Sana jota viljellään täällä runsain mitoin, usein edes tietämättä mitä tuo sana pitää sisällään?
Sana rakkaus: pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Arvot nähdään filosofisena, egoismina, epäitsekkyytenä, lähimmäisen rakkautena, eli pyyteettömyytenä, mielihyvää, hyötyä tuottavana, ”totuutena” jne.
Tai
Tunnetta tuottavana ja luovana ja fysiologisia muutoksia tuottavana, romanttisena, intohimoisena, jne. asiana, mikä sitten tulkitaan rakkaudeksi.
Rakkauden eri muotoja voidaan sitten määritellä sen mukaan mitä eri komponentteja siinä on läsnä, tai mitkä siitä puuttuvat.
Onko rakkautta, esm, pitäminen = läheisyys, ihastuminen = intohimo, kiintymys = läheisyys, sitoutuminen, palvonta, huuma, näitä kaikkia kuvataan myös rakkaudessa usein.
Rakkaussuhteessa on yleensä kaksi osapuolta, jolloin kummallakin on oma kuvansa, joko vähäinen, sopiva tai liiallinen.
Tunnekohdetta ihannoidaan, luodaan odotuksia onnen tuonnista, luo tarpeita, odotuksia, yleensä sitä enemmän, mitä omassa itsearvostuksessa on puutteita, se aiheuttaa yhdeksi tulemisen tarpeita ja olla rakastetun kaltainen.
Rakastuminen luo riippuvuutta rakastetusta.
Rakastuneella on halu toimia niin, että pääsisi lähelle rakkauden kohdetta., siihen liittyy uskomista, luottamista, ja
toiselle antautumista.
Rakastuminen on odotuksia sen ainutlaatuisuudesta, vaatimusta tulla hyväksytyksi ja valituksi.
Se on kokemuksena aito.
Mitkä sitten ovat syyt rakastumiseen ja miten se vaikuttaa?
Syitä voidaan etsiä evoluuttiosta käsin, että kulttuurievoluuttiosta.
Romanttisen rakkauden taustalta löytyy paritteluun pääsy ja lisääntyminen.
Kiintymisrakkauden taustalla on varmistaa jälkeläinen ja sen kehitys urospuolisella oliolla.
Äidinrakkaus taas vaikuttaa aivoihin, rakastuminen ja äidinrakkaus on palkitsevia kokemuksia, jotka ovat yhteydessä lajin säilymiseen.
Vauvan ja rakastetun näkeminen aktivoivat aivosoluja jotka yhdistetään mielihyvää ja rakkautta tuottavaan oksitosiiniin.
Samalla ne osat aivoista passivoituvat, jotka yhdistetään kielteisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun. (rakkaus on sokea)
Seksuaalinen rakkaus on siis molekyylitoimintaa, eli eräänlaista ”rakkauden kemiaa”, eli androgeenien, estrogeenien, adrenaalin, oksitosiinin jne, toimintaa aivojen hermosoluissa.
Romanssi, intohimo, ihastus, hullaannus on tunnetta joka tuottaa voimakaita emotioita, kuten mielihyvää ja onnea.
Myös ”ikuisen”, eli elinikäisen parisuhteen ja hetkellisen parisuhteen vaikuttava tekijä on molekyylit, oksitosiini ja vasopressiini, naaraalla ja koiraalla ja niiden määrien vaihtelu.
Oksitosiini on romanttiseen ja hoivaavaan käytökseen vaikuttava ja vasopressiini viettiin vaikuttava molekyyli jotka vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa ja laukaisee toiminnon ja voi aiheuttaa myös riippuvuutta.
Feromonit laukaisevat vietin, eli rakastumisen ja sen aisti sijaitsee nenässä, ei kuitenkaan ole sama hajuaistin kanssa.
Ainetta erittyy ihmisestä sisältäen nais- ja mieshormoonien, estrogeenin ja testrogeenien molekyylejä.
Rakastuminen on siis kemiallista, molekyylien aiheuttamaa, mielihyväkeskuksessa vaikuttava tunne tila.
Platon sanoi aikoinaan, ”kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan”.
Voiko siis rakastua, jos on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on ja siihen mikä hän on?
Tai voiko rakkaus kumpua depressiosta, eli puutteesta löytää ”arjesta” arvokasta?
Nämä ovat arvoihin liittyviä filosofisia rakkauden muotoja.
Voiko siis narsissi rakastua, kun hän rakastaa jo itseään, häneltähän ei rakkautta puutu?
Silloin rakkauden kohteen täytyisi sisältää tai olla jotakin, mitä rakastajalla itsellään ei ole?
Silloin rakastaminen on intensionaalinen suhde, eli jos rakastat jota kuta, niin rakkauden kohde ei ole toinen sinänsä, vaan pikemmin sinun odotusten, toiveiden ja uskomusten mielikuva hänestä, siis se millaisena hän näyttäytyy sinulle.
Rakkauden puuttuminen, ellei hän saa ”kemiallista” rakkauden kokemista, pistää ihmisen hakemaan arvoihin nojaavaa rakkautta, esm, ihastuminen, eli intohimo, kiintymys, eli läheisyys, sitoutuminen, palvonta jne.
Tällä voi kuvata myös eräitten uskovaisten rakkautta ”Jumalaansa tai ”Jeesukseen”.
Mielenkiintoiseksi asian tekee heillä, jotka elävät parisuhteessa ja sanovat rakastavansa toisiaan ja ”Jumalaansa”, toinenhan on ”kemiallinen” rakkaussuhde ja toinen arvoihin nojaava suhde?
