Olen 20v. tyttö ja ihmettelen vaan sitä, että kun itse täytin 18v. vanhemmat tavallaan hävisivät. Onhan se tietenkin mukavaa, että ymmärätvät että olen nyt aikuinen jne. mutta tuntuu etteivät enää välitä minusta. miten te muut vanhemmat ovatte mieltä asiasta? onko teidan suhteet lapsiinne muuttuneet paljon kun lapsi täytti 18v.?
aikuinen lapsi
mimmi20
7776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajankohtaista,mutta toivon että en hävitä lapsiani vielä 18v.Itseasiassa minua hirvittää jo ajatus,kun lapseni lähtevät ammattikouluihin tai muihin vastaaviin ja meillä se tarkoittaa että viikot asutaan opiskelupaikkakunnalla pois kotonta.Ne jutut mitä olen niistä kuullut ovat kaikkea muuta kuin opiskelujuttuja...
huolehtiva äiti vaikka lapseni ovat 18- ja 20 -vuotiaita. Välillä olen kuulemma ärsyttävän huolehtivainen - eli ei minun vanhemmuuteni ainakaan kadonnut kuin seinään kun lapseni täyttivät 18-vuotta. Huolet ja murheet vaan muuttavat muotoaan sitä mukaan kun lapsille tulee ikää...Olen kuitenkin yrittänyt hillitä itseäni etten liikaa paapoisi ja antanut lapsillen tilaa omiin juttuihin vaikka niiden kotkotukset välillä kauhistuttaakin.
Vanhempasi ovat fiksuja ja antavat sinulle tilaa sinun omaan elämään.
Se on aika harvinaista.Ja siitäkin pitää valittaa:o)
Oliko teillä aiheesta keskusteluja kun olit esim.15-16?
Onko sinulla sisaruksia?
aiheestä keskusteluja muuten kun että tekivät selväksi että 18v täytettyäni olen täysin omillani, he eivät jaksa enää 'huolehtia' minusta. on 3 vanhempaa sisarusta.
huomanneet,että parempi olla puuttumatta.
jos vanhemmat eivät jaksa enää huolehtia tai "puuttua" niinkuin eräs nimim. käyttää.Minusta kyllä oman lapsen elämään sopii puuttua hienotunteísesti ja huomaamattomasti koko elämän.Tai ainakin itse olen ollut tyytyväinen.Esim. mahdollisuuksien mukaan taloudellinen jeesaaminen on varsin tervetullut puuttuminen monellekkin nuorelle.Samoin kutsu vaikka sunnuntai aterioille ja niin poispäin,mutta kuten sanoin sopivasti eikä tuputtamalla ja häiritsemällä.
lastenlääkäri neuvoi minua: tee niikuin lintuemo, kun poikanen kärkyy pesän reunalla, työnnä se lentoon. sen on katsottava kantaako sen siivet. on kyllä ollut vaikeaa katkaista napanuoraa. olen pyrkinyt olemaan tukena mutta kuitenkin puuttumatta nuorteni elämään liiaksi. joskus on kyllä vaikeaa löytää kultainen keskitie. minulla on vain kokemusta pojista ja luulen, että tytöt ovat omatoimisempia. vaikka nykyajan nuoria paljon moititaan niin täytyy myöntää, että ainakin miniäkokelaani ovat olleet tosi mukavia nuoria naisia. aina on tultu juttuun.