ONKO JÄLLEENSYNTYMINEN TOTTA?

Vastasin äskettäin täällä toiseen samantapaiseen jälleensyntymä-aiheiseen linkkiin. Postitan vastaukseni uudelleen; vaikka siteeraukset ovatkin siitä toisesta linkistä, ne sopivat varmaankin myös tähän sinun lähettämääsi. Elleivät nuo kaksi ole peräti sama teksti eri linkin takana, kovin samantyyppisiltä vaikuttivat.

Vastaan vaisnavahindulaisesta näkökulmasta nettisivulla olleisiin kysymyksiin.

Nettisivulla luki:
-- "Sillä jos jälleensyntyminen pitäisi paikkansa ja joku saavuttaisi aina välillä mokshan eli irtautumisen kiertokulusta, niin pitäisi väkimäärän maapallolla samalla vähetä - tai ainakaan se ei voisi yhtään kasvaa."

Jos huomioimme seuraavat hindulaiset opit, tämä ei ole ongelma:

- Ihminen on yksi miljoonista ellei miljardeista eliölajeista, joksi sielu voi jälleensyntyä. Tällä hetkellä ihmisiä on enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta se ei tarkoita, että sieluja on enemmän kuin koskaan aiemmin.

- Maapallo ei ole ainoa paikka, jolla on älyllistä elämää - ja jonne sielu voi jälleensyntyä.

Näinollen yhden pienen planeetan älyllisten olentojen määrän lisääntyminen ei kerro sielumäärän kokonaistilanteesta. Toiseksi, kuka sanoo, ettei sieluja synny lisää?

-- "Ensimmäinen ja varmasti aiheellinen kysymys entisten elämien suhteen on, että miksi emme tavallisesti muista niistä mitään?"

Mitä muistat varhaislapsuudestasi? Vauvaiästäsi? Sikiönä olostasi? ;) Voidaanko vaatia, että muistaisit vielä sitä pitemmälle!

Jotkut kuitenkin muistavat, mutta ei se hauskaa ole. Ihmiset, joilla on aikuisinakin spontaaneja muistikuvia edellisistä elämistään, muistavat yleensä tosi traumaattisia asioita.

-- "Niinpä kulttuurisidonnaisuuden takia voimme arvella, että onko näillä mieleenpalautumisilla mitään arvoa, koska niitä ei länsimaissa esiinny juuri lainkaan."

Lapset muistavat paljon paljon useammin kuin länsimaissa tahdomme huomata. Mutta kun pienokaisesi tulee puhumaan sinulle olleensa sodassa englantilaisten kanssa, sinä et kristittynä ota sitä vakavasti vaan annat hänen ymmärtää että hän leikkii ja kuvittelee.

Aasiassa lasten kertomuksia tallennetaan ja tutkitaan paljon enemmän. Intiassa poliisi on saanut ratkaisevia vihjeitä rikosten selvittämiseen pikkulasten järkyttävien muistokertomusten avulla. Murhaaja tunnustaa, kun toiselta paikkakunnalta tuodaan eteen pikkulapsi, jota tai jonka perhettä murhaaja ei tunne ja joka kertoo yksityiskohtaisesti, miten murha tapahtui. "Sinä tapoit minut!"

-- "Sillä he tosiaankin uskovat, että he voivat olla yhteydessä jo poismenneisiin, vaikka he samanaikaisesti pitävät jälleensyntymistä totena."

Hindulaisesta näkökulmasta uudelleen voi syntyä vaikkapa hengeksi taivaaseen. Sieltä on kumminkin lähdettävä, kun hyvistä teoista ja toisten esirukouksista kertyneet "krediitit" on käytetty loppuun. Lisäksi jotkut takertuvat edelliseen elämäänsä niin kovin, että jäävät kummittelemaan.

On siis teoriassa mahdollista, että henkiolomuotoon syntyneeseen sieluun voidaan pitää yhteyttä (en kyllä tiedä, miten) - mutta vain niin kauan kun hän ei ole esim. syntynyt uudelleen ihmisenä.

-- "Eteen voisi tulla myös sellainen tilanne, jossa Kari, eli yhdestoista ruumiillistuma, yrittäisikin saada yhteyden rajan taakse johonkin edellisistä henkilöitymistään."

Monet New Age -ihmiset uskovat, että tämäkin on mahdollista, ehkäpä siksi, että he ovat niin avoimia kaikille opeille eivätkä halua julistaa mitään vaihtoehtoa vääräksi. Hindulaisuuden mukaan tuo ei kuitenkaan ole mahdollista.

