Minkähän takia jokaikinen sarja joka tv:ssä perustuu "yliluonnollisiin" ilmiöihin korostaa sitä kuinka peljättäviä ja kammottavia ne ilmiöt ovat? Taustamusiikkikin vain yllyttää pomppaamaan metrin ilmaan heti kun joku öhkömönkiäinen lävähtää ruutuun.
En jaksa uskoa sitä iänikuista selitystä että kyse on tuntemattoman pelosta. Minkä helvetin tuntemattoman? Niin monella ihmisellä on ollut erikoisia kokemuksia, että ei luulisi siinä enää mitään tuntematonta olevan.
Ehkä olen itse vähän typerä, kun nähtyäni muutaman kerran joitakin lähinnä sumua, savua ja pilveä muistuttavia "kummituksia" en ole edes tajunnut säikähtää. Eri asia sitten kuitenkin on yksin nukkumaan meno, kun valot pitää sammuttaa... Tottakai mieleen hiipii kaikenlaista naurettavaa siitä kuinka tuntematon läsnä oleva voima käy kimppuun ja syö lihat luiden päältä (ilmeisestikin, koska mitä muutakaan se voisi tehdä?) - Varsinkin jos on katsonut niitä kriik krääk -pelottelujuttuja jossa kummitus ei ikinä vahingossakaan ole mitään ihan normaalia ja ei sen kummempaa... vaikka se voisi olla...
Pelko on naurettava asia...?
En jaksa uskoa sitä iänikuista selitystä että kyse on tuntemattoman pelosta. Minkä helvetin tuntemattoman? Niin monella ihmisellä on ollut erikoisia kokemuksia, että ei luulisi siinä enää mitään tuntematonta olevan.
Ehkä olen itse vähän typerä, kun nähtyäni muutaman kerran joitakin lähinnä sumua, savua ja pilveä muistuttavia "kummituksia" en ole edes tajunnut säikähtää. Eri asia sitten kuitenkin on yksin nukkumaan meno, kun valot pitää sammuttaa... Tottakai mieleen hiipii kaikenlaista naurettavaa siitä kuinka tuntematon läsnä oleva voima käy kimppuun ja syö lihat luiden päältä (ilmeisestikin, koska mitä muutakaan se voisi tehdä?) - Varsinkin jos on katsonut niitä kriik krääk -pelottelujuttuja jossa kummitus ei ikinä vahingossakaan ole mitään ihan normaalia ja ei sen kummempaa... vaikka se voisi olla...
Pelko on naurettava asia...?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Televisio ei pyri esittämään totuutta, vaan sillä pyritään shokeeraamaan ja siten saamaan mahdollisimman paljon katsojia. Televisiota ei kannata katsoa muutakuin viihteen ja tiedotusten vuoksi. Mahdollisesti joku opetusohjelma voi vielä mennä ihan hyvin, mutta viihdelaatikko se lähinnä on.
Pimeydestä ja valojen sammuttamisen pelosta sen verran että olen menestyksellisesti tehnyt ja suositellut eteenpäin pimeyden kanssa sopimuksen tekemistä. Sopimus on vähän kuin tunnustaisi toisen valtion, sen jälkeen kyräilyvaihe on ohi ja diplomaattisuhteet voivat alkaa normaalisti.
Voiskohan tuon saman tehdä Ronald McDonaldin kanssa? En ole aivan varma pitäisikö yrittää solmia diplomaattisuhteet, vaiko vain julistaa sota samantien.
:a:
Suosittelisin diplomaattisuhteita. Jos et kuulu Ronaldin saaliiseen tai aktivisteihin niin sinä et häntä juuri kiinnosta.
Kävin muuten pari päivää sitten McDonaldsissa. Säälittävän kokoiset ja mauttomat annokset jäivät parhaiten mieleen.
Päätin lopulta sopia diplomaattisuhteet Ronald McDonaldiin. Kenties voin jotenkin auttaa häntä vapautumaan "tärkeistä" tehtävistään hampurilaisten myyjänä. Molemminpuolisesti hyödyttävä yhteistyö henkimaailman kanssa on se johon aidon shamaanin kannattaa panostaa.
:i:
Sellaista että McDonalds siirtyisi terveellisempään ruokavalioon. Megakoko ranskalaisilta poistuu ja tulee enemmän salaatteja ja kasvisvaihtoehtoja. Tietysti amerikkalainen ajatus terveellisyydestä kiteytyy niihin lehmänaivoista tehtyihin terveyspurilaisiin jotka joissain osavaltioissa ovat suosittuja...
