Eli, tuo kysymys on siis kaikille sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville.
Oletko ujo/arka/hiljainen/jännittäjä? Pärjäätkö silti työssäsi/opinnoissasi?
Nuohan ovat tietysti sellaisia ominaisuuksia, joihin vaikuttaa hirmuisen paljon muut ihmiset ja ympäristö, ts. ujous vähenee paljon jos saa ympäristöltä arvostusta, tunnetta siitä että on hyväksytty, ja päinvastoin epävarmuutta lisää jos tuntee että ei ole hyväksytty.
Mutta, itse siis olen ujo, ja haluaisin silti hoitoalalle. Mietin vain, että onko se este, voinko soveltua alalle. Olen yhdessä valintakokeessa jo ollut (sh) enkä saanut paikkaa.
Oletko ujo/arka/hiljainen/jännittäjä? Pärjäätkö silti työssäsi/opinnoissasi?
Nuohan ovat tietysti sellaisia ominaisuuksia, joihin vaikuttaa hirmuisen paljon muut ihmiset ja ympäristö, ts. ujous vähenee paljon jos saa ympäristöltä arvostusta, tunnetta siitä että on hyväksytty, ja päinvastoin epävarmuutta lisää jos tuntee että ei ole hyväksytty.
Mutta, itse siis olen ujo, ja haluaisin silti hoitoalalle. Mietin vain, että onko se este, voinko soveltua alalle. Olen yhdessä valintakokeessa jo ollut (sh) enkä saanut paikkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heips!
Mielestäni ujous ei ole este hoitoalalle hakeutumiseen. Itse olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja ja nyt opiskelen 3. vuotta sairaanhoitajaksi. Tunnen myös olevani niitä hiljaisempia. Etenkin kun menee uuteen työpaikkaan, hieman epävarmana kaikesta!Mutta, uskon että kun saa kokemusta ja oppii tuntemaan työkaverit paremmin, niin helpottaa.Potilaiden kanssa jutellessa minulla ei koskaan oikeastaan ole ollut ongelmia, se tulee luontevasti.Olemalla ihmisten kanssa, oppii voittamaan ujoutensa!
Rohkeasti vaan opiskelemaan!!!
Minäkin olen ujo, arka, hiljainen ja viiden vuoden empimisen jälkeen sukaltauduin alalle. Enkä ole katunut.
Kiitos erittäin paljon :)
Olen kyllä itsekin tullut tässä siihen tulokseen, että jos halu ja innostus alalle on todella kova, sekä myös talous periaatteessa turvattu lähitulevaisuudessa kun kerran olen nuori ja asun kotona, niin paras tapa nähdä mistä oikeasti pitää ja missä on hyvä, on kokeilla. Ja vaikka yrittää uudelleenkin muutaman kerran opiskelupaikan saamista, jos ei heti pääse.
Ehkä sitten jos useamman kerran ei pääse alaa opiskelemaan, niin pitää harkita uudelleen...
Mutta keskustelua tästä ja yleisestikin soveltuvuudesta hoitoalalle olisi myös kiva vielä jatkaakin. :)
takia et päässyt opiskelemaan? Tökkäsikö soveltuvuustesteissä? Kannattaisi harkita tarkkaan hoitoalalle lähtöä. En muuten suosittele alaa ylipäänsä, matalapalkka-ala ja semmoisena pysyy, eikä tämä työ kovin hääppöistä ole muutenkaan.
Luulisin että syitä olivat ainakin liian hyvä todistus ja se etten tarpeeksi vakuuttavasti sanonut haluavani alalle, varsinkin kun vielä vanhempien koulutusta kysyttiin (ovat akateemisesti koulutettuja). Lisäksi olin varmasti liian hiljainen ryhmätilanteessa, ja matikan osio testeissä meni vähän huonosti.
Olen kyllä hirveän tarkasti miettinyt tätä ja mietin kyllä edelleen, ongelma on lähinnä se etten keksi muita vaihtoehtoja.
