Oletko saanut tähänastiset syntisi anteeksi? Oletko siis vapaa uutta tekemään?
Vai onko syntiä edes olemassakaan?
Keskustelu ei lähtenyt käyntiin tuolla aiemmin, lähteneekö nytkään.
Vai onko syntiä edes olemassakaan?
Keskustelu ei lähtenyt käyntiin tuolla aiemmin, lähteneekö nytkään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä saan olla siitä kiitollisessa asemassa,että olen saanut anteeksi syntini,olen saanut niistä vapautuksen!!Mutta myös olen silti syntinen ja jokainen ihminen täällä maan päällä tekee syntiä,ihan myöskin tietoisesti.Minä myönnän olevani siitä huolimatta syntisin olento,mitä maan päällä liikkuu,mutta tiedän sen että Jeesus on sovittanut myöskin minun syntini ristillä.Tuskin täällä on ketään synnitöntä ihmistä,mehän olisimme sitten enkeleitä!
On hienoa, kun on saanut syntinsä anteeksi. Mutta mielestäni jokaisesta tehdystä synnistä tulee kärsiä myös kohtuullinen sovitus. Jos olen joskus ollut liian ahne ja vaatinut työstäni enemmän kuin olisin oikeastaan ansainnut, eikö minun silloin pitäisi vastineeksi ainakin kaksi kertaa tehdä vastaavanlainen työ tarvitsevalle halvemmalla, vaikkapa ilmaiseksi, että olisin jotensakin tasapainossa sen syntitaakkani suhteen. Ja jos olen jotakuta joskus lyönyt, kai minun pitäisi nyt lyötyjen puolesta asettua lyönneille alttiiksi, jotta olisin anteeksiannon arvoinen.
Eikö syntien anteeksi saamiseksi tarvitsekaan tehdä mitään, ei vaivautua itse ollenkaan, vaan koko homman voi jättää pappien hoidettavaksi?
Mitäs tekemistä papeilla on tämän asian kanssa?
Minun syntini määrittelee henkilökohtainen omatunto, joka on joskus liiankin kriittinen. Jos pystyn itse antamaan itselleni anteeksi, on syytä olla enemmän kuin tyytyväinen.
Miksi sinä tarvitset ulkopuolisia vahtimaan tekemisiäsi?
Luepa tarkemmin, mitä sanoin vastauksessani. Olin juuri sitä mieltä, ettei siihen tarvita jeesuksia väliin, vaan ihminen itse voi syntinsä sovittaa, jos haluaa, ja myös itse päätellä, mitä pahojen tekojen korvaamiseen kohtuudella tarvitaan.
Olen siis yhtä mieltä kanssasi.
Yritä tehdä muitakin onnelliseksi
tehdylle ei voi mitään
mutta tulevaisuus on sinun
tee niin monta onnelliseksi kuin voit
jeesustelu on heikkoutta
...minulta.
=oD
Määritelkää ensin mikä on syntiä?
Koska se mikä toisesta on hyvä on toisesta syntiä ja päinvastoin. Kuka on tuomarina ja millä perusteella??
on tärkein
joku luulee, että syntiä on jos ei auta maailman nälkäänäkeviä ja sotkee koko elämänsä siinä tuskitellessa
niin on jos siltä näyttää, sanoi
Kekkonenkin aikanaan, jos sinusta ei joku asia näytä synniltä, unohda
syyllisyydentunnot, itse teet itsestäsi syntisen tai synnittömän
Ei kukaan muu voi syntejämme määrittää kuin me jokainen itse omalta kohdaltamme. Missään tapauksessa meitä ei voida velvoittaa koko maailmaa pelastamaan. Mutta jos tekee jotakin sellaista, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin lähimmäisen mielen pahoittaminen, silloin ei varmaan olla kaukana synnistä kenenkään näkökulmasta katsottuna.
Otin kuitenkin tämän keskustelunaiheen esille lähinnä ajatellen niitä ihmisiä, joiden käsityksen mukaan kaikki tekemämme synnit on jo valmiiksi etukäteen sovitettu, kunhan vain uskomme... En ymmärrä tämän ajattelutavan loogisuutta ja mielestäni sillä on suorastaan haitallinen vaikutus ihmissuhteisiin yleensä. Mitä tahansa syntiä saa tehdä, ja anteeksianto on siis taattu.