Tuntematon on kyllä pelottava asia, mutta ei siihen ei minunkaan mielestäni ole mitään syytä enää lisätä päälle mitään iljettävyyksiä television avustuksella.
Miksi tuntematon pelottaa? Mielestäni se johtuu egosta. Emme haluaisi myöntää, että ympärillämme tapahtuu asioita jotka ovat suunnattomasti meitä mahtavamapia ja jotka eivät tippaakaan välitä meistä. (Hyvänä esimerkkinä painovoima, jonka koetamme kaikin tavoin voittaa mutta josta olemassolomme on kuitenkin täysin riippuvainen)
Tuntemattoman kohtaaminen on itseä suurempien asioiden kohtaamista. Se taas on oman suhteellisen pienuuden tajuamista. Se taas on inhottavaa.
Kuitenkin juuri oman pienuuden havaitseminen johtaa myös oman vahvuuden tiedostamiseen ja sitä kautta *aitoon* voimaan ja vapauteen, ei ilmalla täytettyihin lihaksiin.
Sen takia tuntematon pelottaa. Pelottaa että siellä joutuu vain ojasta allikkoon. Syömme mieluummin vaikka täysin kuvitteellista osterikeittoa isolla kauhalla kuin oikeasti olemassaolevaa ja ravitsevaa kaurapuuroa teelusikalla.
:a:
Minä en usko että tuntematon pelottaa. Kuten nim. Haamun kanssa keskustellessa tuli todetuksikin monet pelot on opittuja. Toiset taas ovat luontaista itsesäilytysvaistoa, puolustautumista fyysiseltä tuhoutumiselta - ei siis egon puolustamista.
Chandi totesi aivan oikein että kohdatessaan jotain todella tuntematonta on kuin pöllämystynyt koiranpentu eikä ymmärrä edes pelätä. Pelko perustuu siis pikemminkin "tunnettuun" ja sen pohjalta tehtyihin oletuksiin.
Joutuessani tekemisiin uuden tilanteen, vieraan kulttuurin tai käsityskyvyn ylittävän ilmiön kanssa en tunne pelkoa vaan pikemminkin uteliaisuutta ja varovaista varautuneisuutta, jossa aistit ovat valppaana tekemään tulkintoja siitä mihin suuntaan ilmiö on kehittymässä. Kyse ei ole pelosta vaan reaktiosta jossa psyyke etsii tuttua tarttumapintaan jonka avulla hallita tilanne. Tilanteen hallitsemattomuus kun taas saattaa johtaa fyysiseen tuhoutumiseen.
Olin kerran auto-onnettomuudessa, kyydissä, kun kuski ajoi kaasu pohjassa suoraan risteyksen yli alapuolella olevalle pellolle. Oli talvi ja tienviertä reunusti toista metriä korkea jäätynyt lumikinos. Auto teki mielettömän pitkän loikan ja humahti sitten kauaksi pellolle, syvälle hankeen. Näytti kuin auto olisi pudonnut taivaasta. No joo, siis niinä muutamina sekunteina kun istuin lentävässä autossa en todellakaan tuntenut pelkoa vaan lähinnä syvää uteliaisuutta ja samalla äärimmäistä latausta ottamaan vastaan mikä tilanne hyvänsä.
Olen kohdannut myös ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Pelko tuollaisessa tilanteessa ei johdu fyysisestä vaarantunteesta vaan paljon isommasta: pelosta että on menettänyt järkensä. Siis että on menettänyt elämänhallintansa - mahdollisesti lopullisesti.
>>> Olen kohdannut myös ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Pelko tuollaisessa tilanteessa ei johdu fyysisestä vaarantunteesta vaan paljon isommasta: pelosta että on menettänyt järkensä. Siis että on menettänyt elämänhallintansa - mahdollisesti lopullisesti. >>>
En nyt puhunutkaan mistään pikku hämähäkeistä tai siitä kun kaakaossa on liian vähän sokeria, vaan tarkoitin nimenomaan pelkoa, joka syntyy aidosta kohtaamisesta Tuntemattoman kanssa, aito rajanylitys tämän maailman ulkopuolelle, jonka voimista kaikki eivät suinkaan ole ihmiselle suopeita tai miellyttäviä kohdata. Pelko siitä että on menettänyt järjensä, pelko kohtalosta joka on paljon kuolemaa kauheampi, pelko siitä ettei oma järki riitäkään käsittämään todellisuutta, pelko joutua myöntämään oma perinpohjainen pienuus ja oman käsityskyvyn nurkkakuntaisuus tässä universumissa. Nimetön pelko joka saa tärisemään kauhusta ja oksentelemaan, jättämättä mitään käsitystä siitä mitä se edes oli mitä pelkäsi. Pelko siitä että ego tuhoutuu ja ettei sitten enää ole jäljellä mitään mitä kutsua itseksi.
