Kävin metsässä vielä monta kertaa uudestaan seuraavien kolmen viikon aikana. Vain päiväsaikaan, muuten en olisi mitään löytänytkään.
Minä siis etsin suurta kuoppaa, kraateria, kuten sitä itse olin alkanut nimittämään. Halusin löytää sen, mutta se ei ollut ainoa asia jota etsin.
Halusin tietää jotain sudesta, jonka olin nähnyt sinä yönä, kun Jessica oli loukkaantunut. Kävin Jessin luona joka päivä, ainakin kerran. Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä. Minähän hänet olin houkutellut metsään "seikkailemaan".
Olimme tosiaan kokeneet aikamoisen seikkalun, vaikka en siitä ollutkaan iloinen. Yleensä kuitenkin pidin seikkailuista, jos ne eivät vaarantaneet ystävieni henkiä.
Toisaalta pelkäsin näkeväni jälleen suden, minä tosiaan joskus pelkäsin sen hyökkäävän kimppuuni jostain pusikosta, kun kävelin pitkin metsiä.
Olisin kyllä halunnut nähdä sen, mutta kaukaa, olisin ainakin todistanut itselleni, etten nähnyt vain harhoja.
En ollut sen tarkemmin kertonut kenellekään, mitä metsässä tapahtui. Enkä ehkä halunnutkaan, ainakaan ennen kuin minulla olisi kunnon todisteita.
Äiti oli herännyt ambulanssin ääneen ja rientänyt paikalle. Hän oli seisonut vähissä vaatteissa odottamassa minua ja vienyt minut kotiin lämpimään. Hän kertoi minulle, että minun kättäni oli ollut vaikeaa irrottaa Jessican kädestä.
Olin seisonut katsomassa, kun ambulanssi tuli ja vei hänet.
Koko yön olin valvonut peloissani, mutta varhain aamulla Alex soitti minulle ja sanoi, että Jessi on ihan kunnossa. Vain lievä aivotärähdys ja kova flunssa, mutta hän oli silti kunnossa.
Aamiaispöydässä Sven kuulusteli minua ja tahtoi tietää kaiken. Minä huusin, ettei asia kuulunut hänelle ja äiti oli samaa mieltä. Lopulta äiti kuitenkin hermostui meille, ja passitti meidät omiin huoneisiimme jäähylle.
Yhdeksältä istuin jo Jessican sängyn vierellä, kysellen hänen vointiaan. Nyt vasta sain tietää, mitä kova flunssa tarkoittaa. Hyvä, jos Jessica sai suutaan auki, mutta mitään ääntä hän ei saanut. Jessi-raukka.
Sanoin, että kaikki oli minun syytäni, mutta Alex kertoi, ettei Jessica syyttänyt minua mistään. Minä toisaan toivoin asian olevan niin.
Äiti oli vihainen, kun olin karannut sillä tavalla, mutta se ei ollut edes huolenaiheistani suurin. Eikä myöskään Jessican vointi. Minua huolestutti ihan toisenlainen asia. Alexilla oli uusi ystävä, Tom, josta ne oikein pitänyt. Kun menin katsomaan Jessicaa, Alex ja Tom pelasivat yleensä jotain pihalla. Tom mulkoili minua aina, kun menin ohi. Omituista.
He olivat Alexin kanssa parhaat ystävät ja viihtyivät aina yhdessä.
Eräänä päivänä olin juuri lähdössä kotiin Jessin luota, kun Tom kertoi tulevansa samaa matkaa. En minä kieltänytkään, mutta se oli vain niin outoa.
Kävelimme kotiin päin, ja Tom kyseli minulta missä asuin ja kaikanlaista muuta. Hän vaikutti oikeastaan ihan mukavalta, mutta jotain outoa hänessä vieläkin oli.
Hän salasi oman asuinpaikkansa, eikä muutenkaan kertonut mitään turhaa itsestään.
Kun tulin kotiin Sven oli minua vastassa ja kyseli kenen kanssa olin tullut samaa matkaa. Pikkuveljet, eivätkö he olekin maailman inhottavimpia olioita?
Samana iltapäivänä palasin jälleen metsään ja päätin etsiä hieman eri paikoista, kuin yleensä. Minun ei tarvinut edes etsiä kauankaan, kun näin maassa jotain kiiltelevää. Poimin sen käteeni. Pieni kultainen avain, jota en luultavasti edes olisi huomannut, jos aurinko ei olisi paistanut niin kirkkaasti.
Mietin koko illan huoneessani mihin avain voisi sopia. Se oli siis löytynyt metsästä, niiltä kohdilta joista olimme kävelleet. Ehkä avain oli Jessican tai Alexin. Päätin kysyä asiaa Alexilta heti seuraavana päivänä, koska en viitsinyt vaivata Jessicaa vielä millään.
Avain vaivasi minua koko yön, kun se oli yöpöydälläni, joten siirsin sen varmempaan paikkaan, salaiseen laatikkooni sänkyni alla. Siellä se olisi turvassa, lukkojen takana. Ainakin toivoin niin.
Tämä siis on jatkoa "ystäväni susi"- nimiselle novellille, jos ette vielä huomanneet. Sen voi lukea myös jostain tuolta. Pyydän palautetta, jos vain jaksaisitte hieman arvostella, kiitos! =)
Minä siis etsin suurta kuoppaa, kraateria, kuten sitä itse olin alkanut nimittämään. Halusin löytää sen, mutta se ei ollut ainoa asia jota etsin.