Kumpi herättää voimakkaamman tunteen, vai onko toinen vain vietti suhde kiintymyksineen ja mihin sitten uskon rakkaussuhde nojaa? Kysymys kuuluukin, kumpi aiheuttaa suuremman hurmoksen, usko vai vietti ja kiintymys?
Vastatkoon siihen uskovaiset itse.
Mitä sitten voisi olla ”Jumalan rakkaus”?
Onko se sama kuin isän tai äidin rakkaus lapseensa, tai jonkin tekijän rakkaussuhde omiin tuotteisiinsa, kuten esm, taiteilijan suhde teoksiinsa? No ei ainakaan äidin rakkautta lapsiinsa joka on osin ”kemiallinen rakkaus”.
Entä Isän rakkaus? Sehän voi perustua kiintymykseen jälkeläisiinsä ja niiden kehitykseen varmistamiseen. Tällaiseen tunteeseen voi kyllä liittyä ylpeyden ohella turhamaisuutta ja itserakkautta?
Isä voi rakastaa lapsessa sitä mikä on häntä itseään?
???
Paljon rakkaudesta..
33
805
Vastaukset
- heimoha
Missä ihminen viihtyy ajatuksin, se paljastaa hänen rakkaudenkohteensa.
Jumalan Rakkaus on Pyhää rakkautta.- -_-
"Missä ihminen viihtyy ajatuksin, se paljastaa hänen rakkaudenkohteensa."
Tuo oli paremmin kuin hyvin sanottu! - ;pp.
tuon nyt sitten luokittelisit?
Onko se jotakin kaukorakkautta, ihailua, palvontaa, kaipuuta,kiihkoa tai pyritkö lähelle jne.
Rakastat siis "Jumalaasi", entä ketään muuta?
Pyhäksi sen tekee vain se, että pittää sitä "Pyhänä".
Minäkin viihdyn usein ajatuksissani näin pakkasella, edellisessä "lomaparatiisissani", mutta en tuota rakkaudeksi kuitenkaan miellä, kaipuuksi kylläkin. - heimoha
;pp. kirjoitti:
tuon nyt sitten luokittelisit?
Onko se jotakin kaukorakkautta, ihailua, palvontaa, kaipuuta,kiihkoa tai pyritkö lähelle jne.
Rakastat siis "Jumalaasi", entä ketään muuta?
Pyhäksi sen tekee vain se, että pittää sitä "Pyhänä".
Minäkin viihdyn usein ajatuksissani näin pakkasella, edellisessä "lomaparatiisissani", mutta en tuota rakkaudeksi kuitenkaan miellä, kaipuuksi kylläkin.Lähden siitä että Jumala on: Totuus Hyvyys Parantaja jne.
Jumalan vastavoima: Valhe, pahuus, kaiken oikean särkijä, jne.
Näin ajatellen – totta kai, Jumalaa tulisi rakastaa "entä ketään muuta". Ihminen täysin vapaalla tahdolla saa valita - kumman puolella on - ketä rakastaa. Mitä rakkautta se sellainen olisi jota Jumala itselleen painostuksella saisi - arvotonta teeskentelyä vain??
Pyhän Jumalan Rakkaus ihmiselle on oikeaa rakkautta, eli Jumala tietää mikä on ihmiselle parasta - mikä on oikeasti hyvää ja mikä pahaa.
Meidän ihmisten rakkaus on Jumalan silmissä epävarmaa koska ei aina erota hyvää ja pahaa toisistaan ja meiltä puutuu iäisyys näkökulma. - .pp.
heimoha kirjoitti:
Lähden siitä että Jumala on: Totuus Hyvyys Parantaja jne.
Jumalan vastavoima: Valhe, pahuus, kaiken oikean särkijä, jne.
Näin ajatellen – totta kai, Jumalaa tulisi rakastaa "entä ketään muuta". Ihminen täysin vapaalla tahdolla saa valita - kumman puolella on - ketä rakastaa. Mitä rakkautta se sellainen olisi jota Jumala itselleen painostuksella saisi - arvotonta teeskentelyä vain??
Pyhän Jumalan Rakkaus ihmiselle on oikeaa rakkautta, eli Jumala tietää mikä on ihmiselle parasta - mikä on oikeasti hyvää ja mikä pahaa.
Meidän ihmisten rakkaus on Jumalan silmissä epävarmaa koska ei aina erota hyvää ja pahaa toisistaan ja meiltä puutuu iäisyys näkökulma.>>>Lähden siitä että Jumala on: Totuus Hyvyys Parantaja jne.>Jumalan vastavoima: Valhe, pahuus, kaiken oikean särkijä, jne.>Näin ajatellen – totta kai, Jumalaa tulisi rakastaa "entä ketään muuta". Ihminen täysin vapaalla tahdolla saa valita - kumman puolella on - ketä rakastaa. >Mitä rakkautta se sellainen olisi jota Jumala itselleen painostuksella saisi - arvotonta teeskentelyä vain??
- heimoha
.pp. kirjoitti:
>>>Lähden siitä että Jumala on: Totuus Hyvyys Parantaja jne.>Jumalan vastavoima: Valhe, pahuus, kaiken oikean särkijä, jne.>Näin ajatellen – totta kai, Jumalaa tulisi rakastaa "entä ketään muuta". Ihminen täysin vapaalla tahdolla saa valita - kumman puolella on - ketä rakastaa. >Mitä rakkautta se sellainen olisi jota Jumala itselleen painostuksella saisi - arvotonta teeskentelyä vain??
>>Eikö kaikkivaltiaalla, kaiken voivalla, kaiken luojalla, pitäisi olla voima hoitaa kaikki "vastavoimat" jos sellaisia olisi?