The Ringin aiheuttaman pelko on siihen verrattuna pientä, lähinnä vain pientä tutisuttavaa epäilystä siitä, onko tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä sittenkään niin paksu muurin kuin haluamme ajatella. Hetken aikaa
joutuu miettimään puhelimen soidessa, kuuluuko sieltä "Moi, tässä X" sijaan "sseitssemän päivää...". Arveluttaa, vaikka haluaisi ajatella ettei se ole järkevää.
:a:
Arvasin että sinäkin luet seiskaa. :D
Kylla!
:a:
Turvallisinta on vain pysyä omassa pikku kodissa sohvalla peiton alle käpertyneenä, ja katsella jotain valmiiksi naurettua amerikkalaista puppua telkkarista. Blaah....
Minäkin olen kokenut jotakin muttei se ollut mitään verrattuna kuvailemaasi pelkoon, enkä kyllä haluaisi moista kokeakaan.
>>Pelko siitä että on menettänyt järjensä, pelko kohtalosta joka on paljon kuolemaa kauheampi, pelko siitä ettei oma järki riitäkään käsittämään todellisuutta, pelko joutua myöntämään oma perinpohjainen pienuus ja oman käsityskyvyn nurkkakuntaisuus tässä universumissa. Nimetön pelko joka saa tärisemään kauhusta ja oksentelemaan, jättämättä mitään käsitystä siitä mitä se edes oli mitä pelkäsi. Pelko siitä että ego tuhoutuu ja ettei sitten enää ole jäljellä mitään mitä kutsua itseksi.>>
Bullshit! Voihan sitä tietty uhrata järkensä magian alttarilla sitä en epäile. Sitä voi leikkiä myös keuhkotautista kirjailijaa, Jumalan Hullua Runoilijaa, Indiana Jonesia tai muuten vaan viihdyttää itseään.
>>> Bullshit! Voihan sitä tietty uhrata järkensä magian alttarilla sitä en epäile. Sitä voi leikkiä myös keuhkotautista kirjailijaa, Jumalan Hullua Runoilijaa, Indiana Jonesia tai muuten vaan viihdyttää itseään. >>>
Se voi kuulostaa ainoastaan runolliselta maalailulta, ellei ole koskaan itse käynyt pimeällä puolella. Tarkoitin kuitenkin kirjaimellisesti mitä sanoin.
Kysymys ei ole leikkimisestä. Olet varmaankin tottunut kuulemaan tällaisia juttuja ainoastaan ihmisiltä jotka jatkuvasti glorifioivat pimeyttä ja kauheuksia, vaikkeivät ole koskaan edes koskettaneetkaan niitä.
Tieto todellisuuden epämiellyttävästä puolesta kuitenkin on yhtä tärkeää kuin kyky tuoda esiin nautinnollisia asioita. Jos haluat tuntea mitä on rakkaus, tunne pelko. Jos haluat ymmärtää elämää, ymmärrä kuolema. Minä todella uskon tähän koko sydämestäni.
Ota nyt se Castaneda käteesi ja lue sieltä. Sielläkin kerrotaan, ettei ole mitään pelottavampaa kuin naguaali, ja että sen kohdatakseen täytyy pitää tiukasti kiinni tonaalista (mutta kuitenkin puhdistaa se romuista). Mielestäni tämä on palttiarallaan aivan hyvin todettu.
Castaneda arveli, että naguaalin pelottavuus johtuu siitä, että se on täysin persoonaton. Hänen mielestääni universumi oli luonteeltaan saalistava. Jokin täysin persoonaton väijyi verhon takana odottamassa häntä.
Olla persoonaton ei kuitenkaan ole sama kuin olla typerä, toimetonta tai eloton. Minä en kutsuisi tuntematonta niinkään persoonattomaksi (koska tämä antaa siitä liian kädenlämpöisen mielikuvan), vaan enemmin vain joksikin joka ei ole lainkaan inhimillistä. Ihmiselle joka tunnetusti on jatkuvasti antropomorfisoiva eläin, jonkin myrkyllisen ja vieraan kohtaaminen jota ei voi liittää osaksi inhimillisen elämän kuvioita on kauhistuttavaa aivan luita ja ytimiä myöten.
