Äitini kuoli 1950-luvulla ollessani 12 vuotias.
Isäni solmi uuden avioliiton lapsettoman naisen kanssa. Puolisot tekivät keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon sisältyi ns toissijaismääräys siitä, että lesken jälkeen omaisuus tulisi minulle. Isäni oli huomattavasti äitipuoltani varakkaampi. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Sain isäni kuoltua lakiosana kerrostalokaksion. Nyt äitipuoleni on kuollut. Perunkirjoituksessa selvisi, että hän on kolme vuotta sitten muuttanut testamenttiaan ja sen lisäksi lahjoittanut asunto-osakkeensa eräälle uskonnolliselle yhdistykselle. Mitkä ovat mahdollisuuteni?
Isäni solmi uuden avioliiton lapsettoman naisen kanssa. Puolisot tekivät keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon sisältyi ns toissijaismääräys siitä, että lesken jälkeen omaisuus tulisi minulle. Isäni oli huomattavasti äitipuoltani varakkaampi. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Sain isäni kuoltua lakiosana kerrostalokaksion. Nyt äitipuoleni on kuollut. Perunkirjoituksessa selvisi, että hän on kolme vuotta sitten muuttanut testamenttiaan ja sen lisäksi lahjoittanut asunto-osakkeensa eräälle uskonnolliselle yhdistykselle. Mitkä ovat mahdollisuuteni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Testamenttia on muutettu niin, että koko omaisuus menee tälle uskonnolliselle yhdistykselle.Minulle on kerrottu, että äitipuolellani ei olisi edes oikeutta muuttaa testamenttia koskien sitä osaa omaisuudesta, jonka hän on saanut perintönä isältäni.
Testamenttia on moitittava ja oikeutesi toisijaiseen määräykseen pitäisi saattaa voimaan.
Nämä uskonnolliset yhdistykset ovat aktiivisia, kun kyseessä on omaisuus jossa ei ole olemassa "värisuoraa" rintaperillisiin.
Äitipuolellasi ei ole oikeutta määrätä siitä osata omaisuudesta tai sen sijaan tulleesta omaisuudesta, joka on tullut isältäsi ja ja johon sisältyi toissijaismääräys Sinun hyväksesi. Sinun tulee nostaa moitekanne testamentista. Koska ositusvaade ei vanhene, tulee samassa yhteydessä selvittää onko ositus äitisi ja isäsi välillä suoritettu.
Äitipuoleni vähän ennen kuolemaansa tekemä testamentin määräysosa kuuluu: "Peruttaen aiemmin tekemäni testamentin määrään, että kaikki omaisuuteni olkoon se minkä nimistä ja laatuista tahansa on menevä täysin omistusoikeuksin XXX:lle"
Ainakaan tällä määräyksellä äitipuolesi ei ole ylittänyt testamenttauskompetenssiaan.
Anna isäsi testamentti tiedoksi yhdistykselle ja sovi sen kanssa, miten jaatte perinnön. Lakimiehen apu saattaa olla hyödyksi.
Asia on kaikkineen sen verran komplisoitu, että tyydyttävän vastauksen antaminen siihen näissä puitteissa vaatisi, ainakin minulta, liikaa aikaa ja energiaa. Voit itse yrittää tutustua aiheeseen esimerkiksi seuraavista teoksista:
Aulis Aarnio-Urpo Kangas: Suomen jäämistöoikeus I (Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki 1999) ss. 777, XX.9. Toissijaisten perillisten oikeussuoja.
Aulis Aarnio: Suomen jäämistöoikeus II (Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki 1991) ss. 358, 6. Testamenttikanteet. 6.3.3. Kanne puuttuvan kompetenssin johdosta.
Kyseiset teokset löytyvät ainakin eduskunnan kirjastosta, tietysti myös kirjakaupasta (ehkä uudemmatkin painokset).
Ilmeisesti on kysymys sen luokan varallisuusedusta, että asiaa kannattaisi selvittää asiantuntevan lakimiehen luonakin.
Uusin painos 2000 ja siellä tiedot ovat miten lakia tulisi käyttää.
Isäsi jälkeen jättämästä varallisuudesta voit tehdä perinnönjakovaatimuksen vedoten isäsi testamenttiin (sen toissijaismääräykseen).
Keskinäisestä testamentista esitetään jatkuvasti harhaanjohtavia käsityksiä. Tässäkään tapauksessa äitipuolesi ei ole voinut mitenkään muuttaa isäsi tekemää testamenttia. Se on edelleen voimassa ja sinulla on oikeus sen mukaiseen testamenttisaantoon. Siten sinun on syytä antaa isäsi testamentti tiedoksi todistettavasti muille perillisille. Omaa testamenttiaan äitipuolesi on voinut muuttaa ja se tarkoittaa, että häneltä jäänyt omaisuus menee ko. testamentin mukaisesti perinnönjaossa.
Asunto-osakkeen (omistaja äitipuolesi?) lahjoitus on myös laillinen toimi, johon et voi puuttua. Se voi vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka paljon saat omaisuutta isäsi kuolinpesästä.
Itse asiassa "keskinäistä testamenttia" ei ole olemassa vaan kyse on samaan aikaan tehdyistä kahdesta testamentista, joka on samassa asiakirjassa. Jo tämän ymmärtäminen auttaisi oivaltamaan, mistä on kyse. Ihan simppeli juttu.
Näin suoraviivaisen vastauksen antaminen onkin "simppeli juttu". Täydellisempi vastaus vaatii jo monipuolisempaa asiaan paneutumista. Olisithan nyt edes sen voinut mainita (vai eikö mieleesi tullut), kun kerran vastasit, miten äitipuolen testamenttiin tulisi reagoida: a) ei mitenkään?; b) väitteellä pesänjakajalle?; c) moitekanteella, ja missä ajassa?