Halusin tietää jotain sudesta, jonka olin nähnyt sinä yönä, kun Jessica oli loukkaantunut. Kävin Jessin luona joka päivä, ainakin kerran. Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä. Minähän hänet olin houkutellut metsään "seikkailemaan".
Olimme tosiaan kokeneet aikamoisen seikkalun, vaikka en siitä ollutkaan iloinen. Yleensä kuitenkin pidin seikkailuista, jos ne eivät vaarantaneet ystävieni henkiä.
Toisaalta pelkäsin näkeväni jälleen suden, minä tosiaan joskus pelkäsin sen hyökkäävän kimppuuni jostain pusikosta, kun kävelin pitkin metsiä.
Olisin kyllä halunnut nähdä sen, mutta kaukaa, olisin ainakin todistanut itselleni, etten nähnyt vain harhoja.
En ollut sen tarkemmin kertonut kenellekään, mitä metsässä tapahtui. Enkä ehkä halunnutkaan, ainakaan ennen kuin minulla olisi kunnon todisteita.
Äiti oli herännyt ambulanssin ääneen ja rientänyt paikalle. Hän oli seisonut vähissä vaatteissa odottamassa minua ja vienyt minut kotiin lämpimään. Hän kertoi minulle, että minun kättäni oli ollut vaikeaa irrottaa Jessican kädestä.
Olin seisonut katsomassa, kun ambulanssi tuli ja vei hänet.
Koko yön olin valvonut peloissani, mutta varhain aamulla Alex soitti minulle ja sanoi, että Jessi on ihan kunnossa. Vain lievä aivotärähdys ja kova flunssa, mutta hän oli silti kunnossa.
Aamiaispöydässä Sven kuulusteli minua ja tahtoi tietää kaiken. Minä huusin, ettei asia kuulunut hänelle ja äiti oli samaa mieltä. Lopulta äiti kuitenkin hermostui meille, ja passitti meidät omiin huoneisiimme jäähylle.
Yhdeksältä istuin jo Jessican sängyn vierellä, kysellen hänen vointiaan. Nyt vasta sain tietää, mitä kova flunssa tarkoittaa. Hyvä, jos Jessica sai suutaan auki, mutta mitään ääntä hän ei saanut. Jessi-raukka.
Sanoin, että kaikki oli minun syytäni, mutta Alex kertoi, ettei Jessica syyttänyt minua mistään. Minä toisaan toivoin asian olevan niin.
Äiti oli vihainen, kun olin karannut sillä tavalla, mutta se ei ollut edes huolenaiheistani suurin. Eikä myöskään Jessican vointi. Minua huolestutti ihan toisenlainen asia. Alexilla oli uusi ystävä, Tom, josta ne oikein pitänyt. Kun menin katsomaan Jessicaa, Alex ja Tom pelasivat yleensä jotain pihalla. Tom mulkoili minua aina, kun menin ohi. Omituista.
He olivat Alexin kanssa parhaat ystävät ja viihtyivät aina yhdessä.
Eräänä päivänä olin juuri lähdössä kotiin Jessin luota, kun Tom kertoi tulevansa samaa matkaa. En minä kieltänytkään, mutta se oli vain niin outoa.
Kävelimme kotiin päin, ja Tom kyseli minulta missä asuin ja kaikanlaista muuta. Hän vaikutti oikeastaan ihan mukavalta, mutta jotain outoa hänessä vieläkin oli.
Hän salasi oman asuinpaikkansa, eikä muutenkaan kertonut mitään turhaa itsestään.
Kun tulin kotiin Sven oli minua vastassa ja kyseli kenen kanssa olin tullut samaa matkaa. Pikkuveljet, eivätkö he olekin maailman inhottavimpia olioita?
Samana iltapäivänä palasin jälleen metsään ja päätin etsiä hieman eri paikoista, kuin yleensä. Minun ei tarvinut edes etsiä kauankaan, kun näin maassa jotain kiiltelevää. Poimin sen käteeni. Pieni kultainen avain, jota en luultavasti edes olisi huomannut, jos aurinko ei olisi paistanut niin kirkkaasti.
Mietin koko illan huoneessani mihin avain voisi sopia. Se oli siis löytynyt metsästä, niiltä kohdilta joista olimme kävelleet. Ehkä avain oli Jessican tai Alexin. Päätin kysyä asiaa Alexilta heti seuraavana päivänä, koska en viitsinyt vaivata Jessicaa vielä millään.
Avain vaivasi minua koko yön, kun se oli yöpöydälläni, joten siirsin sen varmempaan paikkaan, salaiseen laatikkooni sänkyni alla. Siellä se olisi turvassa, lukkojen takana. Ainakin toivoin niin.
Tämä siis on jatkoa "ystäväni susi"- nimiselle novellille, jos ette vielä huomanneet. Sen voi lukea myös jostain tuolta. Pyydän palautetta, jos vain jaksaisitte hieman arvostella, kiitos! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miks sä vaihoit sen nimeä? Musta se oli hieno.
Tervepä terve Putti! Vaihoin nimee, koska tää on oikeestaan jo eri novelli tai no... Kuitenkin. Keksiikööt joku paremman nimen, pitäiskin keksii joku osuvampi! Mutta toisaalta "täysikuu" sopii tälle jutulle tosi hyvin, kohta huomaat miks... =)