Kaiken muun vielä voi ottaa haltuun, metsät ja merien syvyydet ja kenties jopa avaruuden kylmät kolkot jonakin päivänä, mutta niinkutsuttuja oman mielemme syvyyksiä emme pysty valloittamaan. Se on valloittamaton ja tuntematon, koska se on ÄÄRETÖN.
Eikä se oikeasti ole meidän oman mielemme syvyys. Tämä on toiveajattelua, jonka tarkoitus on pehmittämään hiipivää tietoisuutta siitä, että tässä universumissa on olemassa voimia, jotka ovat suunnattomasti ihmistä mahtavampia.
Painovoima on vasta yksi.
:a:
Jaa. Kokemuksiini ei ole liittynyt pelkoa. Ei itse asiassa yhtään mitään.
Pelko liittyy ainoastaan painajaisuniin ja omiin odotuksiin. Kun jättää tunteet ja odotukset taakseen ja on itse persoonaton ei tunne yhtikäs mitään. Valveilla ei koeta painajaisia.
En ole kokenut Voimia uhkaavina, epämiellyttävinä taikka kauheina. Se millä tavoin olen toiselle puolelle sukeltanut on kyllä ajanut jokusen kerran vessaan tärisemään. Silloin olen törmännyt aitoon kuolemanpelkoon, kun tyhmä tekniikka on ajanut tilanteeseen jota fysiikka ei kestä. Ei muuta.
Jotkut ystäväni ovat käyneet myös "pimeällä puolella". Se pimeys on ollut puhtaasti järjen pimeyttä. Sitten näitä sankareita on saanut kädestä pitäen taluttaa takaisin. En viitsi kertoa esimerkkejä hölmöilyistä. Joku voisi vielä tunnistaa itsensä.
Äläkä viitsi vittuilla Castanedasta. Castanedan arvo on about kaksi tuoppia.
Mikä saalistava...mikä?
Yhdessä kirjassa oli erinomainen lausahdus, se on niin naurettavan yksinkertainen että jäin miettimään sitä kauaksi aikaa "maailmankaikkeuteen kuuluu kaikki". Mihin ihmismieli kuuluu? Olisiko maailmankaikkeus?
"Kaiken muun vielä voi ottaa haltuun, metsät ja merien syvyydet ja kenties jopa avaruuden kylmät kolkot jonakin päivänä, mutta niinkutsuttuja oman mielemme syvyyksiä emme pysty valloittamaan. Se on valloittamaton ja tuntematon, koska se on ÄÄRETÖN."
Mitä valloittaa, ottaa haltuun, mitämitä?
Mikä tällainen erottelu on, onko se liian yksinkertaista että maailmankaikkeus todellakin on vain älyttömän suuri, ja kaikki pelko johtuukin siitä että ei voisi pitää yllä tallaista haamujen taistelua. Että hiekkalaatikkoleikit voisikin jäädä taakse, päästää irti, eikä meidän isi olisikaan enää vahvempi kuin teidän isi. Tuollainen suurempi ja mahtavampi ajattelu johtaa vain kummalliseen ketjuun jossa on vain koko ajan suurempaa ja mahtavampaa, ja kun se ei riitä, niin keksitään lisää. Onhan sille äärettömästi tilaa toki, mutta miksi pitäisi...?
>>> Mikä saalistava...mikä? >>>
No katso peiliin. Sinullahan on aika pitkä rivi hampaita itselläsikin.
>>> Mitä valloittaa, ottaa haltuun, mitämitä? >>>
Etkö ole huomannut, että ihmisellä on tapana valloittaa, ottaa haltuun ja muokata kaikki mahdollinen omien mieltymyksiensä mukaiseksi ja palvelemaan omia etujaan?
>>> Mikä tällainen erottelu on, onko se liian yksinkertaista että maailmankaikkeus todellakin on vain älyttömän suuri, ja kaikki pelko johtuukin siitä että ei voisi pitää yllä tallaista haamujen taistelua. Että hiekkalaatikkoleikit voisikin jäädä taakse, päästää irti, eikä meidän isi olisikaan enää vahvempi kuin teidän isi. Tuollainen suurempi ja mahtavampi ajattelu johtaa vain kummalliseen ketjuun jossa on vain koko ajan suurempaa ja mahtavampaa, ja kun se ei riitä, niin keksitään lisää. Onhan sille äärettömästi tilaa toki, mutta miksi pitäisi...? >>>
Minä en tässä mitään koeta filosofoida. Totesinpa vaan sen ilmeisen tosiasian, että ihminen ei kekseliäisyydestään huolimatta johda tätä maailmankaikkeutta, joka pyyhkisi meillä perseensä jos vain katsoisi meidät edes sen huomion arvoisiksi.