Muuten, olisikohan se syntiä, jos harrastaisi seksiä sunnuntaina kirkonmenojen aikaan ja kaiken lisäksi pappilan pikkupiian kanssa?
niitä pystyy minulle anteeksi antamaan jollen anna ensin itselleni anteeksi? Osittain Luoja (Jumala tms.) on antanut jo anteeksi silloin kun ymmärrän syntiä tehneeni. Loppu on omissa käsissäni. Synninteko ja sen syiden ja seurausten ymmärtäminen kasvattaa ihmistä oikeamielisyyteen. Mitä synnitön tietää tuskasta? Kun ne väärät teot muistan yhä uudelleen ja uudelleen ja sävähdän ja mielessäni yritä korjata vaikkei se enää mitään auta ja itken itseni uuvuksiin ja selvitäkseni tästä kaikesta maailman tuskasta jota yritän harteillani kantaa, työnnän väkisin synnit äärimmäiseen sydämenkoloon, kovetan mieleni ja elän päivä kerrallaan varuillani tekemästä syntiä jonka saisin tämän riipan lisäksi.
Epistä kysyä noin henkilökohtaisia.
Jos on harmaata ohimoilla ei pappilan pikkupiikaan kosketa minkään vuorokauden aikana.
Kyllä oletin kaikkien ymmärtävän, että se oli tarkoitettu vertaukseksi - johan lakikin kieltää koskemisen viisitoista vaan ei seitsemäntoista täyttäneeseen, oli sitten papin piika vai ei. Se oli lähinnä vastausta niille, jotka epäilivät, onko koko synnin käsitettä enää olemassa. Minun mielestäni kyllä on, mutta ei suinkaan niin, että jokin teko olisi sinänsä synti, vaan tietty teko tietyn ihmisen tekemänä tietyissä olosuhteissa on helppo kokea synniksi siinäkin tapauksessa, että asianomainen itse ei siitä eväänsä väräytä.
Vaan entäpä jos se pappi itsekin ajattelee liiaksi sitä pikkupiikaa, vaikka ymmärtääkin pitää näppinsä erossa - syntisäkkihän sekin silloin on!
Minä en mieti syntiä syviä, olen ja elän niin että minä, ystäväni ja läheiset olemme onnellisia ja tyytyväisiä. En odota tuonpuoleista tai muutakaan palkintoa hyvistä teoista. Eikö se riitä.
Enhän minä kuvittelekaan, että kaikki ihmiset olisivat syntiä tehneet. En kertakaikkiaan ymmärrä käsitettä "perisynti" - että muka oltaisiin vastuussa isien pahoista teoista. Ole onnellinen, kun sinun ei tarvitse syntiä miettiä, silloin olet ollut hyvä ihminen koko elämäsi. En minäkään odota mitään tuonpuoleiselta, en sen kummemmin palkintoa hyvistä teoista kuin rangaistustakaan pahoista. Mutta haluan kuollessani tuntea, että olen ollut lähimmäisilleni sentään keskimäärin "hyvä ihminen". Eihän se, että minusta jää toisille hyvä muisto, tietenkään millään tavoin tuhkaani lämmitä, mutta jollakin tavoin mukavampi on suunnistaa kohti polttouunia sellaisissa ajatuksissa.
Ja syntini vain minä itse tiedän.
Anteeksi, kyllähän minä tiesin mitä vaertauksillasi tarkoitit, pitipähän vain päästä tokaisemaan! Muuten ovat mielipiteesi hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin omani. Ehkä se johtuu siitä, että olemme tainneet nähdä tätä "mualiman touhua" jo turhan pitkän aikaa. Itse en tunnusta tehneeni yhtään syntiä, kun aina tein oman ymmärrykseni mukaan, mutta pahoja olen tehnyt joskus tietämättäni ja joskus ihan tieten. Kun kiukuttaa niin kiukuttaa.Tässä elämässä on se paha puoli, että ei ole mitään kurssia mistä oppisi ammentaisit, on vain elettävä umpitunnelissa ja odotettava mitä tuleman pitää. Kun on tähän ikään ehtinyt voi kuitenkin huokaista, että pahemminkin olisi voinut käydä.Keveitä tuhkia kuitenkin itsekullekin.
kaltaisiasi keskustelijoita, hyvä Mummeliini, vaikka vähemmistöksi jäisimmekin. Kumma kun varttuneemmat ihmiset niin usein pelkäävät tätä tietokonetta...
Kannustuksen vakavampien aiheiden ottamiseksi esille antoi nimimerkki univers, joka ei kuitenkaan sittemmin ole ollut jutustelussa mukana. Miksiköhän?
Toki ymmärrän, että paikkansa pitää olla niilläkin puheenvuoroilla, joissa tarjoillaan nuoren miehen fyysistä lemmenpanosta vanhempienkin naisten nautittavaksi (vai pitääkö todella?), mutta luulisi, että 45 vuotta täyttäneillä olisi keskenään muutakin juteltavaa. Otin tämän syntikysymyksen esille ikäänkuin ilmasta, koska luulin, että siitä haluttaisiin esittää mielipiteitä enemmältikin. Eivät taida ilmeisesti kuulua Cafe 45 :n vakinaisiin asiakkaisiin ne, jotka eniten synnistä messuavat.
Minun puolestani syntikeskustelun voi lopettaa tähän, mutta heittäkää, hyvät ystävät, uusi asiallinen keskustelunaihe uuden vakavamman viestiketjun pohjustukseksi. Ja valitkaa vetävä otsikko heti alkuun, että mahdollisimman moni viitsii ketjun auki napsauttaa ja tulee mukaan juttelemaan.
on propagandakäsite.
Siihen viittaamalla voidaan ylläpitää
raskaita organisaatioita, joita tyhmä kansa verovaroillaan ylläpitää.
Niistä organisaatioista saatamme olla hyvinkin samaa mieltä. Mutta et kai tarkoita sitä, että mielestäsi ihmisen kaikki teot ovat aina oikeita, oikeudenmukaisia, kohtuullisia lähimmäisiä kohtaan - vai hylkäätkö myös käsitteen lähimmäinen.
Ajattele, miten kallista ja raskasta organisaatiota "aivan turhaan" ylläpidämme vain sitä varten, ettei lähimmäisillämme olisi nälkä ja puute, että heillä olisi työtä ja toimeentulon mahdollisuus.
Eikö ihmisen ja eläimen välillä ole juuri se ero, että ihminen ajattelevana olentona saattaa tehdä syntiä, mutta eläin toimii aina vaistonsa mukaan. Ei leijona ole "julma", vaikka se alkaa syödä saaliseläintään tämän ollessa vielä elossa. Ihminen sen sijaan katsoo tarpeettoman kivun tuottamisen eläimellekin "synniksi" (mutta tämä ei jostakin syystä kuitenkaan koske kaloja - miksikähän niitä saa kiduttaa "epäinhimillisillä" kalastusmenetelmillä?).
Olen samaa mieltä luontokappaleiden kunnioituksesta. Periaatteeni on: En metsästä, en kalasta, en osta lihaa.
Kinnitän huomiota synti termiin.
Se pitäisi korvata jollain neutraalilla termillä, koska uskonnot on sen ominut.
Oikea/väärä käsite on rakentuneena ihmiseen. Sen mukaan pitää toimia. Siis ihmisen pitää edistää elämänmyönteisiä ihmisen tuntemuksia.
Pitää muistaa: uskonnot ovat johtajavaltaisia organisaatioita, jotka alistavat ihmisiä omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.
Harmaata ohimoilla.. ja kaikki muutkin keskusteluun osallistuneet, toivotan teille rauhallista ja "synnitöntä" aikaa.
Synti... mistä se on peräisin. Alkukristillisiltä ajoilta, jolloin kansaa haluttiin hallita pitämällä heitä "kurissa ja herran nuhteessa" pelottelemalla sillä, että "synnin palkka on kuolema". Ihminen, kuten kaikki elollinen , on arvo sinänsä. Se, kuka meistä on täydellinen ja "synnitön" heittäköön ensimmäisen kiven. Itse pyrin elämään niin, että voin kuolla mielessäni ajatus, että olen elänyt "hyvän elmän": auttanut niitä läheisiäni, jotka aineellista tai henkistä apua ovat tarvinneet, en ole tietoisesti tehnyt kenellekkään pahaa, olen pyrkinyt olemaan epäitsekäs... en ole tappanut, varastanut, valehderllut (=sanonut väärää todistustta lähimmäisestäni). Huorin olen tehnyt, mutta ssitä en kadu, sillä olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Olkoon se sitten synti, jos jotkut sen niin näkevät.!
Hyvää kevättä teille kaikille.
Oivalsit asian juuri niin kuin sen halusin tulevan esille. Muutenkin minusta tuntuu, että hyvin harvat kovin ahdasmielisesti tähän käsitteeseen synti suhtautuivat. Oikeastaan olin osittain pettynytkin tästä, sillä olin luullut, että "synnin" vihaajia olisi enemmältikin. Huorinteko on ruma sana, mutta on muistettava, että se kuvastaa oman aikansa moraalikäsityksiä. Nykypäivänä on varmasti tärkeämpää se, että ei esimerkiksi seksuaalisilla syrjähypyillään tarpeettomasti pahoita jonkun lähimmäisensä mieltä. Jos se varmasti kiinni jäämättä onnistuu, naikaa, siskot ja veljet, niin paljon kuin sielu sietää, sillä ei SE syntiä ole.
käsitteenä on luullakseni tosi tuntematon nuorille aikuisille ja meille vähän vanhemmillekin.
Täytyypä sanoa, etten ole itse koskaan pyytänyt "syntejäni tai perisyntiä" anteeksi. Loukkaavia sanoja tai ajattelemattomia tekoja kylläkin, sillä tunnusta en, että oikeesti olisin kenellekään pahaa tarkoittanut (vaikka en olekaan sanan tarkoittama hyvä ihminen - tavallinen itsekäs talliainen vaan ).
Huorinteko on minunkin mielestäni väärä sana, mutta olen kyllä eri mieltä siitä onko oikein aina ja kaikkialla naida, jos on varattu. Miksei voi ruveta sinkuksi, jos niin kiinnostaa ja naitattaa.
Harmaata ohimolla jatka nyt uudella aikuisia kiinnostavalla aiheella, jookos.
Näin teen varmasti.
Koskaan en ole tupakoinut, juonut viinaa, enkä käyttänyt vieraita naisia. Ainoastaan yksi pahe minullakin on, että valehtelen joskus, heh.
Hei !
Vanhassa katekismuksessa, jota aikoinaan rippikoulussa luin 1960-luvulla, puhuttiin kuudennen käskyn kohdalla "Älä tee huorin" siintä tuo ilmaisu.
Hyvää kevättä Sinulle "harmaata ohimoilla"
Katekismus, jota aikoinaan luin, oli kyllä paljon vanhempaa vuosikertaa. Mutta luultavasti vielä silloin 1960-luvullakin, jolloin olin jo ehtinyt suurimman osan käskyistä rikkoa, kuitenkin sitä tappamista lukuun ottamatta, katekismuksessa oli jokaisen käskyn perässä selitys, jonka otsikkona oli: Mitä se on? Ja siinä selitettiin, mitä käskyllä tarkoitettiin.
Luepa nyt uudelleen sen 1960-luvun katekismuksesi kuudennen käskyn kohdalta tämä "Mitä se on? ja vertaa siihen, mitä nykypäivänä pidetään normaalina yhteiskunnan perusrakenteena. Kyllä joka-ainoa avosuhde olisi sen vanhan käsityksen mukaan ollut huorintekoa eikä mitään muuta.
Muistan muuten aikoinaan, miten vaikea oli ymmärtää sanaa "huorin", koska mitään siihen viittaavaa ei kuulunut nuoren, viattoman pojan sanavarastoon. Niinpä itse ajattelinkin, että varmasti siinä on painovirhe. Käskyjen laatija oli kyllä tarkoittanut, että kuudennen käskyn tulisi kuulua näin:
Älä houri.
Yhdyn syntisen näkemykseen täydellisesti. Kokemuksesta tiedän , että niitä synnittömiä kiven heittäjiä on paljonkin liikkeellä.Valitettavan usein juuri heillä on myös katalimmat ja ilkeimmät juonet mielessään kanssaihmisiään kohtaan.Vai antaako ns. synnittömyys oikeuden mihin tahansa.Luulevatko he, että voivat tehdä mitä tahansa kun käy kerran viikossa "puhdistautumassa"?
Luin jostakin, että eräässä vaiheessa oli uuteen katekismukseen tullut painovirhe juuri kuudennen käskyn kohdalle: oli jäänyt "älä" -sana pois. No sattuuhan sitä.