-- "Jos mennään eteenpäin jälleensyntymisessä, niin liittyy siihen se ajatus, että me olemme jatkuvassa kehityksen kiertokulussa, ja että karman laki lisäksi palkitsee ja rankaisee meitä aina sen mukaan, miten olemme eläneet edellisessä elämässämme. Sivistyksen ja hyvyyden pitäisi sentähden lisääntyä maailmassa jatkuvasti sitä mukaa kuin me kehitymme."

Kuka väittää, että kehitymme? Olemme jatkuvassa kiertokulussa, mutta kehitys voi mennä kumpaan tahansa suuntaan. Ei sielun ole pakko oppia mitään karmastaan, eivätkä monet yritäkään. Elämän vastoinkäymisiä ei pidetä oman karman aiheuttamanta tai oppimisen paikkoina, vaan niistä syytetään ties ketä ja mitä.

Ei tarvitse uskoa jälleensyntymään ymmärtääkseen karman lakia. Kuinka moni esim. on sairas ja voi huonosti ja tietää tupakoimisen pahentavan asiaa, mutta ei silti lopeta sitä vaan halveksuu kaikkia, jotka puhuvat savuttomuuden puolesta.

Karman laki pitää yllä tasapainoa, ettei yksi itsekäs sielu saisi aikaan liikaa pahaa. Itsekäs sielu voi silti katkeroitua ja yrittää vahingoittaa itseään ja muita niin paljon kuin pystyy. Ketään ei pakoteta kehittymään.

Karman pyörässä pyörimällä ei vapaudu siitä!

-- "persoonaton laki ei varmastikaan voi tehdä suunnitelmia meidän tulevien elämiemme varalle tai määrätä, missä olosuhteissa tulemme syntymään ja elämään"

Kirjoittaja ei ole perehtynyt vaisnavahindulaisuuteen sen vertaa, että ymmärtäisi Jumalan olevan meistäkin persoonallinen. Jumalasta ovat lait lähtöisin.

-- "miten oli alussa, kun kukaan ei vielä ollut elänyt maan päällä eikä huonoa karmaa edellisistä elämistä voinut vielä mitenkään olla? sillä jossakinhan täytyy olla alku, jolloin ei ollut mitään ja jolloin kukaan ei vielä astellut tämän maan kamaralla."

Hindulaisuudessa jokainen sielu on Jumalan pieni osa. Eräänlainen solu. Jumalan solut ovat niin monimutkaisia ja tietoisia, että heissä voi herätä hinku tyydyttää vain itseään sen sijaan, että työskentelisi kokonaisuuden hyväksi. Siksi meidänkin maailmamme on ikävä paikka elää; täällä on niin paljon itsekkäitä soluja.

Solu ottaa hahmon, jossa se voi eristäytyä ja keskittyä vain itseensä - ruumiillistuu. Ja mitä hyvänsä se itsekkäistä lähtökohdista tekeekin, se kerää karmaa, kunnes sielu on todella solmussa karman kanssa. Valinnanvara vähenee, vaikka sielu ei sitä tahtoisikaan huomata. Muuttamalla asenteitaan ja käytöstään sielu voi kuitenkin luoda uudenlaiset kahleet, jos vanhat eivät tyydytä.

Kauniitkin kahleet ovat kuitenkin kahleet. Vasta kun sielu hyväksyy asemansa Jumalan osana ja alkaa palvella Häntä, vasta kun sielu on valmis päästämään irti itsekkäistä pyrkimyksistään, hän on todella vapaa.

-- "Erikoinen piirre jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee eläneensä samana henkilönä."

Toinen on huijari. Muutaman tuollaisen tapauksen vuoksiko pitäisi päätellä, että kaikki ovat huijareita? Teoreettinen mahdollisuus on tietysti sekin, että sielu monistuisi kahdeksi :)

-- "Toisinaan on tapahtunut sellaistakin, että joku lapsi muistelee edellistä elämäänsä henkilönä, joka on yhä edelleen elossa!"

Lisää teoreettisia mahdollisuuksia: lapsi ei ole ollut tuo henkilö vaan esim. joku tuota henkilöä suuresti rakastanut. Vahvat tunneperäiset muistikuvat tuosta toisesta menevät lapsen mielessä sekaisin niin, että hän tulkitsee olevansa tuo toinen. Lapsethan mielellään samaistuvat idoleihinsakin.