:a:
ei ihminen johdakaan, mutta hallitseminen ja haltuunottaminen on lähtöisin ihmisen näkökohdasta, ja tottakai koska ihminen on osa kaikkea, myös kyseinen käsite kuuluu maailmankaikkeuden sisältöön. Mutta se että kaiken pyrkimyksenä olisi tällainen idearakenne? Haltuunotto on haltuunotto vain jos molemmat osapuolet sen tajuavat samoin, jos otan haltuuni leivän, niin leipä on tuskin samaa mieltä minun dominanssistani.
En näe tässä mitää arvo/epäarvo, merkityksellisyys/merkityksettömyys, hyvä/paha kahtiajakautumia.
Noh, pelkohan on puhtaasti opittu asia, kuten ovat myös haju- ja makumieltymykset.
Kristillisessä perheessä opetetaan lapsille että pirua pitää pelätä, siispä lapsi pelkää pirua muttei välttämättä kirkon kivaa pappia, joka erityisesti tykkää lapsista. Ystäväni pelkää hämähäkkejä yli kaiken, pikkulapsilla on kuitenkin tapana tunkea suuhunsa kaikki mielenkiintoinen- myös hämähäkit- ennenkuin he oppivat, että ne ovat inhottavia ja niitä pitää pelätä.
Viihdeteollisuus on opettanut meille, että ökkömönkiäisiä pitää pelätä, se on ikäänkuin jutun juju. Oletteko huomanneet, että jos katsotte kauhuleffaa ilman ääntä, ei se ole yhtään niin pelottava. Siis kun ääni, valaistus, hiiviskely ja jännittyneet ilmeet kasvoilla yhdistyvät, on viihdyttävä pelkopaketti valmis.
Jos pelkoon voi oppia, voi oppia olemaan pelkäämättäkin.
Eipäs!
>>Noh, pelkohan on puhtaasti opittu asia, kuten ovat myös haju- ja makumieltymykset.>>
Leffa-analyytikko Peter Wollen kategorioi pelon eri muotoihin "mystery, suspense, shock" jotka taas vastaavat Freudin kategorioita "ahdistuneisuus, pelko ja kauhu". Puhutaan siis suhteellisen laajasta skaalasta erilaisia tunnetiloja.
On osittain totta että monet peloistamme ovat opittuja. Tai vaikka ne olisivat alitajuisiakin, niistä voidaan myös "oppia pois".
Tyypillinen tapaus on oma tyttäreni, jonka kanssa ihan pienestä pitäen olemme tutkineet opaskirja kädessä erilaisia ötököitä. Hän kunnioittaa ampiaista joka voi pistää ja muurahaista joka voi purra, mutta mistään peloista ei ole kysymys. Hämähäkit ja muut sitsontiaiset sensijaan saavat kyytiä: ne otetaan käteen ja ihaillaan ;-)
Samoin matelijat ovat hänen mielestään iki-ihania. Ei siis hajuakaan mistään "alitajuisista matelija- ja hämähäkkipeloista". Siis vaikka tällainen synnynnäinen pelko ihmisellä olisikin, siitäkin on mahdollista oppia eroon.
Alitajuisen pelon syntyprosessista antoi mielestäni hyvän esimerkin aikoinaan suuresti kunnioittamani tutkija ja säveltäjä Otto Romanowski:
"Matalataajuinen, nouseva äänenkorkeus ja voimakkuus synnyttää ihmismielessä pelkotilan. Se on geeneissä. Matala ääni viestittää että kyseessä on suhteellisen suurikokoinen äänilähde, esimerkiksi leijona. Nouseva äänenkorkeus ja volyymi kertoo että tuo äänilähde on liikkeellä suoraan kuulijaa kohti. Mikäli joku apinaihminen ei aikoinaan tajunnut ottaa vaarin tästä informaatiosta ja paennut kiireen vilkkaa, hän tuskin jäi jatkamaan geeniperimäänsä."
Pelko on osa tervettä eloonjäämisviettiä ja puolustusreaktiota. Pelko ei ole tyhmää ja se vain osittain opittua.
Ammatissani olen opiskellut useita vuosia keinovalikoimaa, jolla audiovisuaalisin ärsykkein ohjaillaan katsojan mielentiloja. Tässä keskustelussa esiin tulleet äärimmäiset shokkiefektit ovat vain pintaraapaisu ja maallikoille se kaikkein selkein esimerkki.
