, että mokasin pahastikin, mutta Juha jatkoi.
- Tuuksä illalla kylälle?
- Joo… Sanoin vähän epävarmasti, koska minun oli vähän vaikea saada lupa äidiltä ja iskältä.
- No nähäänkö siellä? Hän jatkoi ja odotti innokkaana vastausta.
- Joo… vastasin ja sitten Juha lähti pois.
Pyörryin melkein, mutta onneksi Maarit ja Elisa olivat takanani ja ottivat minut kiinni. AJATTELE!!! Juha koulun komein poika kysy minua, koulun ruminta tyttöä kylälle… No… Enhän minä mikään ruma ole, mutta eihän itseään saa kehua…
Kello pirisi ja kauhea väkijoukko juoksi portaat ylös. Meidän koulumme oli kolmikerroksinen ja keltainen väriltään. Meidän luokka oli ylimmässä kerroksessa. Kun astuin luokkaan Aleksi läppäsi minua takapuoleen. Kiljaisin ja lähdin ajamaan Aleksia takaa. Opettaja pysäytti meidät ja passitti takaisin luokkaan.
Nukahdin melkein tunnilla kun katsoimme linnusta opetusvideota. Sitten sain Emilialta kirjeen jossa luki näin.
”Mä meen tänään koulun jälkeen Hannelelle. Tuu sääki sinne. Niitten isä ja äiti lähtee Kokkolaan ni saahaan olla kolmestaan… Niin ja tietysti Johanna… Voitais vaikka ajaa salaa mönkiällä…”
Hannele oli minun serkkuni joten meidän isät oli veljeksiä. Ne oli ostanu kahestaan mönkiän, mutta eihän sillä saanut ajaa ilman lupaa…
Emilia oli muutenkin aika villi ja teki kaikenlaista mitä päähän sattui tulemaan. Niinpä en yhtään ihmettele miksi hän sellaista ehdotti.
Seuraava tunti meni äkkiä, koska askartelimme. Kun lähdimme syömään Antero tuli meitä Emilian kanssa vastaan. Antero oli pitkä, tumma ja hoikka poika joka ei ollut mitenkään hurmaava… Mutta olin ollut silti hänen kanssaan yhdessä vuosi sitten ja nyt meillä oli riita.
Antero pysähtyi eteemme ja katsoi meitä tuimasti. Sitten hänen suunsa avautui ja hän alkoi puhumaan…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Antakaa palautetta... Bliis...
Ihan kivastihan toi teksti menee, siis jos toi 91 on ihan tota vuosikertaa edustamassa. Se että osaa kirjoittaa ei riitä. Pitäs osata luoda tunnelmaa ja sit sitä sisältöä ja asettaa se sisältö silleen että se puhuttelis sitä lukijaa... mut sul on viel monta vuotta aikaa kerätä elämän kokemusta ja sanottavaa ni kaipa se siitä.
Totta on. Ihan hyvää muuten. Olihan sitä aika
hauska lukea noin nuoremman kirjoittajan näkökulmasta. Jatka vaan kirjoittamista.
Tarina oli ihan hyvä,mutta saisit viel enemmän kuvailla niinku paikkoja ja ihmisiä,mutta ottaen huomioon nuoren ikäsi olet varmasti tulevaisuudessa loistava kirjoittaja..
Jatka kirjoittamista ja tuo tarina on hyvä..