Tää juttu on vaivannut mua nyt melkein koko lukuvuoden, enkä ole saanut totuudenmukaista vastausta keneltäkään, joten päätin nyt kirjoittaa tämän viestin ja kysyä Teidän mielipidettänne asiasta.
Olen 14-vuotias tyttö, 167cm/63kg. Ongelma liittyy pukeutumiseeni: en nimittäin eroa massasta juuri mitenkään. Minulla on joka päivä farkut, joku isohko fleece-paita ja sen alla iso ja tumma t-paita. Hiukseni ovat aina poninhännällä, vaikka olen kyllä haaveillut voivani joskus pitää niitä auki. Kuljen joka päivä lähes samoissa vaatteissa, koska minua ei enää huvita edes käydä vaateostoksilla.
En ole tyytyväinen nykyiseen tyyliini ja haluan muuttaa sitä. Haluaisin siitä värikkäämmän ja paljon erikoisemman, jolla poikkeaisin massasta edes jotenkin. Minulla on läjäpäin suunnitelmia siitä, kuinka voisin muokata itseäni ja tyyliäni, mutta en voi toteuttaa niitä.
Syynä ovat ihmiset, joiden kanssa vietän aikaani.
Annetaanpa esimerkki: ostin kerran kaupasta pipon, josta pidin itse kovasti. En yleensä käytä pipoja, mutta äitini oli väkipakolla raahannut minut kauppaan ostamaan itselleni sellaista. Löysinkin yhden, johon kiinnyin suunnattomasti ja jonka äiti sanoi kaiken lisäksi pukevan minua.
Mutta annas olla kun ilmestyin seuraavana päivänä kouluun kys. pipo päässäni...
Kaverini, pari minua vuotta nuorempaa sekä kaksi ikäistäni tyttöä, lähinnä nauroivat hatulleni. He kyselivät kilpaa "mikä TOI on?!" ja yksi, jota olen tähän asti pitänyt ns. bestiksenäni, sanoi ettei halua tuntea minua, jos kuljen koulussa (tai koulualueella) kys. pipo päässäni...
Samanlainen tapaus oli se, kun äitini päätti itse kutoa minulle pipon muutama kuukausi ennen tapahtunutta. Kun ilmestyin hieman isonpuoleinen pipo päässäni kouluun "bestikseni" kiersi minut kaukaa tirskahdellen ja sama toistui jälleen (siis "joo mä en tunne sua"-ilmiö) ensi välitunnilla.
Näin on käynyt joka ikinen kerta kun ilmestyn kouluun esim. värjättyäni hiukseni/uusissa vaatteissa/koruissa/missä tahansa. Olen siis saanut sellaisen käsityksen, etten saisi erottua muista tai muuttua ollenkaan! En siis uskalla pukeutua tai näyttäytyä missään muussa kuin arkivaatteissani, koska nämä "kaverini" ovat ainoat, joiden kanssa vietän aikaa menetettyäni kaksi parasta ystävääni, jotka eivät KOSKAAN aliarvioineet suunnitelmiani tai haukkuneet pukeutumistyyliäni.
Sanoin asiasta kerran äidilleni, joka sanoi nykyisten "kavereitteni" kadehtivan minua. On kyllä totta, että minulla on jossain määrin sopusuhtaisempi ja muodokkaampi vartalo kuin heillä, ja olen usein saanut kuulla olevani "anorektikko" kun taas he ovat mielestään "läskejä" (vaikka ovat minua pidempiä ja pituudestaan huolimatta painavat vain muutaman kilon enemmän kuin minä itse). Itse en kuitenkaan ole tyytyväinen itseeni tai vartalooni, koska, herranjumala, enhän minä edes saa pukeutua niin kuin haluaisin!
Nykyään lähes vähän välitän ulkonäöstäni, ja kuljen joskus viikon samoissa vaatteissa. Sain jopa vähän aikaa sitten kuulla asiasta eräältä kaveriltani tyyliin "etsä koskaan vaihda paitaa?", ja masennuin entistä enemmän. Mitä minun siis tulisi tehdä? Ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua kampaajalle vai kulkea vielä ensi vuonnakin samoissa vaatteissa, kuin mitä käytin ollessani seiskalla?!
Kavereitani en voi hylätä, koska minulla ei ole ketään muuta kenen luo mennä. Parhaat ystäväni kärsivät itsekin masennuksesta ja kerran tapeltuamme kunnolla he eivät edes tahdo jutella kanssani. Ja vastakkainen sukupuoli karttaa minua kuin ruttoa.