Äänikerronnassa mielenkiintoista on se että äänielementit vaikuttavat suoraan tunnetiloja sääteleviin osiin aivoissa. Äänen vaikutusta ei siis voi "analysoida puhki" vaikka kuinka haluaisi. Eli saan oikein valituilla manipulaatiokeinoilla katsojan pelkäämään vaikka hän kuinka muuta väittäisi. Ellei näin tapahdu, se on ainoastaan elokuvantekijän taitamattomuutta. Keinot ovat kyllä olemassa... ;-D
>>Kristillisessä perheessä opetetaan lapsille että pirua pitää pelätä, siispä lapsi pelkää pirua muttei välttämättä kirkon kivaa pappia, joka erityisesti tykkää lapsista.>>
Aivan. Ja TUO on nimenomaan oikeasti pelottavaa! Lapsille opetetaan erheellisesti jo vauvasta lähtien että pahuus myös näkyy.
Kristitylle pimeys on jotain kammottavaa. Noidalle pimeys on taas turvallinen syli, näkösuoja.
>>Ystäväni pelkää hämähäkkejä yli kaiken, pikkulapsilla on kuitenkin tapana tunkea suuhunsa kaikki mielenkiintoinen- myös hämähäkit- ennenkuin he oppivat, että ne ovat inhottavia ja niitä pitää pelätä.>>
Hämähäkit ovat mielenkiintoisia. Tosin monien oppikirjojen mukaan nimenomaan hämähäkkipelko olisi yksi näistä alitajuisista peloista jotka juontavat juurensa pitkälle esihistorialliseen aikaan.
>>Viihdeteollisuus on opettanut meille, että ökkömönkiäisiä pitää pelätä, se on ikäänkuin jutun juju.>>
Niinpä. Elokuvat ovat mahdollisuus kokea pelko ilman todellista fyysisen tuhoutumisen vaaraa. Se on jutun juju. Ihmiset maksavat siitä turvasta että saavat kokemuksia vailla riskejä.
>>Oletteko huomanneet, että jos katsotte kauhuleffaa ilman ääntä, ei se ole yhtään niin pelottava. Siis kun ääni, valaistus, hiiviskely ja jännittyneet ilmeet kasvoilla yhdistyvät, on viihdyttävä pelkopaketti valmis.>>
Kyllä. Olen tutkinut tuota ihan työkseni. Poikkeuksen säännöstä tekee kauhuelokuva "The Ring", jossa myös visuaaliset elementit sinällään synnyttävät alitajuisia pelkotiloja. Tämä on ERITTÄIN harvinaista. Siksi tuo elokuva onkin genressään erityisen kiinnostava.
>>Jos pelkoon voi oppia, voi oppia olemaan pelkäämättäkin.>>
Niin. Osittain totta muttei kokonaan. Opettele olemaan pelkäämättä katsoessasi esimerkiksi juuri "Ringiä". Mene maaseudulle yksinäiseen mökkiin ja katso siellä tämä leffa kello kaksi yöllä. Ja opettele olemaan pelkäämättä... ;-D
Jutun juju onkin irrationaalisissa peloissa ja niitten syntyprosesseissa. Kun ihminen ahdistuu ja pelkää vailla fyysistä vaaramomenttia, hän projisoi syy-yhteyden tuntemattomaan.
Jännä juttu on se, että kuulemani mukaan pienenä tyttönä ropelsin kaikkien mahdollisten hyönteisten kanssa, kanniskelin muurahaisia sormissani eikä yksikään niitsä purrut minua eikä minkäänlaista harmia koitunut ko. hyönteisistä. Nyt vanhemmiten olen alkanut myös inhota erityisesti esim. hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja muita olioita.
Tiedän, ettei pieni hämähäkki voi minulle mitään vahinkoa aiheuttaa, miksi siis kammo on syntynyt vasta vanhemmiten? Itseasiassa, jos makuuhuoneessa on illalla hämähäkki, en saa nukuttua ennenkuin se on poistettu huoneesta.
Minä en ole katsonut, enkä koskaan tule katsomaan The Ringiä. Kuulostaa aivan liian pelottavalta minun psyykelleni. Kuudes aistikin oli niillä rajoilla.....
Makuaisti ei ole puhtaasti opittu asia. Ainakin makean ja karvaksen osalta se liitty [myös] esi aikaisiin eloonjäämis reaktioihin. Karvas on monesti myös myrkyllistä.