Aarnio toteaa otsikolla "Kanne puuttuvan kompetenssin johdosta" tilanteesta, jossa jälkisäädös riitautetaan testaattorin puuttuvan kompetenssin johdosta (kantaja siis väittää testamentin koskevan hänelle kuuluvaa omaisuutta), että kompetenssin ylitys aiheuttaa testamentin tehottomuuden; tehottomuus on normaalisti todettava kanteella, joka ei kuitenkaan ole määräaikainen.
Tehottomuus on siis "normaalisti" todettava kanteella, joka ei kuitenkaan ole sidottu 6 kuukauden moiteaikaan. Voisiko b-kohdan vaihtoehtokin olla riittävä? Löytyykö asiasta KKO:n ratkaisua? (Uskoisin b-vaihtoehdon riittävän, mutta ei ollut aikaa asian tutkimiseen.)
Entä lahjojen osuus? Vaikka lahja on sinänsä pätevä, sen osalta saattaa tulla kysymykseen vastike, jos vainajalta jäi omaisuutta, mistä vastiketta ottaa. Lahjan saaja voi olla velvollinen palauttamaan lahjan tai sen arvon, mutta vain tietyin edellytyksin. Entä miten palauttaminen tapahtuu, onko se määräaikaan sidottu jne. Nämä ovat kysymyksiä, jotka kysyjälle olisi hyvä selvittää.
Kuten kirjoitin, tyydyttävän vastauksen antaminen on ainakin minusta sen verran laaja tehtävä, etten siihen tällä kertaa ryhtynyt. (Mutta annoin ohjeet, miten kysyjä voi asiaan itse perehtyä.) Simppelin vastauksen laatiminen laaja-alaiseen kysymykseen onkin simppeliä, kuten näkyy. - Miksi muuten et vastaustasi aikaisemmin kirjoittanut, kysymyshän on esitetty jo kotvan aikaa sitten?
Vastaus on simppeli, koska kysymyskin sitä on.
Kysymyksestä ei käynyt ilmi se, että äitipuoli olisi ylittänyt testamenttauskompetenssinsa mitenkään. Asia on tietenkin hankalampi, jos näin on. Todennäköisesti kuitenkin äitipuoli on tehnyt testamentin vain omasta omaisuudestaan, jolloin äitipuolen testamenttiin ei tarvitse reagoida mitenkään. Tämä oli juuri vastaukseni ydin.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että keskinäinen testamentti ei ole mikään yhteistestamentti, jossa olisi määrätty yhdessä kummankin puolison omaisuudesta. Kyseessä on kaksi eri testamenttia, tässä perillisen isän ja äitipuolen tekemänä. Jos äitipuoli on testamenttiaan muuttanut, hän on voinut sen vapaasti ja laillisesti tehdä. Ainoa ongelma on se, että mitä kysyjän tulee tehdä vaatiakseen perintöäänsä. Hänen tulee antaa testamentti tiedoksi ja vaatia perinnönjakoa.
Lahjoituksen osalta jo viittasinkin vastauksessani sen vaikutukseen kysyjän oikeuteen.
"Simppelin vastauksen laatiminen laaja-alaiseen kysymykseen onkin simppeliä, kuten näkyy. - Miksi muuten et vastaustasi aikaisemmin kirjoittanut, kysymyshän on esitetty jo kotvan aikaa sitten?"
Annoin simppeli vastaus simppeliin kysymykseen. Saahan sitä tietenkin laajentaa kysymystä, jos haluaa, niin kuin sinä teit. OK. Aiemmin en viitsinyt näin simppeliin kysymykseen puuttua.
Kokonaisuudesta on pääteltävissä, että tapahtunut testamenttauskompetenssin ylitys: "äitipuoli on saanut perintönä omaisuutta varakkaalta puolisoltaan, rintaperilliselle on maksettu lakiosana kerrostalohuoneisto" Äitipuolen myöhempää testamenttia tehtäessä on "unohtunut" miesvainajan samasta oaisuudesta testamentissaan antama toissijaismääräys. Näyttäisi siltä, että että testamentin moitekanteelta ei voida välttyä.
"Näyttäisi siltä, että että testamentin moitekanteelta ei voida välttyä."
Tähän tuskin voi vastata ilman että näkisi itse äitipuolen tekemän testamentin.
Lopultahan kuitenkin kysymys siitä tapahtuiki testamenttikompetenssin ylitys vai ei riippuu täysin testamentin sanamuodosta. Sitä ennen tämä keskustelu kompetensin ylityksestä on arvailua. (joskin valistunutta semmoista)
Jos kerta kanteen tekemisellä ei ole määräaikaa niin eikö kannata odottaa ja katsoa miten perinnönjaka testamenttia tulkitsee ja nostaa sitten kanne jos tarvitsee. (Vai estääkö perinnönjako tuon kanteen tekemisen?) Kannetta tehdessähän silloin kannattaa pyytää oikeudelta esim. ko. omaisuuden hukkaamiskieltoa tai jotain niin ei omaisuus niin nopeasti katoa.
Tietysti varmintahan olisi kun lukisi sen testamentin että onko kanteeseen tarvetta vai ei jo ennen perinnönjakoa.
Kirjoiti sitten samasta asiasta kuin minä vielä samalla hetkellä kun katsoo noita kellonaikoja joilloin viesti on jätetty :-)
Käyty keskustelu oli hyvin tarpeellinen ja saamani neuvot jatkotoimintaa hyvin ohjaavaa.
Kaunis kiitos vastaajille.