Vinkkejä mieluummin molemmilta sukupuolilta, kunhan ne ovat asiallisia!
Kiitos!
Olen 14-vuotias tyttö, 167cm/63kg. Ongelma liittyy pukeutumiseeni: en nimittäin eroa massasta juuri mitenkään. Minulla on joka päivä farkut, joku isohko fleece-paita ja sen alla iso ja tumma t-paita. Hiukseni ovat aina poninhännällä, vaikka olen kyllä haaveillut voivani joskus pitää niitä auki. Kuljen joka päivä lähes samoissa vaatteissa, koska minua ei enää huvita edes käydä vaateostoksilla.
En ole tyytyväinen nykyiseen tyyliini ja haluan muuttaa sitä. Haluaisin siitä värikkäämmän ja paljon erikoisemman, jolla poikkeaisin massasta edes jotenkin. Minulla on läjäpäin suunnitelmia siitä, kuinka voisin muokata itseäni ja tyyliäni, mutta en voi toteuttaa niitä.
Syynä ovat ihmiset, joiden kanssa vietän aikaani.
Annetaanpa esimerkki: ostin kerran kaupasta pipon, josta pidin itse kovasti. En yleensä käytä pipoja, mutta äitini oli väkipakolla raahannut minut kauppaan ostamaan itselleni sellaista. Löysinkin yhden, johon kiinnyin suunnattomasti ja jonka äiti sanoi kaiken lisäksi pukevan minua.
Mutta annas olla kun ilmestyin seuraavana päivänä kouluun kys. pipo päässäni...
Kaverini, pari minua vuotta nuorempaa sekä kaksi ikäistäni tyttöä, lähinnä nauroivat hatulleni. He kyselivät kilpaa "mikä TOI on?!" ja yksi, jota olen tähän asti pitänyt ns. bestiksenäni, sanoi ettei halua tuntea minua, jos kuljen koulussa (tai koulualueella) kys. pipo päässäni...
Samanlainen tapaus oli se, kun äitini päätti itse kutoa minulle pipon muutama kuukausi ennen tapahtunutta. Kun ilmestyin hieman isonpuoleinen pipo päässäni kouluun "bestikseni" kiersi minut kaukaa tirskahdellen ja sama toistui jälleen (siis "joo mä en tunne sua"-ilmiö) ensi välitunnilla.
Näin on käynyt joka ikinen kerta kun ilmestyn kouluun esim. värjättyäni hiukseni/uusissa vaatteissa/koruissa/missä tahansa. Olen siis saanut sellaisen käsityksen, etten saisi erottua muista tai muuttua ollenkaan! En siis uskalla pukeutua tai näyttäytyä missään muussa kuin arkivaatteissani, koska nämä "kaverini" ovat ainoat, joiden kanssa vietän aikaa menetettyäni kaksi parasta ystävääni, jotka eivät KOSKAAN aliarvioineet suunnitelmiani tai haukkuneet pukeutumistyyliäni.
Sanoin asiasta kerran äidilleni, joka sanoi nykyisten "kavereitteni" kadehtivan minua. On kyllä totta, että minulla on jossain määrin sopusuhtaisempi ja muodokkaampi vartalo kuin heillä, ja olen usein saanut kuulla olevani "anorektikko" kun taas he ovat mielestään "läskejä" (vaikka ovat minua pidempiä ja pituudestaan huolimatta painavat vain muutaman kilon enemmän kuin minä itse). Itse en kuitenkaan ole tyytyväinen itseeni tai vartalooni, koska, herranjumala, enhän minä edes saa pukeutua niin kuin haluaisin!
Nykyään lähes vähän välitän ulkonäöstäni, ja kuljen joskus viikon samoissa vaatteissa. Sain jopa vähän aikaa sitten kuulla asiasta eräältä kaveriltani tyyliin "etsä koskaan vaihda paitaa?", ja masennuin entistä enemmän. Mitä minun siis tulisi tehdä? Ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua kampaajalle vai kulkea vielä ensi vuonnakin samoissa vaatteissa, kuin mitä käytin ollessani seiskalla?!
Kavereitani en voi hylätä, koska minulla ei ole ketään muuta kenen luo mennä. Parhaat ystäväni kärsivät itsekin masennuksesta ja kerran tapeltuamme kunnolla he eivät edes tahdo jutella kanssani. Ja vastakkainen sukupuoli karttaa minua kuin ruttoa.
Vinkkejä mieluummin molemmilta sukupuolilta, kunhan ne ovat asiallisia!
Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luin jutun, ja näin monta vuotta vanhempana haluaisin auttaa. Muistan nimittäin hyvin ajan tuon ikäisenä..Ensinnäkin mittasi ovat todella hyvät, et ole liian laiha, vaan juuri sopiva. Voi olla, että muodokkuutesi takia jotkut todella kadehtivat sinua (niin oli ainakin minun kohdalla, koska kehityin aika aikaisin). Niin vaikealta kun se kuullostaakin, niin koita olla välittämättä. Tuollaiset kaverit eivät todellakaan ole sinun ystäviäsi, vain luusereita, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään sinuun. Jos haluat todella muutosta, mieti sitä vaikka yhdessä äitisi kanssa. Menkää nuorekkaaseen kampaamoon, ja kysykää mitä hiuksillesi voisi tehdä ilman mitään tosi radikaalia muutosta. Sitten marssitte pariin vaatekauppaan ja kysytte asiantuntevilta NUORILTA myyjiltä vähän muoti vinkkejä muodonmuutokseen. Kaiken avainsana on rohkeus ja luottamus itseensä. Jonakin päivänä tulet varmasti löytämään ystäviä, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kun olet, eivätkä ole kateellisia. Älä anna niitten lapsellisten tyyppien masentaa, pää pystyyn, kyllä se siitä, voin taata! :)
Yläasteella ihminen on vielä niin nuori ja sinusta nuoremmat eivät ole vielä päässeet ala-asteen arvomaailmasta eteenpäin.Jatka rohkeesti oman persoonallisen tyylin ettimistä.Kun joku ihminen uskaltaa pukeutua oman persoonallisuutensa mukaan eikä välitä muiden huuteluista, tätä pidetään merkkinä henkisestä vahvuudesta ja ainutlaatuisuudesta.Kun menet amikseen tai lukioon, siellä on enemmän aikuisia ihmisiä ja olet saanut muutaman vuoden aikana enemmän itseluottamusta kun ikää on kertyny.
Sinun tyylisi koostuu niistä vaatteistä joissa tunnet olosi hyväksi. Ei ole järkeä käyttää kuteita jotka on hyvännäköisiä mutta et tunne niitä omaksesi. Nyt vain härkää sarvista ja kokeilemaan erilaisia tyylisuuntia. Niin kutsutut kaverisi eivät ole ystäviäsi jos noin käyttäytyvät,ennen pitkää hekin huomaavat että tyyli tulee korvien välistä,ei siitä mitä satut lykkäämään päällesi. Itsevarma olo on jo puolet ulkonäöstä, tarvitset vain vähän potkua persauksille ja voila! uusi tyyli on syntynyt.
Hus siitä haistelemaan uusien tyylien tuulia!
Pukeudu niin kuin itse haluat.. Ovatko sellaiset kavereitasi jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet... Tai kun haluaisit olla.. Sanoppa ensi kerran niille "kavereillesi" että kaveruus loppuu siihen pisteeseen kun "he eivät tunne sinua"!!!
Varmasti toimii ja tsemppiä!!!!
voi luoja..
minulla on itselläni ollut vähän samanlainen juttu, mutta minä vaan en ollut tuossa sinun asemassasi, vaan olin niiden ns. "naurajien" porukoissa. siitä on siis jo vuosia aikaa.. muuten toi juttu on ihan identtinen. mun mielestä sun on ihan turhaa ryhtyä katsastelemaan mitään "uutta" tyyliä, koska tuskin sellasia vaatteita kannattaa ostaa, missä ei viihdy.. sitä paitsi, mun mielestä toi sun tyyli nimenomaan poikkeaa massasta.. mutta tosta sun jutusta sai sellasen käsityksen, että sä oot lähinnä katkera niille sun "entisille" kavereille, ja syytät niitä sun hylkäämisestä. siis, jos sä OIKEASTI haluaisit tehä ittelles jotain, siihen ei mitenkään vaikuttais muitten mielipiteet.. tossa mun tapauksessa se ns. hylkääminen tapahtui niin, että tämä ko. tyyppi aiheutti itse tilanteensa olemalla liian itsekäs ja hän ei huomioinut muiden ihmisten tunteita ollenkaan; hän kun oli pilalle hemmoteltu jo pienestä pitäen. hän oli ns. iltatähti, aina saanut kaiken mitä oli halunnut. lopulta hänestä tuli aivan liian omistushaluinen, ja hän halusi viettää aikaansa vain muutaman kaverinsa kanssa, eikä antanut heille lupaa viettää aikaa muiden kanssa. lopulta kaikki kyllästyivät häneen, eikä kukaan halunnut olla hänen kanssaan tämän vuoksi. minulla ei ainakaan ole mitään häntä vastaan, mutta olen jo luonut uudet, huomattavasti entistä paremmat kaverisuhteet, joihin olen täysin tyytyväinen, toisin kuin ennen. tuo "en saa muuttua ollenkaan"- juttu kuulostaa- anteeksi vaan- lähinnä naurettavalta. tuossa sinun iässäsi kaikki muuttavat tyyliään lähes päivittäin, joten tuo koko juttu siitä, että muut ihmiset eivät pitäisi uusista jutuistasi tuntuu lievästi kummalliselta. ja ihan tiedoksi, mielestäni tuo juttu muiden kateudesta ei oikein kuullosta uskottavalta.. kyllähän pari tyyppiä voi sitä ihan aidosti olla, mutta että kaikki kaverisi.. sitä paitsi, ainakin minulla on henk.kohtaisesti niin hyvät suhteet ystäviini, että uskallan sanoa heille, jos joku heidän vaatteistani ei ole minun tyyliäni. ehkäpä sinunkin kaverisi olettavat niin..
