Yh-isät olette harvoja niitä ihmisiä joita ei ylistetä. teitä on harvassa. minä ylistän teitä. minulla ei ole koskaan ollut isää ja kun tapasin oikean isäni 14 vuotiaana, hän sanoi minulle päin naamaa että "et sinä ole minun tyttö, olet minulle ilmaa ja muuten voisit laihtua " nuo sanat pyörivät aina mielessäni. olemme tehneet isyyskokeet ja hän oli 99,9 % minun isäni, mutta hän kieltää sen yhä. nykyään olen 18. olisin halunnut isän elämääni, isän joka minulle sanoo minä rakastan sinua, tarvitsko sinä apua rahallisesti tai muuten jossain...ja isän joká minut joskus olisi saattanut alttarille ja tullut papaksi..halatkaa te isät lapsianne joka päivä ja sanokaa heille että rakastatte heiltä..niin minä ainakin olisin halunnut oman isäni tekevän minulle.
Yh-isille!!!
pauliina
7826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Isukki tässä. Mä rakastan sua! Tarviitko mitään rahallista apua tai mitään! Isi auttaa ja tukee. Anteeks et oon ollu välinpitämätön. Toivottavasti saadaan vielä joskus välit kuntoon=)
tuli ihan veet silmiin.kiitos..toivottavasti joskus oma isä tulis sanoon noin...
olen pohtinut sitä, voiko isän rakkaus lapseen olla suoraan verrannollinen suhteessa lapsen äitiin. olen törmännyt muutamaan tapaukseen, isään, jolla on lapsia usean naisen kanssa. osasta näistä lapsista välittävät ja osasta eivät. näissä tapauksissa uskon asian olevan jokseenkin siten, ett kun mies välittää lapsen äidistä, välittää myös tämän naisen lapsesta. toisen ja kolmannen naisen kanssa tehdyt lapset ovet olleet "erehdyksiä" ja näistä lapsista eivät välitä. todella ikävää, sillä lasten tulisi olla samanarvoisessa asemassa vanhemmilleen, oli äiden isä tai äiti sitten miten kamala tahansa. en voi ymmärtää, mutta olen pohtinut tuota selitystä.
minunkaan isä-suhteeni ei ole aina ollut ideaali. omat vanhempani eivät ole eronneet, mutta kun sain pikkusiskon (4,5 vuotta minua nuorempi) jäin minä kakkoseksi. koko lapsuuteni aikana en saanut isältä ainuttakaan syntymäpäivä- tai joululahjaa -sisareni sai. inhosin isääni epätasapuolisen kohtelun vuoksi koko lapsuuteni, mutta koska tämä oli isäni, rakastin siinä missä äitiäkin (joka oli tasapuolinen meitä molempia lapsia kohtaan). vanhempieni kasvatukselliset ohjeet menivät jokseenkin ristiin ja minä noudatin äidin neuvoja. sisareni halusi puolestaan miellyttää isää, koska tiedosti itsekin hyvin nuoresta asti olevansa isän lellikki. vasta viime vuosina (olen nyt 24) isäni teoin (ei sanoin) osoitti välittävänsä minustakin ja se teko puolestaan sai minut avautumaan isälleni ja kerroin antaneeni kaiken anteeksi. kerroin olevvani huolissani isäni terveydentilasta (aihetta) ja uskokaa tai älkää, isäni itki ensimmäistä kertaa elämässään vieläpä monien ulkopuolisten nähden! olin omassa sydämessäni antanut anteeksi jo kauan sitten, mutta sillä hetkellä ymmärsin kaiken. olinkin itse ollut se isän ainainen ylpeydenaihe ja se, jolle tämä tahtoi vastoinkäymisiä, jotta minusta kasvaisi vahva aikuinen :). ehkä isä teki sen tietoisesti,ehkä tiedostamattaan, mutta olen isälleni todella kiitollinen nyt siitä kaikesta "paskasta", mitä en olisi niskaani ilman häntä saanut. olin liian lahjakas, liian hyvä kaikessa. lapsuudessani ei olisi ollut ehkä murheen murhetta ilman isää.
