Minkälainen kiusaaminen on teidän mielestä kaikkein pahinta?
Mun mielestä on se ettei huomioida mitenkään. esim. kun on ryhmätyö ja kysyn joltain, että voinko tulla teidän ryhmään niin joku vähän muitsee, että "joo" ja sit mua ei huomioida mitenkään koko ryhmätyön aikana. Ihan kun mä oisin ilmaa. vaikka yritän koko ajan tehdä ehdotuksia ja puhua, niin kukaan ei ees kato mua, ekä kuuntele. se on jotain aivan kamalaa!!
Mun mielestä on se ettei huomioida mitenkään. esim. kun on ryhmätyö ja kysyn joltain, että voinko tulla teidän ryhmään niin joku vähän muitsee, että "joo" ja sit mua ei huomioida mitenkään koko ryhmätyön aikana. Ihan kun mä oisin ilmaa. vaikka yritän koko ajan tehdä ehdotuksia ja puhua, niin kukaan ei ees kato mua, ekä kuuntele. se on jotain aivan kamalaa!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
...sellainen, että kaksi kiusaajaa istuvat käytävällä ja nälvivät keskenään vastapäätä istuvan ulkonäköä.
että kiusaajat kolkkaavat tyypin, pukevat sille Bandidos -liivin ja jättävät Helvetin Enkelien lymypaikan eteen makaamaan "Olen ollut tuhma, kurita minua" kyltin kanssa.
Mun mielestä kaikenlainen henkisen vamman tuottaminen on kaikkein pahinta. Fyysiset vammat on loppujen loppujeksi helppo parantaa verrattuna henkisen puolen vaurioihin, joista voi kehittyä hyvinkin vakavat.
Ite olen niiltä pahimmilta välttynyt, mutta siltikin meni monta vuotta ennenkuin pääsin kunnolla jaloilleni sen helvetin jälkeen, jota sain kestää koko peruskoulun ajan. Asiaa pahensi vielä se, että eräs läheinen sairasti vakavasti samaan aikaan. Jouduin siis kestämään kahta tragediaa rinta rinnan. Henkinen väkivalta ei vaikuttanut mitenkään äkisti, vaan hitaasti äärimmäisen kierolla tavalla.
Henkiseen kidutukseen omalla kohdalla kuului mm. jatkuva nälviminen, vittuilu, syrjiminen, perättömän paskan puhuminen selän takana (ja melkein korvan vieressäkin), ulkopuolelle jättäminen, musta tehtiin se klassinen viimeinen valinta liikuntatunneilla jne...
En laittaisi noita järjestykseen, kiusaaminen on ikävää ja sillä hyvä. Itselläni on kokemusta vuosien takaa JTL:n ja aloitattajan tyyppisestiä henkisestä kiusamisesta, kesti muutaman vuoden. Hankalaa tuollaisessa on, että sitä on erittäin vaikea osoittaa. Ensin epäilin pitkään, että vain kuvittelen itsekin. Myöhemmin kun ei enää ollut mitään epäselvyyttä, en osannut tehdä asialle mitään, juuri epäselvyyden vuoksi. Jos joku lyö, niin siitä tulee mustelma ja se on helppo havaita, mutta tarpeeksi ovela henkistä kiusaamista on tosi vaikea ulkopuolisen havaita ainakaan nopeasti. Toinen mikä kalvoi pitkään oli se, että tuntui etten mä ollut tarpeeksi kiusattu, jotta olisin saanut ns. uhrin statuksen. Silloin puhuttiin pääasiassa vain fyysisestä kiusaamisesta. Kun jatkuvasti jätettiin huomiotta ja ilkeiltiin, se tuntui todella pahalta, mutta tuntui myös ettei musta pitäisi tuntua pahalta, eihän mua "oikeasti" kiusata. Myöhemmin ymmärsin paremmin. Onneksi tuosta on jo aikaa, ja kaverit ja muu elämä on saanut ymmärtämään, ettei mussa oikeasti ole mitään vikaa. Aikaa siinä meni, mutta nykyisin muisto siitä ei onneksi pahemmin satu.
Tsemppiä teille.
... pahinta on ns. piilovittuileminen, ja syrjiminen muu tollanen ... sellanen "piilosatuttaminen", kaikki .. ainakin kaikki jotka tätä on joutunut kestämään, tietää varmaankin mitä se on, ja että kuinka pahalta se loppuenlopuks tuntuu :| ...
kohtalotovereita ?
Just toi piilovittuilu on pahinta ja satuttaa eniten..
mä itkin montakertaa paivässä kun mua kiusattiin, mut sit se haukkuminen loppu alkoi pahempaa ekasi olin kolmannella tai neljännellä luokalla ekaks kuudennen luokan somali tytöt hakkasivat mut monta kertaa sitkun se loppu alko venäläisten sota yritin uutena koululaisena ystävystyä heihin ja siitä sain hakkauksen ympäri vuotta palkaksi. se on jo pahinta mutta huomio ne oli ulkomaalaisia en ole rasisti olen itsekkin puoliksi kreikkalainen.