Otetaanpa uusiksi, kun meitä on muitakin tuosta asiasta kiinnostuneita. Tätä käsiteltiin tuolla jäljenpänä.
Esim. tapaus
Mies kuoli lapsettomana leskimiehenä. Sukuselvityksessä ei ollut rintaperillisestä tietoa. Testamentti oli sisaruksille. Lain mukaan perintö lankeaa perittävän kuolinajankohdan mukaan.
Ulkopuolinen henkilö (yli 50 v.)lähti hakemaan isyyttä vainajalle kuoleman jälkeen ja sai sen vainajalle kaksi vuotta kuoleman jälkeen. Onko "lehtolapseksi" ilmoittautuneena ja isyyden saaneella perintöoikeus, vai onko tuomioistuin menetellyt virheellisesti isyyden vahvistamisasiassa? (Uusi IsL 1976)
Testamentin saajat valittivat isyyspäätöksestä, mutta antoivat testamentin tiedoksi lehtolapsi/käenpojalle. Asia käsiteltiin KO:sa, HO:sa ja KKO ei antanut valituslupaa valittajille.
Isyyden vahvistaminen jäi voimaan.
Miten on määräaika jutun kesken ollen ja olisiko ollut vahingollista tehdä lakiosavaatimus kuuden kuukauden sisällä testamentin tiedoksisaannosta?
Lehtolapsi teki testamentinsaajille lakiosavaatimuksen testamentin tietoksisaannostaan kahden vuoden päästä. Onko lakiosavaatimus myöhässä - huomioiden aineellinen määräaika.
Selvennystä tiedossa olevaan:
Isyyden vahvistaminen olisi pitänyt tehdä viiden vuoden määräajassa eli viimeistään 1.10.1981, kun on kyse näistä ennen vuotta 1976 syntyneistä. KO:n laamanni puolusteli, että kun avioisyyttä ei ollut kumottu, niin isyyden vahvistamista ei ole voitu tehdä tälle vainajalle eläessään (yli 70 v.)
Lamanni oli myös ilmoittanut testamentin saajille, että eihän tässä ole kyse mistään isyydestä vaan rahasta.
Esim. tapaus
Mies kuoli lapsettomana leskimiehenä. Sukuselvityksessä ei ollut rintaperillisestä tietoa. Testamentti oli sisaruksille. Lain mukaan perintö lankeaa perittävän kuolinajankohdan mukaan.
Ulkopuolinen henkilö (yli 50 v.)lähti hakemaan isyyttä vainajalle kuoleman jälkeen ja sai sen vainajalle kaksi vuotta kuoleman jälkeen. Onko "lehtolapseksi" ilmoittautuneena ja isyyden saaneella perintöoikeus, vai onko tuomioistuin menetellyt virheellisesti isyyden vahvistamisasiassa? (Uusi IsL 1976)
Testamentin saajat valittivat isyyspäätöksestä, mutta antoivat testamentin tiedoksi lehtolapsi/käenpojalle. Asia käsiteltiin KO:sa, HO:sa ja KKO ei antanut valituslupaa valittajille.
Isyyden vahvistaminen jäi voimaan.
Miten on määräaika jutun kesken ollen ja olisiko ollut vahingollista tehdä lakiosavaatimus kuuden kuukauden sisällä testamentin tiedoksisaannosta?
Lehtolapsi teki testamentinsaajille lakiosavaatimuksen testamentin tietoksisaannostaan kahden vuoden päästä. Onko lakiosavaatimus myöhässä - huomioiden aineellinen määräaika.
Selvennystä tiedossa olevaan:
Isyyden vahvistaminen olisi pitänyt tehdä viiden vuoden määräajassa eli viimeistään 1.10.1981, kun on kyse näistä ennen vuotta 1976 syntyneistä. KO:n laamanni puolusteli, että kun avioisyyttä ei ollut kumottu, niin isyyden vahvistamista ei ole voitu tehdä tälle vainajalle eläessään (yli 70 v.)
Lamanni oli myös ilmoittanut testamentin saajille, että eihän tässä ole kyse mistään isyydestä vaan rahasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä tosiaan tarkoitetaan laissa, kun sanotaan että perintö lankeaa perittävän kuolinajankohtana?
Voiko yleensä kuolleelle isyytä vahvistaa myöhemmällä iällä, jos asianomainen ei ole ollut suostuvainen. Onko jollakin tietoa ja koskeeko isyyslaki vain lapsia alle 15 vuotta, alle 18 vuotta vai mikä on ikäraja. Ei kai nyt seitenkymppiselle voida isyyttä vahvistaa, jos ei tunnusta ja tunnusta ennen kuolemaansa.