- :pp.
heimoha kirjoitti:
>>Eikö kaikkivaltiaalla, kaiken voivalla, kaiken luojalla, pitäisi olla voima hoitaa kaikki "vastavoimat" jos sellaisia olisi?
"Jumalasi" tullut vanhaksi, hitaaksi ja voimattomaksi, kun tuntuu kestävän tuo homma?
Aikaisemmin kerrottiin yhden jumalan laittaneen pystyyn 6 päivässä koko maailmankaikkeuden kissanhäntiä myöten, ja nyt ei "Jumalasi" saa pahuutta pois vaikka on mennyt jo ainakin teidän laskelmien mukaa 6000 vuotta tuon pahuuden kanssa taistellessaan?
>>>Jumala poistaa pahuutta kaikenaikaa maailmasta ja käyttää meitä ihmisiä apunaan, >>Eikö niin ole hyvä?? - heimoha
:pp. kirjoitti:
"Jumalasi" tullut vanhaksi, hitaaksi ja voimattomaksi, kun tuntuu kestävän tuo homma?
Aikaisemmin kerrottiin yhden jumalan laittaneen pystyyn 6 päivässä koko maailmankaikkeuden kissanhäntiä myöten, ja nyt ei "Jumalasi" saa pahuutta pois vaikka on mennyt jo ainakin teidän laskelmien mukaa 6000 vuotta tuon pahuuden kanssa taistellessaan?
>>>Jumala poistaa pahuutta kaikenaikaa maailmasta ja käyttää meitä ihmisiä apunaan, >>Eikö niin ole hyvä??Helppoa ei ole ymmärtää!
Sanatkin on niin moniselitteisiä, sekaanusta syntyy jo siitäkin syystä.
Asia on vielä lisäksi niin - Jumalalla ei ole edes aikaa, niin kun me aika ymmärretään. - :pp.
heimoha kirjoitti:
Helppoa ei ole ymmärtää!
Sanatkin on niin moniselitteisiä, sekaanusta syntyy jo siitäkin syystä.
Asia on vielä lisäksi niin - Jumalalla ei ole edes aikaa, niin kun me aika ymmärretään.>>>Helppoa ei ole ymmärtää! >Sanatkin on niin moniselitteisiä, sekaanusta syntyy jo siitäkin syystä>Asia on vielä lisäksi niin - Jumalalla ei ole edes aikaa, niin kun me aika ymmärretään.
- Turust
heimoha kirjoitti:
Helppoa ei ole ymmärtää!
Sanatkin on niin moniselitteisiä, sekaanusta syntyy jo siitäkin syystä.
Asia on vielä lisäksi niin - Jumalalla ei ole edes aikaa, niin kun me aika ymmärretään.voimme osoitaa ainoastaan rakastamalla lähimmäistämme, rakkauteen kuuluu myös suvaisevaisuus. Laupeuden työt teemme vähin äänin kiitosta odottamatta. Siinä Jumalan rakkautta aluksi. Ei Jumala tavitse meidän julkista polvillamme palvontaa.
Tarvitaan usko, miten kukakin sen käsittää ja myös teot. Usko ilman tekoja on kuollut. Näin siitäkin huolimatta vaikka ev.lut kirkkomme painottaa uskon ensisijaista tärkeyttä.
Todellisen uskovan ei tarvitse sanoilla huutaa rakkauttaan, hän osoittaa sen hiljaa teoillaan.
Usko on iloinen asia ja Jumala paitsi sallii myös vaatii meiltä ilosta mieltä. Ellei näin ole olemme väärällä polulla. Ahdasmielisyyttä Jumala ei ole antanut meille pienintäkään palaa. - heimoha
Turust kirjoitti:
voimme osoitaa ainoastaan rakastamalla lähimmäistämme, rakkauteen kuuluu myös suvaisevaisuus. Laupeuden työt teemme vähin äänin kiitosta odottamatta. Siinä Jumalan rakkautta aluksi. Ei Jumala tavitse meidän julkista polvillamme palvontaa.
Tarvitaan usko, miten kukakin sen käsittää ja myös teot. Usko ilman tekoja on kuollut. Näin siitäkin huolimatta vaikka ev.lut kirkkomme painottaa uskon ensisijaista tärkeyttä.
Todellisen uskovan ei tarvitse sanoilla huutaa rakkauttaan, hän osoittaa sen hiljaa teoillaan.
Usko on iloinen asia ja Jumala paitsi sallii myös vaatii meiltä ilosta mieltä. Ellei näin ole olemme väärällä polulla. Ahdasmielisyyttä Jumala ei ole antanut meille pienintäkään palaa.Siinä se on, selkokielellä lisäksi. Turust olet mielestäni ymmärtänyt asian ytimen.
Iloista mieltä, opitaan toisiltamme aina jotain täältäkin, vaikka ei aina niin helppoa olisikaan.
- tode
Jumalan rakkaus on agabe-rakkautta, joka on myös isän rakkautta ja kohdistuu lapseen ilman ehtoja.
agpe- rakkaus on "pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa,ei käyttäydy sopimattomasti, ei iloitse vääryydestä,iloitsee yhdessä totuuden kanssa, uskoo kaiken, peittää kaiken, toivoo kaiken..."
rakkaus-suhde Jumalan kanssa voi olla molemminpuolinen, ja kun ihminen "rakastuu Jumalaan", hän tuntee ikäänkuin valtavaa ensirakkautta, jonka Jumala tahtoisi säilyttää aina ns. tuoreena ja palavana.
ja mikä ihmeellisintä, tämä rakkaustunne ei synny ihmisestä itsestään, toisin kuin inhimillisellä tasolla, vaan rakkaus Jumalaa kohtaan syntyy niin, että Jumala itse antaa sen sille, joka tahtoo,Pyhän Hengen kautta.
ja siinä sitä huumaa sitten riittää näillekin palstoille ihmeteltäväksi!
kylmä totuus on kuitenkin, että rakkaus Jumalaankin tahtoo kylmetä ja ensirakkaden "tunteet" väljähtyä. Jumala on antanut myös tähän ongelmaan apua sanassaan...!- .pp.