ja tuo "en saa pukeutua niin kuin haluan"- juttu on kanssa mielestäni aika vastenmielinen. maailma on ajautunut siihen pisteeseen, että jokainen saa olla, mitä haluaa. nykyään kun ei pahemmin katsota koiraa karvoihin, ainakaan minun kaupungissani. ja mielestäni on aika itsekästä kutsua itseään laihaksi ja kavereitasi lihaviksi , vaikka kaverisi ovat sinua pitempiä ja vain pari kiloa painavampia..! ja tuo vastakkaisen sukupuolen karttelukin saattaa johtua täysin luonteestasi, kaikki kun eivät katso pelkästään ulkonäköä.. ja lopussa kun kerroit, ettet ole puhunut noille "suuttuttamillesi" kavereille, miten ihmeessä voit tietää, että he ovat masentuneita..? tuskin he edes ovat masentuneita..? vai oletko kenties selvänäkijä?
tiedän, että tämä kommenttini suututtaa monet, sinut mukaanlukien. en kuitenkaan tarkoita sitä pahalla, päinvastoin, neuvona. kehottaisin sinua hankkimaan elämän. näin teki se entinen kaverini, ja ihan hyvin tuntuu pyyhkivän. siis, vinkki: älä turhaan haikaile vanhojen "kavereiden" perään, anna heidän olla. minulle kun tehtiin niin, ja pakottamallahan ei ystäviä saa. kaikkien kannalta on parempi, jos etsitte uusia ystäviä. mieti, miten asiat menivät pilalle tuossa tappelussa; oliko kenties sinussa itsessäsi vikaa, muttet vain halua myöntää sitä..? luulisi omantunnon kolkuttavan..
itsetuntosi tuntuu olevan lähes nollassa, ja yrität pönkittää sitä etsimällä vikoja muista.. siis katso peliin; mieti, onko kenties itsessäsi jotain vikaa.. tuo kateus- juttu kuullostaa vain niin tyhmältä.. luulenpa vaan, että olet entisen perään halikaileva, elämälle katkera teini, joka ei suostu hyväksymään muutoksia, eikä sitä, että kaikki ei aina menekkään niin kuin itse haluaa. kehottaisin siis jatkamaan elämää, miten ikinä sen päätäkin tehdä, mutta mielestäni sinulla ei ole ongelmia tyyli, vaan asenteen kanssa. olen sinua paljon vanhempi, ja tiedän että suutut lukiessasi tämän. mutta pukeutumista kannattaa lähteä muuttamaan vasta, kun henkistä kanttia löytyy tarpeeksi. siihen sinulla on vielä paljon matkaa, usko pois. tämä viesti on oikeastaan viesti kaikille kaltaisillesi ihmisille: kaikkea ei voi aina peruuttaa. tai no, oikeastaan tämä on anonyyminä julkaistu viesti sille entiselle ystävälleni, joka piinasi muita. tämä on siis ikään kuin kirje, jota ei hänelle koskaan lähetetty. mutta parin vuoden päästä sinäkin ymmärrät.
nyt sitten sinulle ja kaikille muille tiedoksi: tämä on minun mielpiteeni, ja mielestäni minua on turhaa alkaa vihaamaan sen takia. mielestäni mielipiteeni on oikea, ei toki kaikkien mielestä, mutta annettakonn minulle silti lupa julkaista se. onhan meillä suomessa sananvapaus. tämän jälkeen jotkut myös ajattelevat minun olevan kenties maailman itsekeskeisin ihminen, mutta he tuomitkoon minut vasta sen jälkeen, kun ovat kokeneet saman kuin minä. ei siis muistella pahalla.. :)
Täyttä asiaa!
