Kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle. Eksyin tänne eilen ja luin läpi monet jutut ja tuntuu siltä, että me päälle nelikymppiset olemme vielä täynnä puperteettia, ainakin tämän palstan avauksien ja kommenttien perusteella, tuntuu jopa siltä, että nämä palstat on viimeinen toivo löytää
jotakin...elämäänsä. Täällä vittuillaan ja solvataan, kun minusta pitäisi löytää jotain rakentavaa, empatiaa ja suurinpiirtein samanikäisten ihmisten yhteenkuuluvuutta, mutta tuntuu, että vanha sanonta, ihminen on susi toiselle, pitää täällä paikkansa. Ihmisten ei pitäisi provosoitua häiriköiden juttuihin, jos joku kirjoittaa kauniisti rakkaudesta, se tyrmätään kohta. Löytyykö täältä ketään, kuka ottaisi haasteen vastaan ja kirjoittaisi vittuilematta jotakin mukavaa ja positiivista.
jotakin...elämäänsä. Täällä vittuillaan ja solvataan, kun minusta pitäisi löytää jotain rakentavaa, empatiaa ja suurinpiirtein samanikäisten ihmisten yhteenkuuluvuutta, mutta tuntuu, että vanha sanonta, ihminen on susi toiselle, pitää täällä paikkansa. Ihmisten ei pitäisi provosoitua häiriköiden juttuihin, jos joku kirjoittaa kauniisti rakkaudesta, se tyrmätään kohta. Löytyykö täältä ketään, kuka ottaisi haasteen vastaan ja kirjoittaisi vittuilematta jotakin mukavaa ja positiivista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yleisesti tiedetään minun olevan palstanikkari -
vihattu, kiistelty. Tutkiskelen keskusteluja usealla palstalla ja pyrin vaihteluilla saamaan jonkinlaisen käsityksen palstoista.
Ennenkuin kerron enemmän omista mielipiteistäni niin toivon Sinun "noviisina" aloittavana kertovan lisää näkemyksistäsi.
On helppo sanoa Holmbergin Jeppe Niilonpoikaa siteeraten: "Ihmiset puhuvat, että Jeppe juo.
Kukaan ei kysy, miksi Jeppe juo."
Minäkin kysyn edelleen - miksi näin on kuin sanot ?
Sen vähisen, mitä sinun juttujasi luin, olivat ne sieltä paremmasta päästä, vaikkakin niissä oli aistittavissa jonkinasteinen negatiivisuus. Ehkä sinä voisit valistaa ken on Cher ja Erik, koska minusta tuntuu, että rakasta lasta aina solvataan,
joitakin cherin juttuja luin ja minusta tuntuu, että Cherillä on aika hyvä huumorintaju ja ennenkaikkea itseinoria kohdallaan.
Tämä ei saisi olla pelkkää vuoropuhelua, mutta hyvätkin keskustelut saattavat olla sitä ja kiinnostaa niitä vain lukemaan.
Tiedän kovin hyvin tämän ja esim. 70 palstalla käytiin kenties näillä palstoilla vilkkain keskustelu ilmeisesti pitkälti neljättäsataa puheenvuoroa, joista sensori koki poistaa parisensataa.
Se on esimerkki siitä, että meni pari päivää ennenkuin siihen tuli ensimmäinen puheenvuoro ja vasta monen päivän päästä se ryöpsähti.
Kun katselet näitä keskusteluja niin huomaat saman piirteen, että jopa turhanpäiväinen inttäminen herättää lukemaan ja ottamaan kantaa.
Olemme nettikeskustelussa, mutta asiakeskustelu ei tunnu kiinnostavan.
Vanhempien palstoilla luulisi eläkekysymykset,terveydenhoito-ongelmat, vanhusten hoitoasiat ja monet aivan arkiset propleemat olevan asioita, jotka eivät kuulu muille.
Niistä ei keskustelua synny.