>>>Jumalan rakkaus on agabe-rakkautta, joka on myös isän rakkautta ja kohdistuu lapseen ilman ehtoja.>agpe- rakkaus on "pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa,ei käyttäydy sopimattomasti, ei iloitse vääryydestä,iloitsee yhdessä totuuden kanssa, uskoo kaiken, peittää kaiken, toivoo kaiken..." >>rakkaus-suhde Jumalan kanssa voi olla molemminpuolinen, ja kun ihminen "rakastuu Jumalaan", hän tuntee ikäänkuin valtavaa ensirakkautta, jonka Jumala tahtoisi säilyttää aina ns. tuoreena ja palavana.>>ja mikä ihmeellisintä, tämä rakkaustunne ei synny ihmisestä itsestään, toisin kuin inhimillisellä tasolla, vaan rakkaus Jumalaa kohtaan syntyy niin, että Jumala itse antaa sen sille, joka tahtoo,Pyhän Hengen kautta.>kylmä totuus on kuitenkin, että rakkaus Jumalaankin tahtoo kylmetä ja ensirakkaden "tunteet" väljähtyä. Jumala on antanut myös tähän ongelmaan apua sanassaan...! >>ja siinä sitä huumaa sitten riittää näillekin palstoille ihmeteltäväksi!
- tode
.pp. kirjoitti:
>>>Jumalan rakkaus on agabe-rakkautta, joka on myös isän rakkautta ja kohdistuu lapseen ilman ehtoja.>agpe- rakkaus on "pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa,ei käyttäydy sopimattomasti, ei iloitse vääryydestä,iloitsee yhdessä totuuden kanssa, uskoo kaiken, peittää kaiken, toivoo kaiken..." >>rakkaus-suhde Jumalan kanssa voi olla molemminpuolinen, ja kun ihminen "rakastuu Jumalaan", hän tuntee ikäänkuin valtavaa ensirakkautta, jonka Jumala tahtoisi säilyttää aina ns. tuoreena ja palavana.>>ja mikä ihmeellisintä, tämä rakkaustunne ei synny ihmisestä itsestään, toisin kuin inhimillisellä tasolla, vaan rakkaus Jumalaa kohtaan syntyy niin, että Jumala itse antaa sen sille, joka tahtoo,Pyhän Hengen kautta.>kylmä totuus on kuitenkin, että rakkaus Jumalaankin tahtoo kylmetä ja ensirakkaden "tunteet" väljähtyä. Jumala on antanut myös tähän ongelmaan apua sanassaan...! >>ja siinä sitä huumaa sitten riittää näillekin palstoille ihmeteltäväksi!
no jopas sieltä tuli aika röykkiö kysymyksiä! vaikka pääkoppani on aika tillintallin raskaan työpäivän jälkeen, yritän miettiä jotakin järjellistä sanottavaa!
olet varmaankin jo ehtinyt googlailla agabe-rakkautta ja saanutkin sieltä vastauksia... (siellä taitaa kyllä olevan myös anti-kristillisäkin selityksiä agabe-rakkaudesta, niitä elä lue!!)
agabe-rakkaudeksi sanotaan siis nimenomaan Jumalan jumalallista rakkautta ihmistä kohtaan.
luulen muuten, että näyttelet tietämätöntä, kun kysyt rakastaako Jumala aikuisiakin! eihän tässä siis nyt ole kyse niinkään lapsista, vaan tahtovasta ja tuntevasta, terveestä aikuisesta ihmisestä!
"ei kadehdi, ei pöyhkeile..." silloin, kun ihminen on pystynyt vastaanottamaan Jumalan antamaa rakkautta, hänellä on mahdollisuus ikäänkuin elää jumalallinen agabe-rakkaus todeksi omassa elämässään eli "ei etsi omaansa, on lempeä, pitkämielinen, ei käyttäydy sopimattomasti" jne.. hurskaalta kuulostaa, vai mitä?
Jumalan agabe-rakkaudessa on kysymys siis enemmän Jumalan meihin päin suuntautuvasta rakkaudesta, kuin meidän rakkaudestamme Jumalaan.
luulisin,että siellä taitaa olla yksi esimerkki siitä,että Jumala ei tyrkytä rakkauttaan väkisin, eikä halua siis tahtoaan läpi ilman ihmisen omaa tahtoa. agabe-rakkauteen kuuluu siis ihmisen puolelta henkilökohtaisen tahdonvoiman "käyttömahdollisuus". juuri sen takia ensirakkaus Jumalaan tahtoopi väljähtyä, ihmisen ja Jumalan välille tulee helposti kaikenlaista rakkaudenestettä.
rakkaus toiseen ihmiseen on aivan eri asia, kuin rakkaus Jumalaan, jota muuten sanotaan myös uskoksi! eihän siis usko ole esteenä inhimilliselle rakastumiselle?
ja sitten kolminaisuuteen! hohhoijjaa!(haukottelee*)
Jos rakastat Jumalaa, rakastat häntä tietenkin kokonaisena eli kolminaisuutena. ja toisinpäin: Jumala rakastaa minua kuin Isä, kuin Pelastaja; kuin Puolustaja.