Eikö perintöjä pitäisi osoittaa/määrätä testamentilla, ilman että aikuislapsen tarvitsee isyyden vahvistamistoimiin ryhtyä.
Outo on tuo kertomasi tapaus maallikolle.
Samaa asiaa vatkataan näköjään aina vaan. No, lyhyesti vielä tässä.
>Mies kuoli lapsettomana leskimiehenä. Sukuselvityksessä ei ollut rintaperillisestä tietoa. Testamentti oli sisaruksille. Lain mukaan perintö lankeaa perittävän kuolinajankohdan mukaan.<
Ei ole mitään lakia, jonka mukaan perintö lankeaa kuolinajankohdan mukaan. Siten kertomasi "lehtolapsi" on perimysjärjestyksen mukaisesti perillisasemassa (rintaperillinen).
>Miten on määräaika jutun kesken ollen ja olisiko ollut vahingollista tehdä lakiosavaatimus kuuden kuukauden sisällä testamentin tiedoksisaannosta?<
Mitäköhän vahinkoa ajattelet lakiosavaatimuksesta voineen olla? Lakiosavaatimus on tehtävä 6 kk kuluessa testamentin tiedoksi saamisesta. Näin ollen jos "lehtolapsi" on tehnyt vaatimuksen vasta kahden vuoden kuluttua, se on myöhässä ja perintö jaetaan ainoastaan testamentinsaajille.
>Isyyden vahvistaminen olisi pitänyt tehdä viiden vuoden määräajassa eli viimeistään 1.10.1981, kun on kyse näistä ennen vuotta 1976 syntyneistä. KO:n laamanni puolusteli, että kun avioisyyttä ei ollut kumottu, niin isyyden vahvistamista ei ole voitu tehdä tälle vainajalle eläessään (yli 70 v.)<
Koska "lehtolapsi" oli syntynyt avioliitossa, mainittu viiden vuoden määräaika isyyskanteen nostamiselle ei koske ko. tapausta. Kanne on siten voitu nostaa ja isyys vahvistaa. Ennakkopäätös asiassa ks. KKO 1993:58 "A oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen vahvistettiin, ettei A:n äidin silloinen aviomies ollut A:n isä. A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne tutkittiin, vaikka se oli nostettu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta ja mies oli kuollut. Ään."
Tiistaina 17.2 käytiin TV2:sa keskustelu suvun häpeätahroista lehtolapsista. Enemmän tai vähemmän hämmentyneitä ja jopa kauhisuneita olivat haastateltavat lehtolapsiasemasta.
Ihme kyllä perinnöistä ei puhuttu mitään.
Perintöhän se kaikkein tärkein on, kun aikuisena ja äidin kuoleman jälkeen lähdetään isää tai äitiä (harvemmin) peräämään.
Onko tosiaan niin, että kihlalapsena ja avioliitossa syntyneenä voi lähteä isyyttä vahvistuttamaan milloin vain toiseen isäehdokkaaseen nähden? Miten sen avioisyyden kanssa käy? Miten ja saako avioisyyden kumoon? Voiko senkin saada milloin vain, jos huomaa että biologinen isä on äveriäämpi?
Jos ed. vastaukset ovat myönteisiä, niin herranen aika, ei muuta kuin perintöjä hakemaan liitosta kuin liitosta. Lapsettomat pariskunnat ovat varmaan kaikkein kiitollisimpia kohteita.
>Onko tosiaan niin, että kihlalapsena ja avioliitossa syntyneenä voi lähteä isyyttä vahvistuttamaan milloin vain toiseen isäehdokkaaseen nähden? Miten sen avioisyyden kanssa käy? Miten ja saako avioisyyden kumoon?<
Avioliitossa syntyminen aikaansaa isyyslain mukaisen isyysolettaman siitä, että lapsen äidin aviomies on lapsen isä. Se on helposti kumottavissa, jos esim. DNA-tutkimus osoittaa, että aviomies ei voi olla lapsen isä (biologisen isyyden poissuljenta). Kumoamiskanteen voi lapsi nostaa milloin vain, kunhan itse on elossa. Äiti tai aviomies voi nostaa kanteen vain viiden vuoden määräajassa lapsen syntymästä lukien.