Tällä palstalla olen ollut mukana vasta kuukauden päivät - tulin sattumoisin.
Cher näyttää olevan persoona, jonka ympärillä keskustelua käydään - rumastikin.
Itse nikin kanssa olen muutaman puheenvuoron vaihtaneet ja luulen ettei meidän keskinäisessä toistemme ymmärryksessä ole ongelmia.
Ainakaan itselläni on vain pelkkää hyvää sanottavaa.
Oon samaa mieltä.. ittekii kaipaa tänne pikkasen enempi positiivista juttua. Mutta jospa tää onkii sama ko 7 päivää lehti? Sensaatiot ja mollaukset jne.. vetää kansaa katsomoon kuin hunaja mehiläisii.. valitettavasti.
Mut eletään toivossa :-))
Yours ~AT~
siitä lehdestä kysymys ja se lehti ja sen uutiset ei paljoakaan minua kiinosta. Ne positiiviset jututut ihmisistä, eli meistä kertovat paljon enemmän, kuin lehdet keltaiset.
Nauru pidentää ikää.
Kuulin juuri, että poliisi oli pidättänyt laihialaisnuoria kun ne oli menossa pikku-Fiiulla tansseihin. Poliisihan pidätti:
- Mitenkäs täällä on kahdeksan henkeä ?
- Olis meitä ollu täys tusina tulos, mutta kun ei sopinu autoon.
Appiukko, edesmennyt voitti Kauhavan Juhannusbingossa pikkiu-fiiun, sinne mahtui tasan kuus täyskasvanutta urosta, loput oli tietysti neitoja, mutta auto oli tilava.
mentiin, koska siellä ei ollut poliisit passissa, auto oli suuri, mutta appiukon sydän vielä suurempi.
Kun kaikki Kauhavan Pelkoset ja Pelkolat on Sun tuttujas niin kysynpä: Tiedätkös millainen on kauhavalaisten Floridan matka ?
Ettet menetä yöunias niin vastaan vasta ammulla.
nnoin kertoa äskettäin itselleni että sielläpäin jollain suomalaismiehellä olisi lähemmäs tuhat vaimoa, joiden kaikkien kanssa on myös lapsia.
Tarua vai totta ?
eihän siinä opi edes vaimojaan tuntemaan, saatika sitten lapsiansa, niin sekin jäi hieman epäselväksi, että missäpäin.
Kyllä minä ottaisin osaa jo kahden vaimon miehelle
tai kahden miehen naiselle, kun siinä olisi mietittävää kumpi on se rakkaampi, toisaalta sanotaanhan sanassakin jotenkin niin, että Herra rakastaa autuasta antajaa.
Tarina lienee totta, mutta juontuu kait siitä, että eräs intialainen sulttaani kertoi aikojen tulleen huonoiksi kun hänellä on vain sata vaimoa kun hänen isällään oli ollut peräti kahdeksansataa. Hän tunsi itsensä kait melkein vanhaksipojaksi.
Ajattelehan kun keskustelemme toisaalla lapsista niin millaista meidän olisi elää kotona, jossa meitä paijaamassa olisi satamäärin äitipuolia eikä tarvitsisi yksikseen itkseskellä kun sisaruksia ja sisaruspuolia olisi tuhatmäärin.
Kertoohan raamattu meille Salomonillakin olleen joittenkin tietojen mukaan peräti pari tuhatta vaimoa (tarkistakaa).
Niinpä niin, jos on päivän yhden kanssa ja joskus pitää vapaapäivän niin kymmenen vuotta saattaa kulua ennenkuin seuraavan kerran....
Eikö ole hienoa, että jollain live-elämän lisäksi riittää aikaa olla täällä;))
Se todella harmis jos ja kun toiset purkavat niitä omia patoutumiaan ja pettymyksiään täällä mollaamalla toisia;(
Oma mielipiteeni on (vaikka olenkin vain hehettelevä Plondi) kaikesta ei ehkä kannata provosoitua ja ja muuallakin voi pyöriä kuin oman navan ympärillä....