sen sanon vielä, että vaikka minulla henk.koht. on apu lähellä, en kuitenkaan osaa sitä aina käyttää omaksi ja nimenomaan toisten parhaaksi eli eipä ole paljon kehumista rakkaus-asioissa! - :pp.
tode kirjoitti:
no jopas sieltä tuli aika röykkiö kysymyksiä! vaikka pääkoppani on aika tillintallin raskaan työpäivän jälkeen, yritän miettiä jotakin järjellistä sanottavaa!
olet varmaankin jo ehtinyt googlailla agabe-rakkautta ja saanutkin sieltä vastauksia... (siellä taitaa kyllä olevan myös anti-kristillisäkin selityksiä agabe-rakkaudesta, niitä elä lue!!)
agabe-rakkaudeksi sanotaan siis nimenomaan Jumalan jumalallista rakkautta ihmistä kohtaan.
luulen muuten, että näyttelet tietämätöntä, kun kysyt rakastaako Jumala aikuisiakin! eihän tässä siis nyt ole kyse niinkään lapsista, vaan tahtovasta ja tuntevasta, terveestä aikuisesta ihmisestä!
"ei kadehdi, ei pöyhkeile..." silloin, kun ihminen on pystynyt vastaanottamaan Jumalan antamaa rakkautta, hänellä on mahdollisuus ikäänkuin elää jumalallinen agabe-rakkaus todeksi omassa elämässään eli "ei etsi omaansa, on lempeä, pitkämielinen, ei käyttäydy sopimattomasti" jne.. hurskaalta kuulostaa, vai mitä?
Jumalan agabe-rakkaudessa on kysymys siis enemmän Jumalan meihin päin suuntautuvasta rakkaudesta, kuin meidän rakkaudestamme Jumalaan.
luulisin,että siellä taitaa olla yksi esimerkki siitä,että Jumala ei tyrkytä rakkauttaan väkisin, eikä halua siis tahtoaan läpi ilman ihmisen omaa tahtoa. agabe-rakkauteen kuuluu siis ihmisen puolelta henkilökohtaisen tahdonvoiman "käyttömahdollisuus". juuri sen takia ensirakkaus Jumalaan tahtoopi väljähtyä, ihmisen ja Jumalan välille tulee helposti kaikenlaista rakkaudenestettä.
rakkaus toiseen ihmiseen on aivan eri asia, kuin rakkaus Jumalaan, jota muuten sanotaan myös uskoksi! eihän siis usko ole esteenä inhimilliselle rakastumiselle?
ja sitten kolminaisuuteen! hohhoijjaa!(haukottelee*)
Jos rakastat Jumalaa, rakastat häntä tietenkin kokonaisena eli kolminaisuutena. ja toisinpäin: Jumala rakastaa minua kuin Isä, kuin Pelastaja; kuin Puolustaja.
sen sanon vielä, että vaikka minulla henk.koht. on apu lähellä, en kuitenkaan osaa sitä aina käyttää omaksi ja nimenomaan toisten parhaaksi eli eipä ole paljon kehumista rakkaus-asioissa!>>yritän miettiä jotakin järjellistä sanottavaa!<
Se on tietysti niin, että minkä joku järjelliseksi tulkitsee?
>>>olet varmaankin jo ehtinyt googlailla agabe-rakkautta ja saanutkin sieltä vastauksia...>>agabe-rakkaudeksi sanotaan siis nimenomaan Jumalan jumalallista rakkautta ihmistä kohtaan.>luulen muuten, että näyttelet tietämätöntä, kun kysyt rakastaako Jumala aikuisiakin! eihän tässä siis nyt ole kyse niinkään lapsista, vaan tahtovasta ja tuntevasta, terveestä aikuisesta ihmisestä! silloin, kun ihminen on pystynyt vastaanottamaan Jumalan antamaa rakkautta, hänellä on mahdollisuus ikäänkuin elää jumalallinen agabe-rakkaus todeksi omassa elämässään eli "ei etsi omaansa, on lempeä, pitkämielinen, ei käyttäydy sopimattomasti" jne.. hurskaalta kuulostaa, vai mitä? >Jumalan agabe-rakkaudessa on kysymys siis enemmän Jumalan meihin päin suuntautuvasta rakkaudesta, kuin meidän rakkaudestamme Jumalaan.>>luulisin,että siellä taitaa olla yksi esimerkki siitä,että Jumala ei tyrkytä rakkauttaan väkisin, eikä halua siis tahtoaan läpi ilman ihmisen omaa tahtoa. agabe-rakkauteen kuuluu siis ihmisen puolelta henkilökohtaisen tahdonvoiman "käyttömahdollisuus". juuri sen takia ensirakkaus Jumalaan tahtoopi väljähtyä, ihmisen ja Jumalan välille tulee helposti kaikenlaista rakkaudenestettä. >rakkaus toiseen ihmiseen on aivan eri asia, kuin rakkaus Jumalaan, jota muuten sanotaan myös uskoksi! eihän siis usko ole esteenä inhimilliselle rakastumiselle? >ja sitten kolminaisuuteen! hohhoijjaa!(haukottelee*)
Jos rakastat Jumalaa, rakastat häntä tietenkin kokonaisena eli kolminaisuutena. ja toisinpäin: Jumala rakastaa minua kuin Isä, kuin Pelastaja; kuin Puolustaja.>sen sanon vielä, että vaikka minulla henk.koht. on apu lähellä, en kuitenkaan osaa sitä aina käyttää omaksi ja nimenomaan toisten parhaaksi eli eipä ole paljon kehumista rakkaus-asioissa!