Aviomiehen isyyden tultua kumottua, voi henkilö hakea isyyskanteella biologisen isänsä virallisestikin isäkseen. Tätä ei estä edes isän kuolema. Kihlalapsikanne on vielä mahdollinen niilläkin lapsilla, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella. Tällaista tapausta ei koske isyyslain viiden vuoden määräaika kanteen nostamiselle. Käytännössä kihlalapsikanne on kuitenkin vaikea nostaa enää, koska näytön saaminen siitä, että vanhemmat olivat lapsen syntyessä kihloissa keskenään lienee jo vaikeaa.
Täytyy muistaa, että tuomioistuin ei vahvista isyyttä ilman DNA-tutkimusta, joka on nykyteknologialla erittäin luotettava osittamaan biologisen isyyden.
Todettiinko tapauksessa sitten isyys ulkopuoliselle miehelle, vai jäikö lapsi isättömäksi?
Ja jos tämä avioliiton ulkopuolinen on kuollut, niin miten isyys voitaisiin vahvistuttaa siinä tapauksessa?
Isäkseni epäilty on kuollut vuosia sitten, mutta avioisästäni voisi ehkä suostua Dna-testiin.
Muutamat asiat ovat jääneet kaivelemaan!
>Todettiinko tapauksessa sitten isyys ulkopuoliselle miehelle, vai jäikö lapsi isättömäksi?<
Asia palautui korkeimmasta oikeudesta käräjäoikeuteen ratkaistavaksi. Tiedossa ei ole, kuinka isyydelle lopulta kävi.
>jos tämä avioliiton ulkopuolinen on kuollut, niin miten isyys voitaisiin vahvistuttaa siinä tapauksessa?<
Ko. tapauksessa mies, jota epäiltiin isäksi saatettuaan naisen avioliiton ulkopuolella raskaaksi, oli myös jo kuollut. En tiedä, oliko vainajasta saatu otettua jokin kudosnäyte ennen hautaamista. Isyys on miehen kuoltua joka tapauksessa vahvistettavissa, jos näyttö asiasta on saatavissa. Jos mies on jo haudattu, voi näytön saaminen olla jo mahdotonta. Haudan avaamiseen tarvitaan lupa eikä sitä välttämättä saa tällä perusteella.
Olen kuullut, että DNA-testi tehdään verestä ja ainakin rikostapauksissa haetaan sitä veritahraa testin tekemiseksi.
Voiko isyyden vahvistamiseksi testiin kelvata hiustukko, joka olisi helppo saada tutkittavaksi, jos epäilty biologinen isä ei suostu testiin?
Pitääkö olla jokin todiste, mistä hius on tai niinkuin mainitset kudosnäyte on otettu, kun tutkimus tehdään? Miten tarkkaan huomioidaan, että näytteet ovat ko. henkilöstä. Voisiko toinen henkilö todistajana todistaa esim. hiustukon oton?
Mitäs jos vanhan isäukon sijasta marssittaa näytteenottoon appiukkonsa, jotta isyys saataisiin kumottua? Ja kuka näitä näytteitä ottaa? Terveyskeskuksen labra varmaan tunnistaisi ao. henkilön korkeasta iästä huolimatta.
Olet oikeassa. Normaalisti DNA-tutkimus tehdään verestä eikä laki sallikaan muuta menetelmää.
Käytännössä muukin kuin verinäyte on oikeuskäsittelyssä hyväksytty näytteenä. Mikä tahansa hiustukko ei kelpaa. Näytteen ottaa lääkäri, jonka on todettava henkilöllisyys luotettavalla tavalla.
Mainitsemani kudosnäyte on henkilöä hoitaneen lääkärin tai kuolintapauksessa oikeuslääkärin ruumiinavauksen yhteydessä ottama.
Onko laki erikseen avioliiton lapsista olemassa? Käsitykseni on, että kun on syntynyt avioliitossa, niin on venhempiensa lapsi.
Onko jossain säädetty, että voin avioisän isyyden kumoata, vaikka isäni ei suostuisi selvittämään testien avulla isyyttään ja tarvitaanko äidin sanaa asialle?
Nykyisten ei onneksi samaan tyyliin lehtolapsia synnykään kuin joskus ennen ja nyt jo tehdään testejä, mutta riittääkö isyyden vahvistamiseksi sitten DNA-tulos. Ja vielä, mitä tuon tuloksen pitäisi mittauksessa/tutkittuna näyttää?
>Onko laki erikseen avioliiton lapsista olemassa?<
Isyyslaki säätelee sekä avioliitossa että sen ulkopuolella syntyneiden lapsen aseman. Isyyslaki kumosi aiemman au-lapsilain (laki avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista).
