Pori AMK/ sosionomi...

ihmeen tarve/pakko on koko ajan tyrkyttää tuota? Taitaa olla pelko perseessä että amk-sosionomit vie työpaikat kun ite ähertää muka hienomman koulutuksen parissa ja voih, ei taida ollakkaan niitä työpaikkoja kun amk menee edelle käytännön hommissa. Sitten ei itselle olekkaan niitä "johtohommia" ja tuleekin hienon tittelin omaava työtön.

??? kirjoitti:

ihmeen tarve/pakko on koko ajan tyrkyttää tuota? Taitaa olla pelko perseessä että amk-sosionomit vie työpaikat kun ite ähertää muka hienomman koulutuksen parissa ja voih, ei taida ollakkaan niitä työpaikkoja kun amk menee edelle käytännön hommissa. Sitten ei itselle olekkaan niitä "johtohommia" ja tuleekin hienon tittelin omaava työtön.

joka tapauksessa säilyttää jonkun tason koulutuksellani. Olen keikkatöissä paikassa, jossa muutama työntekijä muuntokouluttautuu sosionomeiksi ja voin sivusta seuranneena sanoa ettei se kyllä kovin vaativaa ole...vaikka sitten te sosionomit olisitte niissä johtohommissa ja minä työttömänä, niin en yksinkertaisesti voisi opiskella sosionomiksi, haluan vaatia itseltäni edes jotakin. Ja voitte sanoa että mistäpä minä tiedän, että minkälaista se amk-opiskelu on...en vaan yksinkertaisesti voi uskoa sen olevan yliopistojen tasolla. Tuo käytännön osaaminen saa minut aina hyvälle tuulelle.Vähän sama asia kun lääkäreitä aina syytetään siitä etteivät he osaa sosiaalisia taitoja yhtä hyvin kuin hoitajat. Jos palataan edelleen siihen työpaikkaan, jossa olen, en oikein tajua mitä siellä harjoittelevat sosionomit saavat 6 viikon harjoitteluista irti kun pukevat, pesevät ja syöttävät asukkaita. Sosiaalityönkoulutusohjelmassa, jossa olin, oli n.6 kuukautta harjoittelua. Olin harjoittelijana lastenkodissa, jossa kuljin paikan sosiaalityöntekijän kanssa, samaan aikaan kahdella osastolla oli harjoittelijoina sosionomeja, jotka tekivät perushoitotyötä lastenhoitajien kanssa. Toisen jakson oli kaupungin nuorisotoimessa, samaan aikaan sosionomi harjoittelija päivysti nuokkarilla ettei porukat pistä paikkoja rikki. Kuukausi meni sairaalan sosiaalityöntekijänä, ei muuten sosionomeja näkynyt, samoin kuin kuukausi vankilassa, ei edelleenkään havaintoja sosionomeista. Kaksi kesää olin kunnan vs. sosiaalityöntekijä, vaikka opinnot olivat vielä kesken. Edelleenkään en törmännyt sosionomeihin. Tällä yritän sanoa sitä, että vaikka teillä olisi 50ov harjoittelua, mutta suurin osa siitä on jossain tehtävässä, jonka oppii tekemään kahdessa vuorossa, niin ei määrästä ole mitään hyötyä. Keikkapaikassani on 18 työntekijää, joista puolet on sosionomeja. Sama palkka kuin lähihoitajilla ja ihan samat hommat? Minua vituttaa tässä lähinnä se, että tapaamani sosionomit yrittävät rinnastaa itsensä sosiaalityöntekijöihin. Ihan sama kuin sairaanhoitajat väittäisivät olevansa lääkäreitä. Tällä hetkellä on työryhmä miettimässä sosionomin ja sosiaalityöntekijän työtehtävien rajausta. Tiedustellessani asiaa Talentiasta, he sanoivat että nämä nimikkeet ovat ja tulevat pysymään erillisinä, kuten myös työtehtävät...toivottavasti joku muistaa kommentoida, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa:)