- Jason Dax
Rakkaus on eniten raiskatuin ja väärinkäytetyin sana mitä maanpäältä löytyy. Vähän sama kuin vapaus: kaikki sitä haluaa, mutta todella harva osaa käyttää.
- :pp.
saattaa olla.
- Tönä
...
- Vaisnava
Kiitos hienosta keskustelunavauksesta :)
Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että rakkautta on vain yhdenlaista. Tämä rakkaus on Jumalan olemusta ja se ilmenee valtaisana pyyteettömänä antamisen ilona ja riemuna.
Ihmisillä on kuitenkin tapana sekoittaa rakkauteen vähemmän puhtaita aineksia: itsekkäitä vaatimuksia, seksuaalisuutta, omistamisen halua.
En tiedä, onko edes mahdollista rakastaa puolisoaan tai lapsiaan puhtaasti niin että perhe voi hyvin.
Itse olen löytänyt puhtaimman rakkauden platonisesta ystävyydestä. Ja silti ystävyydessäkin on vaarassa sortua omistamisen haluun ja itsekkäisiin vaatimuksiin, ehkäpä seksuaalisiin tuntemuksiinkin, jos ystävä on seksuaalisesti vetävä (ei sillä että seksuaalisuudessa olisi jotain vikaa, minusta se on tärkeä positiivinen voimavara, mutta sen voi kumminkin tarvittaessa pitää erillään rakkaudesta). Älkäämme kuitenkaan sekoittako näitä tuntemuksia puhtaaseen rakkauteen!- All
on jotain joka tapahtuu juuri tässä hetkessä, miksi sitä pitäisikään määritellä, zenin näkökulmasta. Hetkessä elämisen (maltillinen) riemu.
- ;pp.
>>>Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että rakkautta on vain yhdenlaista. Tämä rakkaus on Jumalan olemusta ja se ilmenee valtaisana pyyteettömänä antamisen ilona ja riemuna. >Ihmisillä on kuitenkin tapana sekoittaa rakkauteen vähemmän puhtaita aineksia: itsekkäitä vaatimuksia, seksuaalisuutta, omistamisen halua.>En tiedä, onko edes mahdollista rakastaa puolisoaan tai lapsiaan puhtaasti niin että perhe voi hyvin.>Itse olen löytänyt puhtaimman rakkauden platonisesta ystävyydestä
- Vaisnava
;pp. kirjoitti:
>>>Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että rakkautta on vain yhdenlaista. Tämä rakkaus on Jumalan olemusta ja se ilmenee valtaisana pyyteettömänä antamisen ilona ja riemuna. >Ihmisillä on kuitenkin tapana sekoittaa rakkauteen vähemmän puhtaita aineksia: itsekkäitä vaatimuksia, seksuaalisuutta, omistamisen halua.>En tiedä, onko edes mahdollista rakastaa puolisoaan tai lapsiaan puhtaasti niin että perhe voi hyvin.>Itse olen löytänyt puhtaimman rakkauden platonisesta ystävyydestä
Kerro jos olen väärässä, mutta tuntuu että sinulla on aika yksipuolinen käsitys antamisesta.
Tarkoitan, että puolisoilla on paha taipumus toivoa, että toinen muuttuisi. Ystävät hyväksytään sellaisenaan, ystävä pysyy ystävänä vaikka hän olisi moraaliltaan aivan erilainen kuin mitä me itse olemme. Puolisoa kohtaan monella on odotuksia ja ehtoja: "jollet täytä näitä vaatimuksia, eroan sinusta / otan rakastajan".
Ystäviltä sallitaan paljon enemmän. Jos ystävä ei pidä yhteyttä pitkään aikaan, hänet voi toivottaa lämpimästi tervetulleeksi takaisin elämään sitten joskus... jos puoliso tekisi saman, kauhea riitahan siitä syntyisi ;)
Yritän oppia suhtautumaan omaan mieheeni kuten suhtaudun ystäviini. Eli siten, että hemmottelen häntä, koska katson sen kuuluvan vaimon tehtäviin enkä siksi, että voisin sitten vaatia vastahemmottelua. - :pp.
Vaisnava kirjoitti:
Kerro jos olen väärässä, mutta tuntuu että sinulla on aika yksipuolinen käsitys antamisesta.
Tarkoitan, että puolisoilla on paha taipumus toivoa, että toinen muuttuisi. Ystävät hyväksytään sellaisenaan, ystävä pysyy ystävänä vaikka hän olisi moraaliltaan aivan erilainen kuin mitä me itse olemme. Puolisoa kohtaan monella on odotuksia ja ehtoja: "jollet täytä näitä vaatimuksia, eroan sinusta / otan rakastajan".
Ystäviltä sallitaan paljon enemmän. Jos ystävä ei pidä yhteyttä pitkään aikaan, hänet voi toivottaa lämpimästi tervetulleeksi takaisin elämään sitten joskus... jos puoliso tekisi saman, kauhea riitahan siitä syntyisi ;)
Yritän oppia suhtautumaan omaan mieheeni kuten suhtaudun ystäviini. Eli siten, että hemmottelen häntä, koska katson sen kuuluvan vaimon tehtäviin enkä siksi, että voisin sitten vaatia vastahemmottelua.>>>Kerro jos olen väärässä, mutta tuntuu että sinulla on aika yksipuolinen käsitys antamisesta.
- All
riitä että koittaa kehittää hyvää tahtoa itseä ja muita kohtaan? Sekin on jo paljon.
Tärkeää on että koittaa omilla toimillaan jonkin verran edistää toisen elämää tai tehdä tilaa että toinen ihminen voisi ihmisenä totetua.