>Onko jossain säädetty, että voin avioisän isyyden kumoata, vaikka isäni ei suostuisi selvittämään testien avulla isyyttään ja tarvitaanko äidin sanaa asialle?<
Tästä säädetään isyyslain 5 luvussa. Voit nostaa kanteen isääsi vastaan käräjäoikeudessa. Tuomioistuin määrää tällöin isyystutkimuksen tehtäväksi. Äidille varataan tilaisuus tulla kuultavaksi oikeudenkäyntiin.
Isyyden vahvistamiseksi jollekin muulle miehelle tarvitaan eri kanne, jos mies ei suostu tunnustamaan isyyttään. Asiat voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan yhdistää samaan käsittelyyn (oikeuspaikka molemmissa jutuissa on lapsen kotipaikan käräjäoikeus).
>mitä tuon tuloksen pitäisi mittauksessa/tutkittuna näyttää?<
Tuloksen isyyden vahvistamiseksi tulee olla korkea. Yleensä 95 % todennäköisyys on riittävä. Käytännössä pelkkä testitulos riittää näytöksi isyydestä, vaikka laissa edellytetään näyttöä myös lapsen äidin ja miehen sukupuoliyhteydestä.
Viiden vuoden määräaika koskee vain niitä lapsia, jotka ovat syntyneet ennen isyyslain (v. 1976)voimaantuloa. Ei erotella, että se koskisi vain avioliiton ulkopuolisia lapsia ja tuon lain voimaantulon jälkeen syntyneet voivat nostaa isyyden vahvistamiskanteen määräajasta tai miehen kuolemasta huolimatta koska haluavat.
Edelleen on voimassa laki koskien myös avioliitossa syntyneitä lapsia (IsL 7 § 2 mom) joiden on tullut laittaa kanne vireille viimeistään 01.10.1981 ja kannetta ei voida nostaa, jos mies on kuollut.
Tämän aiheen ensimmäisestä selostuksesta käy ilmi, että on kyse ennen vuotta 1976 syntyneestä aikuisesta isyyden vahvistuttajasta ja että isäehdokas/biologinen isä oli kuollut.
Jos isyys on vahvistettu huomioimatta viiden vuoden määräaikaa ja että mies on kuollut, niin tuomioistuimet ovat teheet isyyslakiin perustumattoman päätöksen. Perusteena määräajalle KKO vahvistaa oikeusvarmuusnäkökohdat. Kyseessä on tuomiovirhe tapauksessa, josta alkuaan oli kysellyt nimim. lakiosa. Tuomiovirhe olisi ko. tapauksessa purettava tai poistettava.
Jos toiselle miehelle isyyttä lähdetään vahvistuttamaan, niin eikö ole saletti, että kysymyksessä tulisi olla avioliiton ulkopuolinen siittäminen ja au-lapsi.
Taiteilija Inga Sulin 17.2 kertoi TV1:sä omasta tapauksestaan. Biologinen isä oli äidin seurustelukumppani (siittäjä) ja omaksi isäksi luultu ja Ingan avioisä on kasvattanut hänet. Oikein, että hän on pitänyt ja pitää isänään Sulinia edelleen.
Tapauksessa KKO 1993:58 oltiin asumuserossa, äiti serusteli toisen miehen kanssa - todistaja todisti seurustelun ja äiti todisti lapsen siittäjäki seurustelukumppanin. Saatiin näyttö. Verikoe DNA:ta varten ja äiti oli naimisissa seurustelukumppaninsa kanssa, joskin lapsi syntyi ennen avioliittoa. Ellei isyyttä olisi vahvistettu, niin 15 v. olisi tullut isätön /avioton au-aikuinen.
Tapaus josta olen saanut asiakirjatietoa ja jossa isyys vahvistettiin kuoleman jälkeen on taasen eriävä edellisiin verraten.
Äiti oli kuollut, isäksi väitetty kuollut ja veritestiä ei ollut. On ollut vain isyyskanteen nostaneen sana ja sukulaisten sana, joita ei voida kuulla edes todistelutarkoituksessa. Isyyskanteen nostaneen avioisää ei ole kuultu missään vaihessa oikeudessa ja se tuntuu merkilliseltä. Avioisä olisi ehkä tiennyt totuuden ja selvityttänyt asian perinpohjin.
Isyyskanteen nostanut ja yksi todistaja oli väittänyt, että on kyse avioliiton ulkopuolisesta lapsesta. Epäilty siitetyn yhdenillan-kumppanin kanssa ja sitten äiti mennyt naimisiin kihlakumppaninsa kanssa. Lapsi syntynyt muutaman kuukauden päästä vihkimisen jälkeen.