Jotkut ihmisen pelot ovat selvästi oppimattomia, mutta silti tosia. Muistan jonkin psykologisen testin, jossa ryömimään oppinut lapsi ei mennyt sellaisesta kohdasta, missä näytti olevan pudotus.
Yhteenvetona lapsi siis pelkää synnynnäisesti tippumista. Onko ihmisellä sitten "rotumuisti"?
Joitakin asioita ihminen pelkää luonnostaan. Vaikeata on sanoa, kuuluvatko hämähäkit ja muut vastaavat siihen kategoriaan.
Omat lapseni tutkivat hämähäkkejä kiinnostuneina vauva-ikäisenä, myöhemmin niitä alettiin vierastaa. Kun sitten pojalle selitin, että hän on hämähäkkiä tuhansia kertoja kookkaampi ja painavampi, ja ettei se yksinkertaisesti pysty vahingoittamaan, pelko "opittiin pois".
Mutta miksei siis ihmisellä olisi "sisäänrakennettuja" pelkoja, ovathan monet fyysisen maailman ilmiöt järjestään terveydelle haitallisia, niitä kannattaa oletusarvoisesti pelätä.
No juu, osa peloista on varmasti sisäsyntyisiä, muistan myös tuon testin jossa vauva ei halunnut kontata lasin päältä.
Tulta ihminen ei ilmeisesti osaa pelätä ennenkuin polttaa itsensä? Tietenkään lapsi ei mene esim. nuotiota ropeltamaan koska se polttaa jo kauempaa, mutta samaa ilmiötä ei ole esim. kynttilän kanssa. Eläimet osaavat varoa tulta kyllä.
Kuitenkin kauhuleffat, joista aiemmin puhuttiin, ovat viihdettä, joissa voi pelätä turvallisesti viihdeteollisuuden luomia mielikuvia (vrt. viikatemiehet, kummitukset ja muut möröt)
Hyvä kirjoitus, en myöskään ymmärrä miksi jotain tuntematonta mörmelöä pitäisi sinällään pelätä, ja miksi sellaiset asiat liitetään hyvin voimakkaasti yksin olemiseen. Ihminenhän on aina "yksin", ei siinä mitään kummallista, ei toisten ihmisten läsnäoleminen tai olematta jättäminen vaikuta yhtään mihinkään tällaisten "tuntemattomien" ilmiöiden kohdalla.
Minulle itselle ne ovat vähän kuin mikä tahansa asia, vaikkapa vesilammikko, siinä voi olla kylmää tai lämmintä vettä kun koettaa kädellä, mutta silti vain vettä, käden voi ottaa pois, tai olla tykkänään koettamatta.... Tai sitten voi mennä uimaan jos tuumaa että se sopii...
Nämä pimeyden, kirkkauden yms. asian palvojat kummastuttavat minua kovasti, miksi pitää liittää kaikkeen asioita jota siellä ei ole, ja miksi ei katsota mitä on.
Aihe on poikinut mielenkiintoisia kommentteja. Riittäisivätpä resurssini vastailla yhteen jos toiseenkin, mutta toisaalta... Mitä sitä väkisin kun on jo viksusti sanottu siellä sun täällä.
Pohdiskelen sitten taas vain itsekseni mitä minä itse pelkään. Olen lapsesta asti pelännyt kuolemaa, mutta nykyään en oikein osaa sanoa että minkä peevelin takia. Kuten joku on sanonut "kun me olemme, ei ole kuolemaa, ja kun on kuolema, ei ole meitä", niin eihän se tyhjyys ketään kirpaise. Lapsena minulle muodostunut mielikuva kuolemasta tilana, jossa ruumis mätänee ja mieli on ikuisesti siihen sidottuna, suljettuna pimeyteen, erotettuna kaikesta muusta elävästä ei kyllä oikein natsaa materialistisen kuolema-näkemyksen kanssa. MIKÄ siellä haudassa oikein kokisi pohjatonta kauhua...???
Kuitenkin minusta tuntuu että minun on päästävä kuolemanpelostani täysin huolimatta siitä mitä teoretisoin, uskon tai arvelen todella olevan fyysisen kehon kuoleman jälkeen (jotain vaiko ei mitään). Tuo perimmäinen pelko jähmettää minut paikoilleni, niin etten uskalla kunnolla edes happea haukata, liikuttaa kehoani, kertakaikkiaan ELÄÄ ollenkaan!