Jonkinlainen pyytetön?( onko sellaista edes) rakkaus on sitten sivutuote eikä edes niin tarpeellistakaan.
Suhteessa ihmisiin voi kokea sen sortin veljeyttä että pitää ihmisistä ihan vain siksi että he ovat olemassa, siis ilman mitään syytä.
Tärkeää on ettei omilla toimillaan estä toisen ihmisen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä niin paljon kuin se on mahdollista.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Toisen onnistuminen tuottaa iloa, jota voi sanoa myönteiseksi kokemukseksi. Se on hauskaa. Se on elämää.
Jotenkin että elää sovussa itsensä ja muiden kanssa riittää. Se synnyttää myönteisiä fiiliksiä.
Ainakin pyrkimys, että pidättäytyy (edes vähän) vahingoittamasta muita on kaiken alku.
Tämähän on täysin tekopyhää länsimaista hurkastelua, mutta tarkoitus on vilpitön nk länsimaisilla kai yleensäkin!?
Hm ihmisellä on tälläisia "rakastavia" tai myönteisiä ajatuksia juuri niinkauan kuin on leipää ja sirkushuveja?
Kun nälkä ja kylmä iskee niin nuo myönteiset tunteet katoavat hyvin nopeasti!?
Kuitenkin olen tavannut kaikkein onnellisimat ihmiset juuri äärimmäisen köyhissä olosuhteissa!?
(joissa ei ole aikaa eikä varaa keskustella rakkaudesta)- Vaisnava
Kirjoitit:
"Tärkeää on että koittaa omilla toimillaan jonkin verran edistää toisen elämää tai tehdä tilaa että toinen ihminen voisi ihmisenä totetua.
Jonkinlainen pyytetön?( onko sellaista edes) rakkaus on sitten sivutuote eikä edes niin tarpeellistakaan."
On aivan oikein toimia oikeudenmukaisesti toisten hyväksi riippumatta siitä, rakastaako heitä vai ei. Pyyteetön rakkaus on kuitenkin paras motivaattori, ja ilman motivaatiota moni asia jää tekemättä. - :pp.
>>>eiks
Kirjoittanut: All, 19.2.2004 klo 16.58
riitä että koittaa kehittää hyvää tahtoa itseä ja muita kohtaan? Sekin on jo paljon. - All
:pp. kirjoitti:
>>>eiks
Kirjoittanut: All, 19.2.2004 klo 16.58
riitä että koittaa kehittää hyvää tahtoa itseä ja muita kohtaan? Sekin on jo paljon.kuin rakkauden kokeminen on miten sitä käyttää.
Hyvän tahdon eli myönteisen asenteen omaksuminen ja sen kehittäminen ihmisiä kohtaan on enemmän, on tärkeämpää kuin satunnaiset kemialliset reaktiot aivoissa.
Ihmisistä ei edes tarvitse pitää eikä heitä tarvitse sen kummemmin rakastaa, riittää kun sisäistää sen ajatuksen että toisen hyvinvointi on oma hyvinvointi yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla.
Länsimainen tapa suhtautua rakkauteen ja siihen kohdistuvat yltiöpäiset vaatimukset tekevät ihmiset hulluiksi.
Eli rakkaus tunteena ei riitä ratkaisevaa on mitä tällä tunteella tekee, eli tulisi toimia myönteisellä tavalla. Myönteisellä tavalla taas voi toimia ilman tunnettakin. Kun toimii eli harjoittelee myönteisellä tavalla toimimista voi ennenpitkää huomata että se synnyttää pysyvämmän kemiallisen tilan aivoihin.
Tärkeää on, että se ei ole sttumanvaraista poukkoilua vaan tietoisen valinnan tulosta.
Ja taas lisään että kaikki rakkaus tai harjoiteltu myönteisyys rapisee helposti kun perustarpeet joutuvat koetukselle. Aika helposti ihminen muuttuu ihmisestä eläimeksi siihen varmaan riittäisi jo parinpäivän mittainen sähkökatkos.
Joten vastaan rakkaus on kemiaa hyvää tahtoa toimia myönteisesti harjoiteltuna siten, että kun kemia ei toimi tai joutuu koetukselle, hyvä tahto toimia myönteiseti voittaa eli on muuttunut ominaisuudeksi(evoluutio). - :pp.
All kirjoitti:
kuin rakkauden kokeminen on miten sitä käyttää.
Hyvän tahdon eli myönteisen asenteen omaksuminen ja sen kehittäminen ihmisiä kohtaan on enemmän, on tärkeämpää kuin satunnaiset kemialliset reaktiot aivoissa.
Ihmisistä ei edes tarvitse pitää eikä heitä tarvitse sen kummemmin rakastaa, riittää kun sisäistää sen ajatuksen että toisen hyvinvointi on oma hyvinvointi yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla.
Länsimainen tapa suhtautua rakkauteen ja siihen kohdistuvat yltiöpäiset vaatimukset tekevät ihmiset hulluiksi.
Eli rakkaus tunteena ei riitä ratkaisevaa on mitä tällä tunteella tekee, eli tulisi toimia myönteisellä tavalla. Myönteisellä tavalla taas voi toimia ilman tunnettakin. Kun toimii eli harjoittelee myönteisellä tavalla toimimista voi ennenpitkää huomata että se synnyttää pysyvämmän kemiallisen tilan aivoihin.
Tärkeää on, että se ei ole sttumanvaraista poukkoilua vaan tietoisen valinnan tulosta.
