Rakastunut vikkaan, syökö minut elävältä, pureskeleeko ensin?
Minä rakastunut
Poika varjoiselta kujalta
7639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tule valoon poju!
Voi poika parka, ei kuule tässä rakkauden asioita ole aikaa miettiä, kun on kaikenlaista kivaa muuta puuhaa noiden "sisarien" kanssa. Epäilen että et saa vasta rakkautta, mutta ainahan voit yrittää.
Tottakai voi saada vastarakkautta, miten niin muka ei? :o Kyllä me monet wiccatytöt miehiä kaivataan (wiccamiehiä tuntuu vain olevan valitettavan harvassa). Itsekin varmaan haikailisin, jotain wiccamiestä, ellei olisi tuo oma kulta-ukkeli jo kainalossa.. ;)
Enhän mä valita ja surkuttele, mutta teille tytöt etiäpäin aatellen, niin kun tuo uskonto vie kaiken ajan, jää kaiken tärkein, eli rakkaus ja tuo parisuhe huonolle hoidolle. Mies ei jaksa kauaa olla laimilyöty, vaan vaatii oman huomionsa, mutta kun niin Wiccaa,niin Wiccaa? Joutuuko hakemaan hellyyttä joltain muulta? Aatelkaapa ite.
Ei se ainakaan minulta vie kaikkea aikaa. kerronpa miten wicca näkyy minun elämässäni (näin suurpiirteisesti selitettynä). Kuulun coveniin eli ryhmään wiccoja, jotka harjoittavat rituaaleja yhdessä. Tämä tarkoittaa sitä, että tapaamme täydenkuun aikaan ja kahdeksana sapattina (Samhain, Yule, Imbolc, Ostara, Beltane, Litha, Lammas ja Mabon)vuodessa. Toisinaan kun sapatti ja täysikuu osuvat samalle viikolle, vietetään yhditetty juhlarituaali. Tänä aikana olen siis poissa kotoa illan. Joskus kun mies on iltavuorossa, harjoittelen ollessani yksin (n. kerran kuussa). Lisäksi junamatkoilla tai miehen katsoessa lätkää tai Bruce Leen-leffoja (tms. omasta mielestäni tylsää), luen aiheeseen liittyviä kirjoa itsekseni.
Silti minulla mielestäni mielestäni jää runsaasti aikaa miehelleni. Teemme kaikkea hauskaa yhdessä (luemme toisillemme kirjoja, käymme lätkämatsissa, käymme baarissa tai kylässä ystäviemme luona). Ja lisäksi minulla on aikaa käydä töissä, käydä iltakoulua (joka toinen viikko) ja tavata ystäviä.
Myös mieheni kaipaa joskus omaa aikaa ja tuolloin hän menee esim. keilaamaan kundien kanssa, pelaamaan kavereilleen pleikkaria, tms.. Kaikki tarvitsevat jonkin oman jutun elämässä. Mikäli parisuhteessa ei ole tilaa "hengittää" se saattaa kuihtua hyvinkin nopeasti.
Ja jos haluaisit viettää tyttösi kanssa aikaa yhsessä ja hän haluaisi tehdä jotain wiccaan liittyvää niin, miksipä et ottaisi tyttöä kainaloosi ja vienyt hänet mukanasi wiccasapattiin? Siellä olisitte tavannut myös muita pariskuntia, joista toinen puolisko on wicca ja toinen ei. Keskusteluista olisi voinut olla kovastikin hyötyä. Ja mikäli tyttösi tosiaan on jatkuvasti vain suuna päänä pelkästään wiccaa, niin hän olisi kyllä hyvä puhua muidenkin wiccojan kanssa. Nimittäin minkään asian ei pitäisi jyrätä elämää kokonaan, ei uskonnon, ei rakkaussuhteen, ei opiskelun, ei harrastusten, koska tasapaino on se, mikä saa ihmisen jaksamaan. Ei kannata uhrata koko elämäänsä vain yhdelle asialle (IMHO).
Joo, kyllä oli asiaa, mitä turisit tuosta ajan ja harrastusten, parisuhteen systeemistä, mutta ehkäpä liian mustavalkoinen ajattelu johtaa meillä siihen, tai niin joo, voi olla että ongelmia on muutenkin. Mutta kiitos sinulle ajatuksista, hyvää jatkoa elämällesi ja muistakaa rakastaa!
Mieheni antaa minun harjoittaa uskontoani, jos haluan olla rauhassa hän vie lapset pois.
Kesäaikana menen metsään, mutta muuten palelen liikaa :)
Annamme kummallekin vapauden, ei wiccalaisuus mitenkään rajoita parisuhdetta, jos muut asiat suhteessa ovat kunnossa.
Tosin haluaisin minäkin mieheni olevan wicca, mutta hän ei ole joten on tyytyminen tähän.