Kuinka kertoa homofobistiselle sukulaiselle, että kämppis ei olekaan kämppis vaan tyttöystävä? Jatkuva salailu stressaa ja ärrrsyttää kun haluisi elää avoimin kortein! Se "kerro vaan ja kaikki muuttuu hyväksi" - linja ei tässä tapauksessa toimi; kysymyksessä on OIKEASTI homokauhuinen ihminen. Hyväksyy kyllä muita "erilaisia" ihmisryhmiä, mutta lesbot ovat syvältä..
Ollaan tässä mietitty, että pitäisi heittää kysymys: Kumpi olisi pahempi, se että osoittautuisin kaman luukuttajaksi vai että kanssani asuva nainen on siippani? Kummankohan valitsisi - huumeistahan voi aina eheytyä...
Ollaan tässä mietitty, että pitäisi heittää kysymys: Kumpi olisi pahempi, se että osoittautuisin kaman luukuttajaksi vai että kanssani asuva nainen on siippani? Kummankohan valitsisi - huumeistahan voi aina eheytyä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos asia hämää, niin mikset kerro suoraan?
Sukulaisen toipuminen voi viedä aikansa, mutta kyllä se siitä ajankanssa. Ehkä.
Voi olla että sukulaisesi ajanmyötä havaitsee, että olet ihan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin.
Eihän narkkari ja lesbo ole mitenkään verrannollisia asioita.. miks heittää niin??
Minulla itselläni on ollut tapana törmäillä totuuden kanssa suunnilleen samaan tapaan kuin norsulla posliinikaupassa ( ongelmani ei ole ollut seksuaalinen suuntautumiseni, umpihetero kun olen!) ja olen tullut huomaamaan, että totuudella on aina hintansa! Silti en tietenkään kadu mitään , sillä loppujen lopuksi asiassa on kaksi puolta.( Ja viis sirpaleista!)
Näin ollen suosittelenkin totuutta, joskin varovainen ko. hyödykkeen annostelu estää liian monien sirpaleitten synnyn.
Mitä tulee aineisiin ja lesbouteen niin vain toinen niistä vahingoittaa terveyttä ja johtaa varmuudella lähes aina tekoihin ja elämäntapaan, jotka tuhoavat vähäisenkin itsekunnioituksen. Lyhyeksi jäävästä hukkaanheitetystä elämästä en viitsi edes saarnata vaikka omin silmin näkemäni esimerkit ovat hiuksianostattavia!
..että kumpi mielestäsi johtaa "tekoihin ja elämäntapaan, jotka tuhoavat vähäisenkin itsekunnioituksen?"
Kirjoituksestasi en saanut oikein nyt selvää!
Siis ensinnäkin selvyyden vuoksi kerrottakoon, että me emme ole umpikaappilesboja. 3/4 läheisistä ihmisistä ja tuttavista ovat tietoisia asiasta, asumme ja elämme melko avoimesti yhdessä. Vain joidenkin yksilöiden kohdalla ongelma on syvällä ja lienee pysyvä.
Asiat eivät tosiaankaan ole yksinkertaisia. Kyllä - olemme useita kertoja pohtineet norsuna posliinikauppaan ryntäämistä. Olen pääosin totuuden puhumisen kannalla ja ehkä juuri siksi tällainen pakkosalailu ottaakin päähän. Mutta toisinaan totuuden kertominen rikkoo pitkiä ihmissuhteita, aiheuttaa paljon pahaa mieltä puolin ja toisin ja tekee monista asioista moninverroin hankalampia ja jopa mahdottomia. Ikävä kyllä tosielämä on osoittanut, että rehellisyys ei läheskään aina kohtaa ymmärrystä ja anteeksiantoa. Olen vellonut ihan tarpeeksi vaikeissa elämäntilanteissa, enkä todellakaan haluaisi saattaa itseäni sellaiseen taas. Sehän tässä ehkä eniten jarruttaa. Silti tuntuu epäreilulta joutua piilottelemaan tärkeää osaa itsestään muiden vuoksi. Kimurantiks menee..
Hymiöiden unohtaminen taitaa olla vaarallista? Tuo huumeet-lesbous-vertaus kun on semmoinen meidän oma, hitusen pisteliäs heitto. Emme luotaa sillä omaa asennettamme vaan nimenomaan niiden toisten, joiden mielestä seksuaalivähemmistöt voisi viedä saunan taakse. Heille heroiinidiileri voisi ihan oikeesti olla se parempi vaihtoehto. Got the point?
Onko pakko aina raportoida kaikki itseä koskeva? Mikä velvollisuus ihmisellä on "tunnustaa" sitä tai tätä muille, jos antaja tai kohde eivät sitä halua? Eläkää niinkuin teille itsellenne on hyvä, yhdessä, rakastakaa. Kerrotte niille, joille haluatte. Jos kiivaasti inhoaville tai irvaileville herää kysymyksiä, kysykööt. Kysymyksiin voi vastata rehellisesti. Ei teidän itsenne tarvitse rajoittaa käyttäytymistänne (tavanomaista "hyvää käytöstä" enemmän).