-- "Tämä käy ilmi siitä, että esim. Amerikassa on ilmoittautunut huomattavan paljon henkilöitä, jotka väittävät jossain vaiheessa eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina!"

Samaa sarjaa ;) Vahva ihailu voi saada ihmiset uskomaan kaikenlaista.

-- "kuolemanrajalla käynnit eivät sinänsä kuulu mieleenpalautumistapahtumiin, mutta nekin voivat osaltaan puhua sen puolesta, ettei jälleensyntymisiä todella tapahdu."

Jos joku on 10 minuuttia kuolleena ja muistaa sen jälkeen nähneensä kaikenlaista, niin ei kai hän nyt 10 minuutissa olisi ehtinyt lähteä syntymään uudelleen.

-- "voimme pelastua vain armosta -- Tämä on selvästi ristiriidassa jälleensyntymisopin kanssa, jossa ihminen vähitellen yrittää itse pelastaa itsensä useiden elämien ja vähittäisen kehittymisen kautta."

Väärin käsitetty! Kuten jo sanoin, karman pyörässä pyöriminen ei pelasta ketään. Sielu voi kuitenkin pelastua tutustumalla Jumalaan, sillä Hänen palvelemisestaan ei kerry karmaa.

Bhagavad Gitassa Jumala sanoo, että kun vain antaudumme Hänelle, Hän vapahtaa meidät kaikilta menneitten tekojemme vastavaikutuksilta! :) Juuri Hän tempaisee meidät pois.

"Miksi pitäisi antaa anteeksi katumattomille henkilöille, jotka nauttivat pahuudestaan, ehkä kiduttavat muita, eivätkä haluakaan muuttua? Sehän olisi Jumalalta vääryyden hyväksymistä."

Näin hindun silmin tuo kirjoitus näyttää kovin kapeakatseiselta. Sielu, joka on nyt paha, on voinut joskus olla hyvä (mutta ei ole yrittänyt päästä pois karman pyörästä) ja jonain päivänä hän haluaa ehkä jälleen taas olla hyvä. Hitler esimerkiksi on parhaillaan olosuhteissa, joissa hän ei saa pahaa aikaan kuten maan päällä eläessään, ja ehkäpä tulee paremmaksi siellä. Yleisen kristillisen näkemyksen mukaan pahantekijä ei saa tilaisuutta parannukseen enää kuoltuaan, koska hänen on käristyttävä helvetissä, eikä mikään katumus häntä enää sieltä pois nosta.

Me hindut tiedämme, että Jumala ei ole noin pikkumainen. Jokaisella on ikuisesti tilaisuuksia :)

Kuolema on joka päivä lähempänä. Katsotaan sitten, onko siellä mitään. Kovasti väitetään erilaisia juttuja jumalista ja kuoleman jälkeisestä elämästä, mutta mikään väite ei tunnu sukottavalta.

Oli väite miten hullu tahansa, niin aina joku siihen uskoo.

Turha uskoa kun siitä ei ole todisteita. Taas yksi naurettava teoria.

Lukaisin noita mainostettuja maallikkosaarnaajan veppisivuja ja täytyy sanoa, että en ällistynyt tai hämmästynyt. Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana törmännyt kymmeniin tuollaisiin tekeleisiin.

Vaisnavan tänne kirjoittama vastine on asiallinen ja osoittaa, miten näiden kristittyjen kriitikoiden argumentit ovat täysin tuulesta temmattuja ja käsittämättömiä. On siis selvää, etteivät nämä saarnaajat tiedä, mistä jälleensyntymäteoriassa on kyse. Heillä on vain usko Jeesukseen ja pelko kaikkia Raamattua laajempia maailmankuvia kohtaan.

Ikävintä noissa kirjoituksissa on se epärehellisyys, johon kristityksi julistautuva ihminen sortuu - tietäen tai tietämättään. Tietoinen valehteleminen ja pelotteleminen on tietysti pahempaa, mutta en kertaakaan ole vielä nähnyt kristityn korjaavan esittämiään valheita, vaikka ne olisivat johtuneet omasta tietämättömyydestä. Ai - kerran Leena Huima lähetti minulle jälkikäteen oman kirjansa omistukirjoituksella, kun kiistin hengellisessä tilaisuudessa hänen väitteitään ns. New Age jumalakäsityksen persoonattomuudesta. Toimitin kirjallisia todisteita, jotka osoittivat päinvastaista ja sain kirjan. Siellä tilaisuudessa hän ei toki sanojaan perunut.