Hei!!!
Kyselisin miten muut perheet, joissa koira-allergia on peruuttamattomasti puhjennut, ovat toimineet? Meillä perheenjäsenten allergia on tosia-asia ja oireet helpottuvat koirattomassa paikassa, joten koirasta on luovuttava. Olemme kokeilleet jo kaikki perinteiset (koira ei pääse allergisen huoneeseen jne. Mutta ei tunnu lievennykset auttavan).
Olemme muutaman viikon etsineet keskikokoiselle koirallemme uutta kotia... Mutta tuntuu, ettei ihmisillä ole realiteettitaju ihan kohdallaan: halutaan koira opiskelijasoluun.. Ei ole rahaa tulla katsomaan, mutta kyllä juu koirasta ollaan valmiita pitämään huolta (entä koiran ruokakulut????? Rokotukset, ym. kulut, joita voi yllättäen tulla!!! Tai esim. loma-ajan hoitolamaksut jne.). Listaa voisin jatkaa loputtomiin... Ja se ettei rotuominaisuuksiltaan toimintahaluista koiraa voi pitää "sohvankoristeena", vaikka miten hyvä luonne olisi.
Haluaisimme tosiaan löytää koiralle kunnon kodin, mutta tuntuu olevan vaikeaa... Vaikka koiramme ei ole ns. ongelmakoira (ei eroahdistusta jne), vaan esim. rauhallinen automatkustaja ja junaankin menee mielellään. Ja osaa odottaa ruokakuppiaan nätisti istuen. Osaa mennä maahan, antaa tassua... Eikä ole toisille koirille/ihmisille agressiivinen tms. Ei karkaile irtipidettäessä jne. Ymmärtää puhetta... Osaa etsiä pyynnöstä pallonsa tai tietyn lelunsa... Osaa lohduttaa lohdutuksen tarpeessa olevaa jne.
Alamme pian olla pisteessä, että mietimme olisiko piikille vieminen vaihtoehto, jossa koira ei ainakaan joutuisi kärsimään. Miten muut allergian uhrit ovat menetelleet?
Kyselisin miten muut perheet, joissa koira-allergia on peruuttamattomasti puhjennut, ovat toimineet? Meillä perheenjäsenten allergia on tosia-asia ja oireet helpottuvat koirattomassa paikassa, joten koirasta on luovuttava. Olemme kokeilleet jo kaikki perinteiset (koira ei pääse allergisen huoneeseen jne. Mutta ei tunnu lievennykset auttavan).
Olemme muutaman viikon etsineet keskikokoiselle koirallemme uutta kotia... Mutta tuntuu, ettei ihmisillä ole realiteettitaju ihan kohdallaan: halutaan koira opiskelijasoluun.. Ei ole rahaa tulla katsomaan, mutta kyllä juu koirasta ollaan valmiita pitämään huolta (entä koiran ruokakulut????? Rokotukset, ym. kulut, joita voi yllättäen tulla!!! Tai esim. loma-ajan hoitolamaksut jne.). Listaa voisin jatkaa loputtomiin... Ja se ettei rotuominaisuuksiltaan toimintahaluista koiraa voi pitää "sohvankoristeena", vaikka miten hyvä luonne olisi.
Haluaisimme tosiaan löytää koiralle kunnon kodin, mutta tuntuu olevan vaikeaa... Vaikka koiramme ei ole ns. ongelmakoira (ei eroahdistusta jne), vaan esim. rauhallinen automatkustaja ja junaankin menee mielellään. Ja osaa odottaa ruokakuppiaan nätisti istuen. Osaa mennä maahan, antaa tassua... Eikä ole toisille koirille/ihmisille agressiivinen tms. Ei karkaile irtipidettäessä jne. Ymmärtää puhetta... Osaa etsiä pyynnöstä pallonsa tai tietyn lelunsa... Osaa lohduttaa lohdutuksen tarpeessa olevaa jne.
Alamme pian olla pisteessä, että mietimme olisiko piikille vieminen vaihtoehto, jossa koira ei ainakaan joutuisi kärsimään. Miten muut allergian uhrit ovat menetelleet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisin kysynyt että mikä rotu mahtaa olla kyseessä...
Oletko laittanut ilmoitusta esim Apulaan? Tai jos kyseessä on rotukoira, niin entä koiran kasvattaja, tietäisikö hän uutta kotia? Rotuyhdistys saattaa välittää koteja myös aikuisille koirille. Netistä löytyy paljon yhdistyksiä, jotka auttavat koiria saamaan uuden kodin, joillain roduilla on omat tällaiset yhdistykset, jotkin yhdistykset auttavat kaikkia koiria. Voit kysyä myös paikalliselta eläinsuojelyhdistykseltä; minun koirani on allergiaperheestä tullut koira, joka oli viety koiratarhalle odottamaan uutta kotia.
Minkä ikäinen ja rotuinen koira on?
Itse jouduin luopumaan koirastani n. 6 vuotta sitten äitini pahentuneen allergian takia, tai koko perheen lemmikki ja lellikkihän se oli ja erittäin kova paikka koko porukalle, vieläkin muistellaan kyynel silmässä kun puhetta tulee apsostamme. Mutta tämä oli ainoa vaihtoehto. Itse kun muutin kotoa poies muutama vuosi sitten niin nytten löytyykin koiria sitten kaksin kappalein. Säälihän se on aina luopua rakkaasta ystävästä mutta aina ei välttämättä muuta vaihtoehtoa ole. Jatkoja ja jaksamisia sinne teille :)