Ja taas lisään että kaikki rakkaus tai harjoiteltu myönteisyys rapisee helposti kun perustarpeet joutuvat koetukselle. Aika helposti ihminen muuttuu ihmisestä eläimeksi siihen varmaan riittäisi jo parinpäivän mittainen sähkökatkos.
Joten vastaan rakkaus on kemiaa hyvää tahtoa toimia myönteisesti harjoiteltuna siten, että kun kemia ei toimi tai joutuu koetukselle, hyvä tahto toimia myönteiseti voittaa eli on muuttunut ominaisuudeksi(evoluutio).>>tärkeämpää
Kirjoittanut: All, 21.2.2004 klo 10.22
kuin rakkauden kokeminen on miten sitä käyttää.
kuitenkin on kait ensin kokea se, että sitä voisi käyttää, ja siitähän tuossa avauksessa oli kysymys, mitä se kokeminen on?
>>> Ihmisistä ei edes tarvitse pitää eikä heitä tarvitse sen kummemmin rakastaa, riittää kun sisäistää sen ajatuksen että toisen hyvinvointi on oma hyvinvointi yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla.> Länsimainen tapa suhtautua rakkauteen ja siihen kohdistuvat yltiöpäiset vaatimukset tekevät ihmiset hulluiksi. >>Myönteisellä tavalla taas voi toimia ilman tunnettakin. >Joten vastaan rakkaus on kemiaa hyvää tahtoa toimia myönteisesti harjoiteltuna siten, että kun kemia ei toimi tai joutuu koetukselle, hyvä tahto toimia myönteiseti voittaa eli on muuttunut ominaisuudeksi(evoluutio).
- Kontsuales
Näin rallattivat nuoruudessani John Lennon ja kumppanit. Oikein käy naurattamaan, kun nyttemmin on tajunnut, että miten oikeassa he olivatkaan.
Näinhän se on, kuten jotkut ovat jo ihmetelleetkin, että yksi sana ja tuhat merkitystä. Vaikea päästä asian syrjään, kun heti pyrkii leviämään käsistä. Siispä romantiikat yms. jutut syrjään ja raapaisemaan hiukan peruspintaa.
Ilman rakkautta ihminen ei kehity ihmiseksi, eikä pysy ihmisenä. Ihminen tarvitsee tähän toista ihmistä. Ihminen voi päästä selville tunnepuolestaan vain toisen ihmisen kautta, peilaamalla.
Mitä rakkaus on?
Mielestäni se on (itsensä)antamista, antautumista tunnevuorovaikutukseen. Se on toisen ihmisen hyväksyntää omana itsenään. Myöskin se on uskomista toiseen ihmiseen.
Äidin rakkaus on ehdotonta hyväksyntää, lapsen käytettäväksi asettumista. Äidinrakkaus on tiettävästi se, jonka mukana lapsen perusluottamus ja kuva itsestä kehittyy tai ei kehity jo aivan ensimmäisistä viikoista lähtien.
Isänrakkaus on yhtä välttämätöntä kuin äidin rakkauskin. Lapsen hieman vartuttua hyvä isä on se, joka nostaa lapset siivilleen, antaa rohkeuden (tarvittavan maskuliinisuuden) ottaa vastaan maailman haasteita. Tämä onnistuessaan tapahtuu niin, ettei pojan ja varsinkaan tytön feminiininen puoli tule poljetuksi. Kypsä isä siis hyväksyy heikkouden.
Jos tässä monimutkaisessa prosessissa kaikki onnistuisi hyvin, tuloksena olisi tasapainoisia, empaattisia, hyviä ihmisiä. Valitettavasti näin auvoisaa elämä ei ole. Vanhemmat eivät kykene lapsiaan kypsästi rakastamaan, koska eivät ole omilta vanhemmiltaan kypsää rakkautta saaneet, eivätkä vanhempien vanhemmat omilta vanhemmiltaan jne. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen, kuten Raamatussakin kerrotaan.
Yhteiskunnan paheneviin ongelmiin olisi siis lääkkeet olemassa, mutta onko niitä mahdollista ottaa käyttöön? Omat virheeni tehneenä taidan taipua pessimismin puolelle. Olisikohan se suurikin uhka maan kilpailukyvylle, jos lapsille alettaisiin antaa se mikä heille kuuluisi, vanhemmat?
Oikeata äidin ja isänrakkautta kehitysiässään saanut ihminen on itsensä tunteva ja hyväksyvä. Hänellä on mielen tasapaino, hänellä on vankka perusluottamus elämään. Hänellä on mielestäni mahdollisuus kokea "Jumalan rakkautta" ilman ulkopuolelta tulevaa stimulointia. Tällainen ihminen uskoo itseensä, ei narsistiseen "isoon egoon" (Goljattiin), vaan oikeaan sisimpäänsä (Daavidiin). Olen sitä mieltä, että Raamatussakin mainitulla uskolla tarkoitetaan tätä uskoa.
Vielä heitän uskiksille kysymyksen.
Yleisimpiä Raamatusta siteerattuja lauseenparsia on Jumala on rakkaus. Mitä se tarkoittaa mielestänne ja toimiiko se kääntäen: rakkaus on Jumala? Jos ei, niin miksi? - Marcel
No niin. Osoitahan nyt Marcelille rakkauttasi.
- :pp.
tuo avaus, yli sinun ymmärryksen?
- Luigi
Rakkaus on myös taitolaji. Jotkut eivät opi sitä koskaan.
- Anonyymi
Luigi kirjoitti:
Rakkaus on myös taitolaji. Jotkut eivät opi sitä koskaan.
Parempi rakastaa kuin vihata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)916450Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252614- 322190
- 721870
- 121651
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais61437- 91357
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71279- 141233