Niin ja ehkä tän ikästen kannattas miettiä minkälaista kieltä
käyttää. Että silleen
Aurinkoisia kevättalven päiviä;))
Joku tarjosi aivan äskettäin hajusuolaa kenties
"provosoivan" nikkini varalle.
Eilen kävimme "ilen" kanssa hieman keskustelua.
Olisin toivonut häneltä hieman kommentteja lisää.
Plondi voisi myös muitten kanssa kertoa, mikä Sinun sai sanomaan "hiphei;)" tuo vaan oikeata elämän ilon tullahdusta tälle aneemiselle palstalle.
Kuntoutuksessa ollessani huomasin yhteisissä palavereissa kuuluvan yhtä valitusta niin tokaisin:
- Minä sairastun tähän alituiseen valitukseen.
Tuo yhden sairaan asian huoppaaminen alkaa vaikuttaa jo aivan -
sairaalta !
Kyllä Ile tulee jatkamaan täällä, joskus tuntuu vain siltä, että aika on kortilla, kun työt pitäisi hoitaa ja muutavan vuoden aikana olen ollut tyttärelleni isä, sekä äiti, mutta toisaalta
en valita olukortaani, koska monessa suhteessa tämä aika on ollut ilmeisesti parasta aikaa elämässäni, on nimittäin asioiden tärkeysjärjestys
muuttunut suhteellisen radikaalisti elämässäni, toisaalta sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä kärsinyt jonkunverran, mutta ainahan sitä voi kohentaa, ainakin yrittää.
Pitäisi tehdä lapselle iltapala ja saattaa tyttö matkalle höyhensaarille untenmaille, jospa sitten jaksaisi kirjoitella lisää, jos ei niin, hyvät yöt kaikille.
Niinhän se jokaisella omat kuviot. Itsellä kolme esimurkkua ja töitäkin piisaa ihan muillekin jakaa (kotona ja duunipaikoissa)
.
Elämästä selviää hengissä tai ei, mutta positiivisella asenteella toivottavasti pitempään ja ehkäpä pääsee helpommalla..
Toisaalta onhan se kiva kun on tälläinenkin foorumi, joka auttaa ehkä synkempimielisiäkin kevättä kohti;)
Edelleenkin aurinkoa ja lauhkeita tuulosia;)
Lapsen tai lapsien kasvun näkeminen ja siinä mukana oleminen on mielenkiintoisinta kun huomaa itse kasvavansa siinä mukana kun siihen antautuu täysillä itse mukaan.
Lueskelin juuri tuossa runsaan kahden vuosikymmenen "vanhaa" kirjaa, jonka on koonnut Osmo Lahdenperä;"Kohti elämän tarkoitusta."
Huomaan oloneuvoksena miten uudella tavalla avautuvatkaan nuo kirjatkin, joita on joskus kenties kiireellä lueskellut.
Lasten kanssa touhatessa ja pelmiessä ei tiedä, miten lapsi sen kokee. Näitä saa ihmetellä vielä pappaiässä.
Kerroin toisaalla, että vastaani tuli kadulla nuorekas "nelikymppinen" hymyilevä viehättävä nainen. Tervehti tutusti. Vaikka aikaa on kulunut kohta kolme vuosikymmentä kun
saatoin miettiä ,että puhumani kaikuu kuuroille korville niin sain hyvää palautetta kun huomasin jonkun lentävän lauseen jääneen itämään ja siitä oli ollut joissain elämäntilanteissa tullut peräti kannustava voima, sillä "kuolleet kalat menevät virran mukana, mutta elävät uivat vastavirtaan."
Niinhän se on meidän ihmistenkin "ei kituva puu ensiksi kaadu."
Meidän on turha yrittää neuvoa Sinua lasten kasvatuksessa.
Kun minulla ei ollut lapsia niin minulla saattoi olla sata neuvoa kasvatukseen, mutta kun itsellä oli kuusi lasta niin ei ole yhtään neuvoa.