Olen havainnut, että tuttuihin/sukulaisiin lukeutuva fanaatikko ei yleensä uskalla tehdä kysymystä, jonka vastausta pelkää. Varjelee itseään. Näin siis yksityiselämän puolella.
Sen sijaan esim. julkisessa toiminnassa pyörivillä vihamiehet, poliittiset vastustajat yms. käyttävät erilaisia privaattiasioita monasti hyväkseen. Paras keino vetäistä matto pois alta tällaiselta myyräntyöltä on selvittää tosiasiat tiedoksi etukäteen, silloin panettelulta valuu voima.
Tämä passaa minulle, ehkä ei muille.
Voi olla heitto, mutta johtaisiko se väärille jäljille.. Voiko ymmärtämätön ihminen ymmärtää sen niin että lesbo=narkkari..
Pir kirjoitti asiaa. :)
jos sukulaisesi tuntee sut hyvin ja sulla on hyvät välit hänen kanssaan, niin kyllä hän vähitellen unohtaa sen pikku seikan. Vaikka alkujärkytys voi olla suurikin.
Tarkoitus on varmaan vain antaa esimerkki jonkun rajoittuneen ihmisen mustavalkoisesta ajattelumallista - valitse kahdesta pahasta se vähemmän paha; a tai b. Lesboushan on kai kuolemaan verrattava synti joillekin.
Minusta muille ei tarvitse kertoa, jos eivät kysy..
no onhan sekin tapa, voi toimiakkin.
Ehkä en onnistunut ilmaisemaan itseäni selvästi.
Mielipiteeni huumeista on äärimmäisen kielteinen ja yksiulotteinen. Tämä suhtautumistapa on tavaramerkkini, ja hinnan voi kuvitella, mutta harvat ystävät ovat sitten todellisia ja aitoja!
Tarkoitukseni oli sanoa, että oma reagoimistapani kohtuullistettuna voisi olla hyväkin tapa käsitellä ihmisiä.
On tosi helppoa sanoa toisille, että menkää vaan ja kertokaa. Mut kuinka moni pystyy kylmin sydämin esimerkiksi vaarantamaan hyvän suhteensa vaikkapa omiin vanhempiin? Mun nykyisen tyttöystävän kaveri teki niin, koska niillä oli hyvät välit perheen kesken ja asioista puhuttiin avoimesti. Vanhemmat ei halunnu kuulla koko asiasta ja toivotti tyttären takaisin sitten, kun "on päässyt hullutuksistaan". Ei oo kauheesti ollut yhteyttä yli neljään vuoteen sen jälkeen.
Että se niistä läheisistä, jotka pienen miettimisajan jälkeen "kyllä hyväksyy ja blaablaablaa." Ei varmasti ole ainoa, joka on saanu kylmää vettä niskaan oikein kunnolla. Tää on niin "outo" juttu, et ikinä ei tiedä miten ihmiset sen ottaa.
Onhan se avoimmuus aina helpompaa, jos noita ongelmii ei tule. Ei tarvi salailla, eikä elää kahta elämää yhtä aikaa. Siinä mielessä mä kyllä ymmärrän tarpeen kertoa kaikille, joiden kanssa on tekemisissä, vaikka oonkin myös sitä mieltä, et se ei varsinaisesti kuulu muille. Mut eihän sitä muiden takia tarvi kertookaan vaan ittensä, näin mä ton ymmärsin..
Vielä kerran: en tarjoa itseäni esikuvaksi! Tietenkin on hauskaa elää ja rymistellä ympäriinsä kuten norsu posliinikaupassa, mutta hintana voi olla se, että et ole tekemisissä sukulaistesi kanssa.( Ja sinua pidetään sietämättömänä , mikä ehkä on tottakin!)
Totuus pienin annoksin on se oikea tie, jolloin ihmiset totttuvat asiaan ja "arvaavat" sen itse.
Noin ylipäätään en oikein täysin ymmärrä, mikä ihme seksuaalisessa suuntautumisessa risoo ihmisiä? Naapurin varallisuuden voi kuvitella olevan itseltä pois, mutta...???
Se minuakin kummastuttaa! Ollaan joskus mietitty, että yhtälaillahan me voitais kauhistella suureen ääneen heteroelämää ja sen paheellisuutta.. Joka tosiasiassa monesti lyö tässä lajissa lesboparisuhteen kuviot kuus-nolla. Mut eihän se kai mitään, jos heterot juoksee vieraissa tai mies hakkaa säännöllisesti vaimonsa; nehän on sentään NORMAALEJA ihmisiä!
Minä en jaksa tajuta miten ihmisille voi olla niin vaikeeta nähdä ihminen lesbouden tai homouden takaa?! Kun kyseessä on kuitenkin aivan sama ihminen, jonka on tuntenut parhaimmassa tapauksessa vuosikausia. Ihminen, joka elää täsmälleen niinku muutkin tai ainakin ihan hyvää elämää omalla tavallaan - miten helvetissä sen yhden ainoana asian pitäisi peittää alleen kaikki muut?! Ootteko koskaan muuten kuulleet, että jostain olisi mainittu, että sehän on se julkihetero.. :)!