vaikeudet kääntyvät voitoksi ja vastatuuli tekee vahvaksi. kiitos isä :).
asiasta kymmenenteen, mutta asiaa läheltä liipaten. oletteko lukeneet kirjan: älä itke saara. tuon kirjan sain 10-vuotislahjaksi luokkatoveriltani ja luin sen (itkin). suosittelin sitä äidilleni (aika pitkä nuorten romaani) ja äiti luki ja itki. kirja kertoo diabetestä sairastavasta tytöstä, joka elää isänsä ja isänsä uuden vaimon kanssa. tämä saaran äitipuoli osoittaa välittävänsä ainoastaan omasta lapsestaan (yhteinen tämän saaran isän kanssa). saara kidnapataan ja isä ja eräs aivan vieras sairaanhoitajatar lähtevät etsimään saaraa. tuo saaran äitipuoli (no, isän uusi vaimo) joutuu kirjan lopussa sairaalaan ja kuolinvuoteellaan vasta ymmärtää tekemänsä vääryydet ja huomaa sen, että todellisuudessa saara rakastaa häntä ehkä enemmän, kuin hänen oma poikansa daniel. jännä ja niin koskettava tarina. suositelkaa lukutaitoisille lapsillenne, mutta lukekaa myös itse. taisin itse lukaista tuon uudemman kerran joskus n. 16-vuotiaaa, kun muistelin miten hyvä se todella oli. se on edelleen yksi suosikkikirjoistani, vaikka luen yhä paljon (aikuisten kaunokirjallisuutta kylläkin:) ).
mulla on samanlainen tunne. mulla on 3 pikkusisarusta joilla on sama isä, ottaa välillä tai oikeastaan koko ajan päähän kun niiden isä laittaa niille ja passaa niitä. niiden isä ja mun äiti ei ole yhessä, koska niiden isällä on alkoholiongelma.meillä lapsilla on sama äiti ja lapset asuu äidin kanssa.minä asun yksin.
olen kateellinen heille koska heillä on paikka minne mennä jos tulee ongelmia äidin kanssa.minulla ei ollut ketään....
vaikka se (välillä) raskasta on. Viime syksynä 3 vuotias poikani oli äitinsä luona muutaman päivän, oppi siellä sanat, v*ttu, saatana. Viikko sitten oli taas pari päivää äitinsä kanssa, tuli sieltä "villinä" lyö ihmisiä, kiroilee, kurittaa lelujaan, lyö minua, mitähän äidin luona on tapahtunut ? Lapsi on kuin toinen lapsi, onko muilla samanlaisia kokemuksia. onko oikein kun tein pää¨töksen etten lasta enää äidin luokse vie. ????????????????????
Jos lapsi on vaikea tullessaan takaisin kotiin viikonloppuvierailulta, niin se saattaa olla merkki siitä, että lapsi jännittää eikä ole "kotonaan" viikonloppuna ja kaikki paineet pitää purkaa siellä, missä uskaltaa. Ei vielä välttämättä lainkaan merkki siitä, että jotakin kamalaa on tapahtunut. Ja ihan sitä samaa voi olla tuo kiroilukin - ei ole lainkaan sanottu, että lapsi on sen oppinut äitinsä luona. On voinut osata sen jo aiemmin, mutta jotenkin pitää purkaa kun tulee takaisin.
Älä tuomitse vielä vaan selvitä asia.
Oikein teet. Oma poikani lyö joskus minua tullessaan äidin luota ja syynä tähän on todennäköisesti poikaani kohdistunut lievä ruumiillinen kuritus. Jos näin on niin ei äidin luokse enää kuin valvottuna, sanoisin. Puhuuko poikasi mitä äidin luona tapahtuu?