Sossu kirjoitti:

joka tapauksessa säilyttää jonkun tason koulutuksellani. Olen keikkatöissä paikassa, jossa muutama työntekijä muuntokouluttautuu sosionomeiksi ja voin sivusta seuranneena sanoa ettei se kyllä kovin vaativaa ole...vaikka sitten te sosionomit olisitte niissä johtohommissa ja minä työttömänä, niin en yksinkertaisesti voisi opiskella sosionomiksi, haluan vaatia itseltäni edes jotakin. Ja voitte sanoa että mistäpä minä tiedän, että minkälaista se amk-opiskelu on...en vaan yksinkertaisesti voi uskoa sen olevan yliopistojen tasolla. Tuo käytännön osaaminen saa minut aina hyvälle tuulelle.Vähän sama asia kun lääkäreitä aina syytetään siitä etteivät he osaa sosiaalisia taitoja yhtä hyvin kuin hoitajat. Jos palataan edelleen siihen työpaikkaan, jossa olen, en oikein tajua mitä siellä harjoittelevat sosionomit saavat 6 viikon harjoitteluista irti kun pukevat, pesevät ja syöttävät asukkaita. Sosiaalityönkoulutusohjelmassa, jossa olin, oli n.6 kuukautta harjoittelua. Olin harjoittelijana lastenkodissa, jossa kuljin paikan sosiaalityöntekijän kanssa, samaan aikaan kahdella osastolla oli harjoittelijoina sosionomeja, jotka tekivät perushoitotyötä lastenhoitajien kanssa. Toisen jakson oli kaupungin nuorisotoimessa, samaan aikaan sosionomi harjoittelija päivysti nuokkarilla ettei porukat pistä paikkoja rikki. Kuukausi meni sairaalan sosiaalityöntekijänä, ei muuten sosionomeja näkynyt, samoin kuin kuukausi vankilassa, ei edelleenkään havaintoja sosionomeista. Kaksi kesää olin kunnan vs. sosiaalityöntekijä, vaikka opinnot olivat vielä kesken. Edelleenkään en törmännyt sosionomeihin. Tällä yritän sanoa sitä, että vaikka teillä olisi 50ov harjoittelua, mutta suurin osa siitä on jossain tehtävässä, jonka oppii tekemään kahdessa vuorossa, niin ei määrästä ole mitään hyötyä. Keikkapaikassani on 18 työntekijää, joista puolet on sosionomeja. Sama palkka kuin lähihoitajilla ja ihan samat hommat? Minua vituttaa tässä lähinnä se, että tapaamani sosionomit yrittävät rinnastaa itsensä sosiaalityöntekijöihin. Ihan sama kuin sairaanhoitajat väittäisivät olevansa lääkäreitä. Tällä hetkellä on työryhmä miettimässä sosionomin ja sosiaalityöntekijän työtehtävien rajausta. Tiedustellessani asiaa Talentiasta, he sanoivat että nämä nimikkeet ovat ja tulevat pysymään erillisinä, kuten myös työtehtävät...toivottavasti joku muistaa kommentoida, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa:)

Kyllä sosionomi on sosionomi ja sosiaalityöntekijä sosiaalityöntekijä, yhtään kumpaakaan mollaamatta. Sosionomi on ohjaajan hommassa ihan mielellään, sillä kyllä sosionomi oman työnsä tuntee eikä edes verrasta itseään sosiaalityöntekijään. En minä ainakaan, sosiaalityöntekijä on minulle työkaveri ja työskentelen heidän kanssaan oman ammattitaitoni tuntien. Ainakin amk:ssa jossa opiskelen sosionomiopiskelijat tuntevat arvonsa hyvin ja suuntautuvat juuri sinne mikä heitä kiinnostaa. Ei sosionomi pyri sosiaalityöntekijän pallille, sosionomipiireissä monesti jopa kammoksutaan sosaalityötä (ei tarkoita että väheksytään, näkökulma vaan on hieman erilainen). En itse tosin kammoksu, sillä minua kyllä kiinnostaa sosiaalityö ja sitävarten yliopistoon nyt haenkin. On kyse paljon siitä mitä sosiaalialalle hakeutuva haluaa, sosionomi on käsittääkseni ihan tyytyväinen työssään esim. lastenkodin ohjaajana, sillä tuntee tekevänsä arvokasta työtä vaikka niitä pikku peppuja joutuukin pesemään. Luultavasti yhdyt tähän? Kyse on siis kahdesta eri sosiaalialan professiosta, ja molempia tarvitaan tässä yhteiskuntarakenteessa.

jellona kirjoitti:

Kyllä sosionomi on sosionomi ja sosiaalityöntekijä sosiaalityöntekijä, yhtään kumpaakaan mollaamatta. Sosionomi on ohjaajan hommassa ihan mielellään, sillä kyllä sosionomi oman työnsä tuntee eikä edes verrasta itseään sosiaalityöntekijään. En minä ainakaan, sosiaalityöntekijä on minulle työkaveri ja työskentelen heidän kanssaan oman ammattitaitoni tuntien. Ainakin amk:ssa jossa opiskelen sosionomiopiskelijat tuntevat arvonsa hyvin ja suuntautuvat juuri sinne mikä heitä kiinnostaa. Ei sosionomi pyri sosiaalityöntekijän pallille, sosionomipiireissä monesti jopa kammoksutaan sosaalityötä (ei tarkoita että väheksytään, näkökulma vaan on hieman erilainen). En itse tosin kammoksu, sillä minua kyllä kiinnostaa sosiaalityö ja sitävarten yliopistoon nyt haenkin. On kyse paljon siitä mitä sosiaalialalle hakeutuva haluaa, sosionomi on käsittääkseni ihan tyytyväinen työssään esim. lastenkodin ohjaajana, sillä tuntee tekevänsä arvokasta työtä vaikka niitä pikku peppuja joutuukin pesemään. Luultavasti yhdyt tähän? Kyse on siis kahdesta eri sosiaalialan professiosta, ja molempia tarvitaan tässä yhteiskuntarakenteessa.

se lienee. En halunnutkaan esimerkeilläni sanoa sitä etteikö sosionomeja olisi muissakin hommissa, mutta itse olen törmännyt lähinnä em. kaltaisiin eroihin sosiaalityöntekijän ja sosionomin työssä. Hyvä, että näet asiat noin. Luokallani taisi olla viisi opiskelijaa, jotka olivat ennestään sosionomeja. Ainakin he huomasivat eron sosiaalityön opiskelussa ja sosionomiopinnoissa. Hyötyähän siitä on paljonkin jos on ennestään sosionomi ja sitten lähtee yliopistoon. Onhan se suoraan lukiosta tuleva sosionomiin verrattuna ainakin pari ensimmäistä vuotta hukassa. Ei muuta kuin opiskeluintoa!

jellona kirjoitti:

Kyllä sosionomi on sosionomi ja sosiaalityöntekijä sosiaalityöntekijä, yhtään kumpaakaan mollaamatta. Sosionomi on ohjaajan hommassa ihan mielellään, sillä kyllä sosionomi oman työnsä tuntee eikä edes verrasta itseään sosiaalityöntekijään. En minä ainakaan, sosiaalityöntekijä on minulle työkaveri ja työskentelen heidän kanssaan oman ammattitaitoni tuntien. Ainakin amk:ssa jossa opiskelen sosionomiopiskelijat tuntevat arvonsa hyvin ja suuntautuvat juuri sinne mikä heitä kiinnostaa. Ei sosionomi pyri sosiaalityöntekijän pallille, sosionomipiireissä monesti jopa kammoksutaan sosaalityötä (ei tarkoita että väheksytään, näkökulma vaan on hieman erilainen). En itse tosin kammoksu, sillä minua kyllä kiinnostaa sosiaalityö ja sitävarten yliopistoon nyt haenkin. On kyse paljon siitä mitä sosiaalialalle hakeutuva haluaa, sosionomi on käsittääkseni ihan tyytyväinen työssään esim. lastenkodin ohjaajana, sillä tuntee tekevänsä arvokasta työtä vaikka niitä pikku peppuja joutuukin pesemään. Luultavasti yhdyt tähän? Kyse on siis kahdesta eri sosiaalialan professiosta, ja molempia tarvitaan tässä yhteiskuntarakenteessa.

Jellona kun puhut juuri niinkuin minäkin asian näen, kaikki tekee arvokasta työtä, se siivoojakin (joita usein aliarvostetaan "piireissä").
Kerrotko lisää ihan esimerkein noista sosionomin ja esim. sos.työntekijän eroista. Ja osaatko sä valottaa enempi miten sitten tuo sos.pedagogiikka tai sos.psykologia eroaa siitä sos.työstä (siis yliopisto-opinnot). Kuten edelliseen viestiin ylempänä laitoin mä en osaa valita minkä ottaisin...

tiikeri kirjoitti:

Jellona kun puhut juuri niinkuin minäkin asian näen, kaikki tekee arvokasta työtä, se siivoojakin (joita usein aliarvostetaan "piireissä").
Kerrotko lisää ihan esimerkein noista sosionomin ja esim. sos.työntekijän eroista. Ja osaatko sä valottaa enempi miten sitten tuo sos.pedagogiikka tai sos.psykologia eroaa siitä sos.työstä (siis yliopisto-opinnot). Kuten edelliseen viestiin ylempänä laitoin mä en osaa valita minkä ottaisin...