Kaikki muut pelot, öhkömönkiäisten pelot, ovat sellaisia pikkupelkoja jotka pakottavat vetäytymään, pakenemaan, suojautumaan. Pelkään itseasiassa siis paikoilleen jämähtämistä ja pysähdystä, mutta yhtälailla pelottaa rohkea liike, avoin vastaanottavaisuus ja yleensäkin asioiden tekeminen. Ja ristiriita, tahto tehdä ja pelko tehdä, raastaa hulluuden partaalle.
Siinä se. Omalla kohdallani pelon voittaminen on taistelua itseni kanssa, sen äreyden ja kiukuttelun (=vastentahtoisuuden) toiselle puolelle menemistä, joka minua pitää aloilleni sidottuna. Ei tämä homma oikein hyvin etene. Kun astun askeleen eteenpäin, joudun pakittamaan ainakin puoli askelta taaksepäin. Olen kärsimätön ja kehityksen hitaus raivostuttaa.
Mutta...
:=
"Omalla kohdallani pelon voittaminen on taistelua itseni kanssa, sen äreyden ja kiukuttelun (=vastentahtoisuuden) toiselle puolelle menemistä, joka minua pitää aloilleni sidottuna."
No niin se varmaan menee useammilla meistä. Pitää vaan saada sellanen reippaus- moodi päälle ja yrittää ylläpitää sitä pienistä takaiskuista huolimatta. Minulla auttaa eteenpäin menemisessä sellainen seikka että oikein mietin nykyistä olotilaani ja sitten mietin mitä se voisi olla ja erityisesti mitä sen pitäisi olla, kummasti saa puhtia.
Kuolema on sellainen asia jota ajattelemalla ei kannata lyhyttä elämäänsä pilata. Synnymme, elämme ja kuolemme, jokaikinen. Kuoleman jälkeen joko ei ole mitään tai sitten on, ei kumpikaan mikään hassumpi vaihtoehto? Jos jotakin on, tuskinpa se kuitenkaan on oleskelua tomumajassa 2 metriä multaa nokan päällä.
"Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?" A.V. Yrjänä
Kun lapsena syntyy ja päissään kuolee, ei huomaa pahassa maailmassa käyneensäkään.
Pelko on ihmisen perusvietti jo luola-ajoilta alkaen ja sen tarkoitus on suojella meita "joltakin".....Ihminen vain usein tuppaa ylipuolustautumaan.....(joskus sita alipuolustautuu ja sekin on pahasta)
Anyway - mina ainakin pelkaan huomattavasti vahemman "jo rajan taakse lahteneita" kuin elavia, aktiivisia ihmisia, jotka ovat lihaa ja verta, ja voivat satuttaa seka sanoillaan etta teoillaan.
Huuhaatuutista pauhataan edelleen sitä samaa potaskaa, että kuollut sitä olisi jotenkin kärttyinen ja kateellinen eläville... Niinkuin ennenmuinoinkin varmaan se hautapaasi päälle paukkaistiin nimenomaan pitämään mokoma kalmo aloillaan...
Höh. Luulisi - jos sitä tietoisuutta haudan tuolta puolen löytyy - liikkumisen henkenä olevan niin kepeää ja kiintoisaa, ettei voisi vähempää välittää elävien tohinoista. Saati kyttäillä näitä kettinki kainalossa.
Elävät ihmiset ne ovat kyllä tosi pelottavia. Ei voi sanoa edes että ihminen olisi susi ihmiselle, sillä susikin on ihan ymmärrettävä ötökkä, kun sen "kielen" taitaa. Mutta ihmiset...
Juu, mun mielestä sanaa "inhimillinen" käytetään ihan väärissä yhteyksissä.
Heh....olet varmaankin oikeassa.....siis sen hautakiven suhteen. Etta kun nyt vihdoin ja viimein paastiin eroon "siita pirun aijasta, niin kivi paalle etta kanssa pysyy siella missa kuuluu pysya...."....(siis nain varmaan ennen vanhaan ajateltiin ja siita johtuu koko hautakiviperinne) Eli se perustuu elavien ihmisteen pelkoon eika mihinkaan sen kummempaan pyhempaan.
Niin juuri. Kuollut ihminen on yleensa vapautettu maallisista tuskistaan, ja miksi han sitten enaa "hyokkailisi" kenenkaan kimppuun..? Toisin on meidan elavien laita.....kateutta, kaunaa ja riitaa......
Kunnes kuolema meidat tuskistamme erottaa....
Mina itse koen kuoleman suurena vapautuksena. Se on askel parempaan ja jalompaan.....jonnekin jossa ei enaa ole negatiivista energiaa....