taululahjoitus

Annahan vaan taulut lapsillesi, eikä mitään hallaintaoikeuksia.
Jos lapsesi saavat jokainen taulun lahjaksi, niin ei niistä mitään papereita tarvitse tehdä.

En ole juristi, mutta en näe mitään syytä miksi lahjoitus ei olisi pätevä. Etuna tai haittana veroseuraamukset tapahtuvat vasta sitten kun hallintaoikeus siirtyy lahjan saajalle. Verojen minimoimisen kannalta menettely voi olla ongelmallinen. Oletan että verottajan mielestä lahjavero pitää maksaa sillä hetkellä kun hallintaoikeus siirtyy, joten pahimmassa tapauksessa perillisesi joutuvat myymään taulut saadakseen lahjaveron maksettua.

Toinen tapa on jakaa taulukokoelman omistusoikeutta kolmen vuoden välein perillisille, kuitenkin siten että taulut jäävät kotiisi niin kauan kuin omistat niistä jonkin osuuden. Esimerkki: lahjansaajia olisivat kuvitteelliset 5 henkilöä A, B, C, D ja E. Oletetaan että haluaisit lahjoittaa A:lle 4 taulua, B:lle 5 taulua, C:lle 2 taulua, D:lle 1 taulun ja E:lle 7 taulua. Voisit tehdä 5 erillistä lahjakirjaa, jossa määrität että A saa tietyistä tauluista N1 % osuuden, B N2% osuuden jne. (prosenttiluvulla ei väliä, kunhan osuuden arvo jää kolmen vuoden aikana alle 3400 euron). Kolmen vuoden kuluttua voit tehdä 5 uutta lahjakirjaa. Parhaimmassa tapauksessa voit siirtää hyvinkin arvokkaan taulukokoelman perillisille täysin verottomasti.

Lahjakirjan muotoilu on tarkkaa, koska myös oman osuuden hallintaoikeuden pitäisi käsitykseni mukaan siirtyä, toisaalta pitäisi estää se ettei osaosuuden omistajan kannata realisoida osuuttaan (muuten alkuperäinen tarkoituksesi taulukokoelman säilyttämisestä kodissasi vesittyy). Eräs mahdollisuus olisi erillinen sopimus lahjan saajan ja lahjoittajan (sinun) välillä, jossa esimerkiksi sopisitte että sinulla on etuosto-oikeus toisten osuuksiin jollain muodollisella summalla. Tällöin saajan ei kannattaisi reaalisoida osuuttaan.

Kannattaisi varmistaa asia juristilta, joka pystyy myös hoitamaan tarvittavan paperisodan. (Jos kokoelman arvo on huomattava ei kannata ottaa tarpeettomia riskejä).

Irmaimen omaisuuden lahja katsotaan täytetyksi (eli oikeustoimena loppuun saatetuksi), kun lahja on luovutettu saajan haltuun (tai joissain tapauksissa kolmannen henkilön haltuun lahjan saajan lukuun).

Ns. "kuolemanvaraislahjasta" todetaan Pertti Purosen kirjoittamassa teoksessa Perintö- ja lahjaverotus seuraavaa:

"Kuolemanvarasilahjalla tarkoitetaan lahjaa, jonka lahjansaaja saa haltuunsa vasta antajan kuolinhetkellä. Kuolemanvaraislahja ei ole ollut enää voimassa olevan perintökaaren säätämisen jälkeen mahdollinen (PK 17:1.1), sillä ainoa lainsäädäntömme nykyisin tuntema kuolemanvaraistoimi on testamentti.

Näin ollen jos lahjoitus kuitenkin halutaan tehdä sellaisena, että se täyttyy vasta antajan kuollessa, se on tehtävä testamentin muodossa (PK 17:2). Muussa tapauksessa luovutustointa pidetään mitättömänä ja luovutuksen kohteena ollut varallisuus palautetaan perintöverotuksessa pesään."

Esimerkiksi asunto-osakkeiden lahjoituksessa ehto, jonka mukaan lahjoittaja pidättää itselleen asunnon elinaikaisen hallintaoikeuden, on pätevä. Tällöinkin lahjan kohde, eli asunto-osakkeet (osakekirja), tulee siirtää ja luovuttaa lahjan saajalle (tai, jos se on pankissa lainan vakuutena, tehdä siirtomerkintä ja ilmoitus lahjasta pantin haltijalle).

...ilmoittaa sitten Maistraatille lahjoituksesta. Lapset 'pääsevät' Maistraatin holhoukseen (vanhempien tilinpitovelvollisuuksineen) jos lahjan arvo on yli 15 tEur.