Mutta, jos on opiskelupaikkaehdotuksia, niin otan mielelläni vastaan. :) Tärkeimpiä asioita olisivat mahdollisuus auttaa ihmisiä, tehdä tärkeää työtä. Lisäksi minua kiinnostaa terveys ja sairaudet sekä psykologia.
minä olen varmasti hiljaisempi kuin tuleva hoitaja, uskon että pääset alalle jos todella haluat :)
muistan kun itse olin kokeissa ja sain tulokset, niin ryhmätilanteessa en sanonut sanaakaan ja 6:n arvosanan matikanoppilas, ei ollut matikaskaan kehuttavaa.mutta silti,täällä sitä ollaa ja opiskellaa.sairauksia ja niiden hoitoa käsitellään paljonkin.
matikast viel, vaikeaahan se kyllä on jos tulevaisuudessa pitää lääkkeitä laskeskella ja pää on tällai.
joo miekin oon valmis kattelee muuta alaa. mutta ku mie oon kaikes nii huono, ni mikä vittiläi ois hyvä.
Tarkoitukseni ei oo olla ilonpilaaja tms. mutta ite kun oon välillä varsinainen panikoija ja ujo välillä aika hiljainenkin, se luo oman paineensa hoitotyöhön. Tällä hetkellä olenkin kokeilemassa kesken opintojeni työelämää vanhusten hoitotyössä,ja voi kiesus millaselle kanojen taistelutantereelle olen itteni läiskässyt! On vaikea saada mielipidettään julki jos työkavereista suurin osa on tyyliin savosta tai karjalaisia, joilla tuo verbaalinen anti on absoluuttisen jyräävä. Ja hoitotyyli jota arvostetaan ei ole suinkaan se asiakkaan huomioonottava ja kuunteleva vaan esim. harjoittelussa parhaat arvosanat annetaan niille, jotka kovaan ääneen kiekuvat napakoita käskyjä ja joita asiakkaat hiljaisesti tottelevat (eivät näet uskalla sanoa mielipidettään). Tällaista olen ollut taas viimekin viikolla todistamassa, eli koppava ja itsevarma harjoittelija, jota jotkut asiakkaat jännittivät, sai arvosanan 5! Ihan kuin armeijassa...
Omasta mielestään nämä pälättäjät, jotka monesti kaiken pälätyksensä tuoksinassa eivät kerkeä edes ajatella mikä olikaan asia tai mitä heiltä kysyttiin, ovat niitä ainoita oikeita hoitajia. Nykyaika tai uusin koulutus ei näet ole vielä saavuttanut hoitoalaa, että sielläkin kyseltäisiin potilaan eli asiakkaan toiveita.
Ei ujous ole mikään este hoitoalalle suuntautumiseen, mutta sisua ja oman puolensa pitämistä alalla todella tarvitaan! Välillä tosin tuntuu, että siihen se kaikki henkilökunnan energia meneekin..
siinä että on hieman omituista, että sellaiset itsevarmat ja kovaääniset ihmiset, jotka eivät edes ota muita, ainakaan vanhuksia huomioon vaan vihaavat niitä, saavat hyviä numeroita harjoitteluista.
luokallani on eräs tällainen tyttö. ei pitänyt yhtään kotihoidon jaksosta ja kertoi, että oli tarkotuksella ollut inhottava muille työntekijöille (polttanut esim. röökiä, koska tiesi, ettei muut työntekijät pitänyt siitä)
tämä tyttö sain kiitettävän! 5!
ei voi ymmärtää.
kiltit ja muut (erityisesti asiakkaat) huomioonottavat opiskelijat saavat hikisiä kolmosia. ja kun parhaansa yrittää, että asiakkaalla on kaikki hyvin ja yrittää mahd. paljon ottaa heidän mielipiteitään huomioon. tietenkin! sillä heidän kodissa sitä ollaan. ei siellä hoitaja voi tehdä mitä lystää. asukkaalla on määräämisoikeus.