Parasta mitä voit lapsillesi antaa on oma itsesi.
Edellinen vastaus "ilelle" sopinee myös Sinulle. Pienten lasten kanssa eläminen on todella meille ihmisille antoisinta aikaa. Toivoisin vain näiltä meidän päättäjiltämme asian tunnustamista niin, että perhettä tuettaisiin juuri tuossa vaiheessa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ja kasvu omassa tutussa kotiympäristössä omien vanhempien hoivassa on niin lapsille, vanhemmille kuin yhteiskunnalle
asia johon on syytä panostaa, että kaikilla olisi mahdollisuus myös näin tehdä.
Elä ja nauti lastesi kanssa, huomaat kasvavasi itsekin heidän kanssaan.
niin nautinkin. Ja niinhän se on, että murrosikä ja keski-iän kriisi vahvistavat vain tulevaa varten.
Se miten jaksaa lasten kanssa olla ja keskustella antaa heille myös mahdollisuuden kestää joskus eron vanhemmistaankin eli nautin kun lapset nyt talvilomalla ja mä voin keskittyä tekemättömiin töihin. On sitten taas aikaa olla lasten kanssa;))
Nautitaan kevättalven aurinkoisista ilmoista
Se aika kun lapset ovat pieniä on todella antoisaa ja rikasta aikaa vaikka taloudellisesti tiukkaa. Parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa on juuri oma itsensä ja läsnäolonsa oikeasti ja aidosti. Monet vaipanvaihdot
ja muut hoitotoimenpiteet olivat aikanaan kovin tuttuja. Nyt niitä muistelee kaiholla.
Tuossa juuri oli keskustelua Seinäjoen kaupungin päätöksestä lasten kotiintuloajoista iltaisin.
Seinäjoki on pieni 30.000 asukkan kaupunkii, jossa on useita lähiöitä joten slummiutumista ei juuri ole.
Nuorena seitsentoistavuotiaana pidin poikakerhoja Kelsingin Kalliossa eikä ollut mitään ongelmia.
Nyt näyttää tilanne tässäkin mielessä muuttuneen.
Nyt on vapaus olla ja nauttia, mennä hangille ja merenjäälle ruskettumaan ja vaikkapa kaloja narraamaan. Kun olisi joku nykäisemässä...
mitä saisikaan saliikseen.
Oli kysymys ystävistä tai rakkaista, "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan", jos itse huomio muut ja on ystävällinen, niin varmaan samanlaista käytöstä saat. Nettikeskusteluissa liikkuu paljon ihmisiä, (osa kirjotusten perusteella tosi sairaita). Toiset taas uhoo, valittaa ja esittävät vaikka mitä, myös epärehellisiä liikkuu, joiden käytös aika usein paljastuu ennemmin tai myöhemmin (sinkkusivut - viimeistään treffeillä). No oliko tämä nyt niin positiivinen kirjoitus, jos loppuosa ei ollut niin ehkä alku. Hiihtolomalla pitäis olla ja kaikkea kivaa harrastaa, mutta sisällä myös minä istun koneen äärellä.
Palstaa 60 on yritetty hieman "siivoskella". Miten lie onnistuttu.
Armeijassakin oli viikonloppuisin "tupatarkastus" ja voi jos ei ollut paikat ojennuksessa, lentopeti
ja aloita punkan sijaaminen alusta. Naamapesulle kylmällä vedellä joutui kovin herkästi,
naulakon alla piileksivää villakoiraa sai kiväärin kanssa jahtailla. Sitten kasarmin ympäri; "Mars, mars !"
Ylimääräinen vartiohuki tuli herkästi, jos ei naama pysynyt peruslukemilla. Pitkäkyntinen ei armoa saanut - tuskin anomusta olisi edes luettu saati asiallisesti käsitelty.
- ...Nyt ei ne nuoret, kestä ees lautallakaan..."