Tunnetaankohan me toisemme? :) Sopii tosi hyvin erääseen tuntemaani henkilöön.
no, jos erotut muutenki joukosta, mitä järkeä sun on muuttaa tyyliäs yhtään enempää oudommaks...
jos vaatteesi ovat omasta mielestäsi hienoja, mutta jos et olekkaan ns. tyylitajuinen sinun kannattaisi ottaa kaverisi mukaan ostoksille..
oot 167 pitkä ja painat 63.. et tosiaa oo sillo anorektikko.. mä oon 169 ja painan 53...
Kuule,
mikset voisi muuttua täysin? Jos nykyiset "kaverisi" kiertävät sinut kaukaa pelkästään sen takia että hankit uuden pipon, niin he eivät ole kavereitasi. He eivät päätä siitä miten pukeudut.
Jos todella haluat erottua, olla erilainen, niin hyvä paikka aloittaa muutos on kävellä kirpputorille, eikä suinkaan mihinkään trendivaatekauppaan. Kirpputorilta saa yleensä halvan lähdön uudelle tyylille, ja yleensä sieltä löytää persoonallisempia vaatteita kuin mistään trendivaateliikkeestä, joissa vaatteista saa maksaa aina yli 20 euroa.
Samalla rahalla voisit saada montakin uutta vaatekappaletta kirpputorilta.
Eli siis, pukeudu niinkuin SINÄ haluat, älä niinkuin kaverisi tai lähiympäristösi haluaa. Jos olet huomannut, niin koulusi käytävillä on varmasti sellaisia ihmisiä jotka pukeutuvat erikoisemmin kuin muut. He ovat uskaltaneet muuttua.
Jos nykyiset "kaverisi" hylkäävät sinut uuden tyylisi takia, niin ei huolta. Uusia kavereita tulee kyllä. Joku huomaa uuden tyylisi ja ajattelee että "Hei, tuon täytyy ajatella vähän samoin kuin minä". Uusia kavereita tulee, se on ihan varma.
Joten rohkeasti vain tyyliä vaihtamaan! Älä ole sellainen kuin muut haluavat, vaan sellainen kuin itse haluat.
ei millään pahalla, mutta ongelmasi tuntuvat olevan hitusen turhia. ja tuo "olen anorektikko"- löpinä ei todellakaan ole totta. ethän sinä ole lähelläkään mitään anorektikon mittoja!!!
ja tosiaan se, että vastakkainen sukupuoli karttelee sinua, johtuu ehkäpä kenties luonteestasi... itse en ainakaan katso pahemmin tyttöjen ulkonäköä, vaan valitsen kumppanini/kaverini sen perusteella, millaisen kuvan hän itsestään antaa. siis, ilkeilyllä tai muuten vaan ärsyttävällä olemuksella ei pitkälle pötkitä, se on faktaa se.
tuo sinun tekstisi sai minussa aikaan kuvitelman, jonka mukaan olet aika itserakas, anteeksi vain. varsinkin tuo laihuudellasi kehuskelu pisti silmääni... luulen, että olet tällä hetkellä ns. "epäsuosittujen" porukoissa, ja haikailet "suosittuihin"... pikku vinkki: aina ei ole hienoa olla suosittu. ja ei suosituksi tulla uusien muotivaatteiden perusteella...
Joo mä olen ehdottomasti samaa mieltä veikan kanssa tästä asiasta.
Se mua ärsyttää että sä sanot "olen anorektikko" sillä sä et todellakaan et todellakaan oo anorektikon painossa. Pojat kiertää sut sen takia koska sulla ei oo minkäänlaista itsevarmuutta.
Sulla on pakko olla semmonen kana muuri sun ympärilläs kokoajan tai muuten sä et tuu toimeen.
Sä oot riippuvainen nuista sun kavereistas.
Se on heikkoutta eikä sulla oo selkärankaa.
Mun kaverit rupes aikonaan temppuilemaan ja minähän näytin niille että minä pärjään yksinki. Mä en koskaan oo ollu samanlainen ko muut onko tuo sitte hyvä vai huono asia Enkä mä missään nimessä halua sillä leuhkia.