Taivas on niin suuri, ääretön ja laaja.
Jossain sielä sinä nyt nukut,
pieni onneton,
jonka elämä oli vain silmänräpäys iäisyydessä.
Muistan sinut selvästi
vaikka oikeasti olit olemassa vain unessa.
Sillä unissa kaikki on mahdollista
myös sinun onnesi.
Miten kylmältä maa tuntukaan ilman askeleitasi.
en kertaakaan saanut koskettaa, en halata.
Ja silti oli minulle maailmaakin arvokaampi.
Lumi on peittänyt polun alleen, se on liukas, kävelen askeleita laskematta.
Miten millään olisi enää väliä.
Rakensin sinulle maailman, ja hautasin sen mukanasi.
Rakensin itselleni elämän, joka kuoli kanssasi, pieni kultani,
tähtien lapsi.
Jossain sielä sinä nyt nukut,
pieni onneton,
jonka elämä oli vain silmänräpäys iäisyydessä.
Muistan sinut selvästi
vaikka oikeasti olit olemassa vain unessa.
Sillä unissa kaikki on mahdollista
myös sinun onnesi.
Miten kylmältä maa tuntukaan ilman askeleitasi.
en kertaakaan saanut koskettaa, en halata.
Ja silti oli minulle maailmaakin arvokaampi.
Lumi on peittänyt polun alleen, se on liukas, kävelen askeleita laskematta.
Miten millään olisi enää väliä.
Rakensin sinulle maailman, ja hautasin sen mukanasi.
Rakensin itselleni elämän, joka kuoli kanssasi, pieni kultani,
tähtien lapsi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaunis runo suuresta surusta,
tähtien lapsesta
Ne o nii helvetin sulosii ku ei ees tiiä mikä on LSD.