Minkä lain mukaan tuo tapaus olisi pitänyt käsitellä oikeudessa, vai eikö minkään, kun näyttöä ei ole ollut - "oikeusvarmuusnäkökohdat" todennäköisesti puuttuivat. Isyyslaki varmaan unohtui ja toimittiin "käytännössä" menetelmällä.
Joillekin on jostakin syystä (?) todella tärkeää levittää väärää tietoa isyysasioissa. Kun se tehdään vielä nimimerkillä #oikeaa tietoa#, ei voi kun ihmetellä kirjoittajan motiiveja.
>Viiden vuoden määräaika koskee vain niitä lapsia, jotka ovat syntyneet ennen isyyslain (v. 1976)voimaantuloa. Ei erotella, että se koskisi vain avioliiton ulkopuolisia lapsia ja tuon lain voimaantulon jälkeen syntyneet voivat nostaa isyyden vahvistamiskanteen määräajasta tai miehen kuolemasta huolimatta koska haluavat.<
Tässä on oikeaa tietoa se, että isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 § 2 mom. koskee ennen isyyslain voimaantuloa syntyneitä (eli ennen 1.10.1976 syntyneitä) lapsia. Mainitussa säännöksessä säädetään viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiseksi tehdyn kanteen nostamiselle sekä ettei kannetta voi nostaa, jos biologiseksi isäksi väitetty mies on kuollut. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan (KKO 1993:58) kuitenkin kanne voidaan lain sanamuodosta huolimatta nostaa, jos ennen 1.10.1976 syntynyt lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä (ja lapsi on siten aviolapsi). KKO 1993:58 "A oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen vahvistettiin, ettei A:n äidin silloinen aviomies ollut A:n isä. A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne tutkittiin, vaikka se oli nostettu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta ja mies oli kuollut. Ään."
Oikeaa tietoa oli myös se, että jos lapsi on syntynyt 1.10.1976 tai sen jälkeen, mitään määräaikaa isyyskanteen nostamiselle ei ole. Lapsen tulee kuitenkin olla elossa tuomioistuimen antaessa ratkaisuaan (isyyslaki 23 §).
>Edelleen on voimassa laki koskien myös avioliitossa syntyneitä lapsia (IsL 7 § 2 mom) joiden on tullut laittaa kanne vireille viimeistään 01.10.1981 ja kannetta ei voida nostaa, jos mies on kuollut.<
Tämä on edellä viittaamaani korkeimman oikeuden päätökseen nähden täysin virheellistä tietoa. Jos lapsi on aviolapsi, hän voi saatuaan ensin äitinsä aviomiehen isyyden kumottua nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi biologista isäänsä vastaan.
>Jos isyys on vahvistettu huomioimatta viiden vuoden määräaikaa ja että mies on kuollut, niin tuomioistuimet ovat teheet isyyslakiin perustumattoman päätöksen.<
Korkein oikeus on tehnyt asiassa isyyslain voimaanpanosta annetun lain sanamuodon vastaisen päätöksen. Millä perusteilla, siitä sinun on syytä katsoa korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluja. Kyse ei ole tuomiovirheestä.
>Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan (KKO 1993:58) kuitenkin kanne voidaan lain sanamuodosta huolimatta nostaa, jos ennen 1.10.1976 syntynyt lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä (ja lapsi on siten aviolapsi).<
Pitää olla: Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan (KKO 1993:58) kuitenkin kanne voidaan lain sanamuodosta huolimatta nostaa, jos ennen 1.10.1976 SYNTYNEEN lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä (ja lapsi on siten aviolapsi).
Ei yksi eikä kaksikaan KKO:n ratkaisua ole laki, vaan on todennäköisesti tulkittu lakia tässä yhdessä 1993:58 ratkaisussa.
Tulkinta tai harkinta ei edellytä, että isyyden vahvistaminen muuttuu kaikissa tapauksissa hyväksyttäväksi - eli että kuolleelle voidaan vahvistaa isyys. Laki ei tunne isyyden vahvistamista kuolleelle.
Ratkaisu KKO 1993:58 ei auta yhtään, jos isyyden vahvistamiseeksi ei ole esittää näyttöä kymmenien vuosien jälkeen. 95 % isyyden todistusvoimana ei riitä osoittamaan isyyden vahvistamiseksi ilman, etteikö jouduta lainvastaiseen ratkaisuun.