Miten vielä sosiologi eroaa noista kaikista, mä olen siis aivan pihalla näitten kanssa: sosiologi, sosiaalityö, sos.pedagogiikka, sos.psykologia...

tiikeri kirjoitti:

Miten vielä sosiologi eroaa noista kaikista, mä olen siis aivan pihalla näitten kanssa: sosiologi, sosiaalityö, sos.pedagogiikka, sos.psykologia...

...muusta kuin sosionomin hommasta enkä siitäkään kauheasti! Mutta sanotaanko, että sosiaalityötä opiskeleva valmistuu lähes suoraan ammattiin, sosionomi ei ihan suoranaisesti ja sosiaalipsykologi ja -pedagogi vielä vähemmän. Sosiaalityöntekijällä on vankka paikka kuntien sosiaalityössä (myös muita vaihtoehtoja), sosionomi valitsee suuntautumisensa opintojen edetessä ja sijoittuu ohjaajan tai kasvattajan hommiin kunnille, yksityisille tai järjestöille. Esimerkiksi lastenkoteihin, kehtysvammaisten laitoksiin, vanhustyöhön (ei kuitenkaan vaippojenvaihtoon, tarkemmin en tiedä kun en itse sinne suuntaudu), mielenterveystyöhön ohjaajaksi, päihdeklinikoille ja kuntoutuslaitoksiin ohjaajaksi, Lastenkodin johtajaksi, päiväkodin johtajaksi, vanhustyön ohjaajaksi kuntiin... tai voi perustaa yrityksen, esim. lastenkodin, vanhustenkodin, what ever. Sosiologi voi taas toimia lähinnä tutkijana, tai sivuaineesta riippuen vaikka toimittajana. En tosiaan itsekään tiedä mutta asiakastyötä tuskin tekemään. Pedagogi taas kai jotain yhteiskuntatyöhön liittyvää, esim. jossain järjestössä koordinoimassa toimintaa. Voi kun joku osaisi vastata kysymykseesi paremmin, en tämää enempää taida osata ja tässäkin saattaa olla jotain harhaanjohtavia tietoja.

jellona kirjoitti:

...muusta kuin sosionomin hommasta enkä siitäkään kauheasti! Mutta sanotaanko, että sosiaalityötä opiskeleva valmistuu lähes suoraan ammattiin, sosionomi ei ihan suoranaisesti ja sosiaalipsykologi ja -pedagogi vielä vähemmän. Sosiaalityöntekijällä on vankka paikka kuntien sosiaalityössä (myös muita vaihtoehtoja), sosionomi valitsee suuntautumisensa opintojen edetessä ja sijoittuu ohjaajan tai kasvattajan hommiin kunnille, yksityisille tai järjestöille. Esimerkiksi lastenkoteihin, kehtysvammaisten laitoksiin, vanhustyöhön (ei kuitenkaan vaippojenvaihtoon, tarkemmin en tiedä kun en itse sinne suuntaudu), mielenterveystyöhön ohjaajaksi, päihdeklinikoille ja kuntoutuslaitoksiin ohjaajaksi, Lastenkodin johtajaksi, päiväkodin johtajaksi, vanhustyön ohjaajaksi kuntiin... tai voi perustaa yrityksen, esim. lastenkodin, vanhustenkodin, what ever. Sosiologi voi taas toimia lähinnä tutkijana, tai sivuaineesta riippuen vaikka toimittajana. En tosiaan itsekään tiedä mutta asiakastyötä tuskin tekemään. Pedagogi taas kai jotain yhteiskuntatyöhön liittyvää, esim. jossain järjestössä koordinoimassa toimintaa. Voi kun joku osaisi vastata kysymykseesi paremmin, en tämää enempää taida osata ja tässäkin saattaa olla jotain harhaanjohtavia tietoja.

sinä valotit asiaa :) kiitos vaan. Kävin etsimässä eroja ja jotain sain kyllä sitäkin irti, mutta kyllä kai ne aika paljon noin menee kuten kerroit.