Mitä mieltä olette tästä?

I made this. kirjoitti:

Kauhunovelli
(varoitus, sisältää raakuuksia.)


Niko oli umpinörtti tilastotieteen opiskelija, joka kärsi yksinäisyydestä. Hän asui todella pienessä yksiössä Turun ylioppilaskylässä. Nikon kämppä ei ollut pelkästään pieni, vaan se oli muutenkin karu ja sen ainoasta ikkunasta avautui näkymä suoraan hautausmaalle. Näitä yksiöitä, joiden eräs onneton asukas Niko oli, kutsuttiin osuvasti "itsemurhayksiöiksi". Niko pelkäsi usein että hänen asunnolleen annettu kutsuma nimi enteilisi hänen tulevaisuuttaan. Hänellä oli muutenkin paljon pelkoja, joita oli aiheuttanut hänen kurja lapsuutensa alkoholistiperheessä. Jos tässä olisi kaikki Nikon ongelmat, hänellä menisi lähes yhtähyvin kuin hänen harvoilla kavereillansa, mutta lisäksi Niko kärsi myös selittämättömistä harhoista.

Tällä hetkellä Niko istui junassa matkalla Ouluun, kotiinsa Pääsiäisloman viettoon. Hän säikähti huomatessaan ikkunan takana korpin, joka lensi junan vierellä. Tämä oli Nikon mielestä hyvin outoa, eikä hän uskonut sen olevan muuta kuin harhaa. Hän rauhoittui ja muisteli lapsuuttaan, jolloin hän vielä uskoi vilpittömästi joulupukkiin. Niko oli ollut lapsena hyvin herkkäuskoinen ja hän oli uskonut nukkumattiinkin melkein kymmenvuotiaaksi saakka. Tästä lankeaa syy Nikon isän niskaan, joka oli ollut kännissä hyvin leikkisällä tuulella ja käynyt viskomassa tomusokeria Nikon päälle nukkumatiksi pukeutuneena melkein joka toinen ilta. Sitten hän muisteli vuoden takaista muuttoaan Turkuun, josta oli niin harmillisen pitkä matka kotiin. Nörttinä hän oli tietoinen kaikesta "scifi"-roskasta ja oli monesti toivonut että keksittäisiin teleportti, jolla hän voisi kaukosiirtää itsensä kotiin ja takaisin käyttämättä lainkaan aikaa matkustamiseen. Sitten hän muisteli vihalla Maijaa, sitä ainutta tyttöä, joka oli yöpynyt viime talvena Nikon luona. Hän ei voinut käsittää miksi tyttö ei suostunut näkemään häntä enää toista kertaa vaikka oli niin helposti lähtenyt baarista hänen mukaansa ensimmäisellä kerralla. Maija saisi painua Nikon puolesta vaikka helvettiin.

Päästyään kotiin vastassa oli äiti. Nikon isä oli kuollut pari vuotta sitten vedettyään liikaa viinaa. Äiti sentään oli päässyt vastikään kuiville herättyään miehensä kuoleman myötä todellisuuteen. Äiti laittoi Nikolle hyvää ruokaa ja Niko söi ja tunsi olonsa turvalliseksi. Illalla hän kuitenkin erehtyi katsomaan telkkarista elokuvan Crow, joka sai Nikon helposti säikkyvän mielen levottomaksi. Hän meni sänkyyn makaamaan, mutta uni ei tullut, koska kylmät väreet riipivät hänen luissa ja ytimissä. Lopulta kun Niko oli pääsemässä jonkinlaiseen tokkuraan, hän havahtui outoon ääneen. Kuulosti aivan siltä kuin jokin nakuttaisi ikkunaan. Hän raotti verhoja ja huomasi ikkunan takana mustan korpin, saman joka oli askarruttanut häntä junamatkalla.

Enää Niko ei ollut varma oliko kyseessä harha vai ei, niinpä hän puki vaatteet päälle ja astui ulos. Korppi pyrähti lentoon ja lensi kraakkuen Pohjoiseen päin. Nikosta tuntui siltä että Korppi halusi hänen seuraavan sitä, joten hän otti polkupyörän ja sotki minkä kerkesi linnun perään. Muutaman kilometrin jälkeen he olivat hautausmaalla, jossa korppi jäi nököttämään yhden hautakiven päälle. Hautakivessä ei ollut mitään erikoista ja Niko oli ihmeissään, mutta seurasi silti korppia haudalle. Hän kyyristyi ja sytytti sytkärin nähdäkseen kenen haudalla hän oli. Hän kerkesi lukea vain sukunimen "Pirullinen", kun teksti kivessä vaihtui. Nyt kivessä luki "Paholainen" ja Niko huomasi että myös hautakivi oli vaihtunut. Kun Niko nousi ylös, hän huomasi....hän huomasi olevansa Turussa, sillä hautausmaalla, joka näkyi hänen opiskelijaboksinsa ikkunasta.

Niko ei ymmärtänyt, mutta korppi auttoi häntä lausumalla ääneen selvällä suomen kielellä lauseen "Saatana täyttää toiveesi!" Ainakin sellaisen lauseen Niko oli kuulevinaan korpin suunnalta. Niko oli aina pelännyt saatanaa aivan saatanasti, mutta nyt hänen täytyi todeta, että äskeinen ei ollut yhtään hassumpaa. Sitten hän huomasi valot kämppänsä ikkunassa. Niko paineli rappukäytävään ja portaita ylös. Päästyään sisälle asuntoonsa häntä odotti karmea näky. Niko vaikeroi, eikä ihme. Yhdessä yksiön neljästä seinästä roikkui naulittuna Maijan vertavuotava, eloton ruumis. Ruumis oli ripustettu seinälle kolmella tikarilla. Kaksi niistä oli isketty läpi Maijan käsivarsista, jotka olivat ojennettuina sivuille. Kolmas oli isketty vatsan läpi. Niiden lisäksi Maijaan oli isketty ainakin yksi tikari otsaan, mutta Niko ei pystynyt katsomaan raatoa kauemmin, koska hän tunsi pimahtavansa. Hänen olonsa oli sekava ja hän voi pahoin. Oksennettuaan lattialle Maijasta vuotaneen veren sekaan hän käänsi katseensa korppiin, joka nökötti nyt ikkunan takana.

"Miksi teet tämän minulle, miksi minä?" Niko huusi korpille, mutta korpin vastaus ei kantautunut ikkunalasin läpi. Hetkeäkään miettimättä Niko paiskasi tuolin ikkunasta läpi, jolloin korppi pyrähti lentoon väistääkseen lasinsiruja. Niko toisti karjuen kysymyksensä ja kuuli kuinka korppi vastasi "Saatana on olemassa niille, jotka häneen uskovat." Niko ei kestänyt enempää, vaan halusi kuolla. Hän hyppäsi säpäleiksi laittamastaan ikkunasta läpi ja lensi ulos yhtä holtittomasti kuin tuoli hetkeä aiemmin. Tämä ei tietenkään ollut järkevä teko, sillä kämppä oli toisessa kerroksessa. Niko onnistui murskaamaan tohjoksi vain polvensa, jotka osuivat ensimmäisenä maahan ja jäi makaamaan asfaltille vaikeroiden entistäkin enemmän. Silloin korppi lensi Nikon luo ja alkoi nokkia hänen kaulaansa, kraakkuen samalla "Saatana täyttää toiveesi!" Kun Nikon kaulavaltimot aukesivat ja veri pulppusi ulos, korppi lopetti ja lensi tiehensä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä