sanokaa nyt varsinkin naiset,vieläkö tässä viiden kympin iässä voi saada muutosta
sänky hommiin.Alkaa olla hapan maku
koko touhussa ,kun homma pitää tehdä peiton alla ja siitä ja samasta asennosta joka kerta.Itse olen yrittänyt kaikki keinot,mitä näiltäkin sivuilta löytyy ja puhuminen ei auta mitään.Mieli tekis jo vierasta ,ei tätä muuten kestä.
sänky hommiin.Alkaa olla hapan maku
koko touhussa ,kun homma pitää tehdä peiton alla ja siitä ja samasta asennosta joka kerta.Itse olen yrittänyt kaikki keinot,mitä näiltäkin sivuilta löytyy ja puhuminen ei auta mitään.Mieli tekis jo vierasta ,ei tätä muuten kestä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
saada vähän vaihtelua - kaipaa sitä naisetkin. Kuka nyt aina sitä ja samaa. Muutosta ei välttämättä löydy vieraissa. Kokeilkaa vaikka yhteistä risteilyä, aikuisten videoita, kaytä mielikuvistusta myös muutoksen suunniteluun, romantiikkaa. Kyllä onnistuu.
Lähetä Rouva mulle uudelleenkoulutukseen!
Et kadu - takaan.
...mutta niin vain taitaa olla, että muutos on mahdollinen vain paria vaihtaen.
Oma kokemus naisena: jos pariskunnan
sukupuolisuus liikkuu "eri tasolla",
ts. tarpeissa ja innokkuudessa on ko-
vin suuria eroavuuksia niin ennen pit-
kää ollaan vaikeuksissa. Inhimillistä
on, että katkeruutta kasautuu vuosien
mittaan sille osapuolelle, joka pettyy
odotuksissaan.
Lopulta, meillä ainakin, seksuaalisen yhteensopimattomuuden syyt ja seurauk-
set heittivät, ei niinkään iloisesti,
häränpyllyä, - kitkeryydet ja kaunat
pääsivät voitolle -ja ero tuli.
JOTEN,
kannattaa harkita noin miljoona kertaa
eiköpä vain voisi elää sillä kituvalla
liekillä ja haalealla seksillä mikä
tarjolla on! Jos lähtee aidan yli sin-
ne missä ruoho näyttää vihreämmältä, voi tulla vastaan sellaisia mullistuk-
sia ja maanjäristyksiä, että niistä
toipuminen vie loppuelämän. Ja niissä
pyörityksissä seksi onkin enää pienim-
piä murheita.
Näinhän se on. Mutta kun ihmisellä on vain yksi elämä ja jos on saanut maistaa mitä se voisi olla, joutuu kyllä miettimään päänsä puhki mitä tehdä.
Hyppääminen uuteen junaan vaatii tosiaan rohkeutta ja kylmäpäisyyttä, mutta jos palkintona on läheinen ja onnistunut ihmissuhde niin minusta se on harkinnan arvoinen asia.
Vilho. -Jos noin menee kuin sanot on voitto kotona. Mitalin toinen puoli on
se, että lähdet sutta karkuun ja tulee
karhu vastaan. Tarkoitan, että suuret
elämänmullistukset tehdään useimmiten
pelkällä tunteella.Sinä kyllä perään-
kuulutit rohkeutta ja kylmäpäisyyttä.
Entäs kun tunteet vievät, tunteet (ja halut)johdattavat - silloin lopputulos saattaa olla odotusten vastainen! Olet kokenut elämää suurempia tunteita, saanut kaipaamasi määrän hyväilyjä, hellyyttä, rakkauttakin. MUTTA:Jos ja kun se ROIHAHDUS on sammunut; elämää suurempi Rakkaus ja Seksuaalisuus eivät kannakaan, saattaa tulla vilahko olo, kun ei olekaan paluuta tasaisen haaleaan, mutta turvalliseen entiseen elämään.
Kaikki onneaan etsineet ja "nokilleen
saaneet" eivät tietenkään ole millän-
säkään. Lähtevät vain Seuraavaan Suureen Seikkailuun. Hyvä niin!
MUTTA: muunkinlaisia kokemuksia näinä
Onnen Optioiden vaatimusten ja tavoit-
telun aikoina olen kuullut, nähnyt ja
kokenutkin...
Piisku. -Kerroit susista ja karhuista. Ne ovat tässä keskusteltavassa asiassa tuttuja minullekin. Näiden elukoiden tapaamisen jälkeen on tosi yksinäinen ja orpo olo. Ja katuu syvästi sitä mitä tuli tehtyä.
Mutta...
Kun rakastuu, vaikka on 50 ,niin ei millään ilveellä saa omaan pieneen päähän mahtumaan että rakkaus sammuu joskus. Tällä hetkellä vaikka kuinka tuota yrittäisin järkevästi ajatella, niin minusta se ei ole mahdollista, kun kyseessä on nykyinen rakkaani, joka siis ei ole aviopuolisoni. Rakastuminen on niin huikea asia, että vaikka on elämänkokemusta, niin silti tuntuu siltä, että hän on juuri se oikea - jonka kohtalo minulle varannut, että meillä molemmilla olisi onnellinen elämä. -Enkä tarkoita tässä pelkästään seksiä, vaan kaikkea muuta mitä ihmisten yhteiseloon kuuluu. Kun seksissä ei ole mitään ongelmaa eli kun molemmat ovat tyytyväisiä ja muukin oleminen (luonteet) osuvat nappiin, on kyseessä maanpäällinen taivas.
Minulla oli tätä kaikkea.
Mutta: kun arki ei suju. Pienistä asioista nousee kauhea meteli. -Tämä on minun karhuni ja suteni. Olen miettinyt pääni puhki ja olen ymmällä tässä tilanteessa. Tiedän kyllä, että on helppo ottaa järki käteen ja todeta, ettei tuosta tule mitään.
Mutta kun se onnistuminen on niin pienestä kiinni! Kaikki tuo hyvä olisi saatavissa, kun vain ... löytyisi sitä kylmäpäisyyttä.
Ja meillä on vain yksi elämä....
Kiitoksia Piisku kommentistasi!
Vilho, samanlaiset kokemukset; -joten pakko jatkaa vielä.
Karhu ja susi -viesti on täyttä asiaa.
Samaa mieltä paitsi:"Tiedän kyllä että
on helppo ottaa järki käteen ja todeta
jne. -Sepä siinä ei olekaan helppoa!
Jos maailma on kaatunut ja kaadettu,
kun rakkaus on VIHDOIN löytynyt, kun
Sielun Veli/Sisko on löytynyt ja näet
ja koet miten helppoa on elää toisen
kanssa silloin kun se TODELLA on help-
poa. KAIKKEIN VAIKEINTA on silloin tunnustaa, että vielä rakkauttannekin suuremmat voimat voivat senkin suhteen
kaataa.
Vaikeudet, jotka pikkuhiljaa kasvavat,
ovat alusta asti kuvassa mukana, mutta
Tosi Rakkauteen kuuluu uskoa ja luot-
taa siihen että kun minä vain tarpeek-
si yritän kaikki muuttuu hyväksi.
Taikka että minun rakkauteni voima
muuttaa asioita ja auttaa tuota kumppania muuttumaan, kunhan jaksan yrittää. Kun tässä paikassa kohtaa
ylikäymättömän pettymyksen, ja asia
vihdoin menee "kaaliin" eli asian
itselleen tunnustaa, onkin yhtäkkiä kovan asian kanssa kasvotusten.
Silloin saa aloittaa ihan uudet jumpat
päästäkseen elämässä eteenpäin.
Tuntuu melkein siltä, että Iso Häviö
kutsuu luokseen Pieniä Pettymyksiä ja
Keskikokoisia Muitakin Murheita.
Mutta, -toki Kurjuuden Kasautumisen tunne voi olla tarkoitettu vahvista-
maan. Kaikesta, minkä elämässä kohtaat, pitäisi kuulemma yrittää op-
pia jotakin. HUH - on siinäkin varsi-
nainen vaatimus!
Tuli tässä mieleen, että näköjään sinä Piisku, minä ja varmaan moni muukin meidän ikäisemme on kiihkesti etsimässä itselleen parempaa elämää, kun on oivaltanut ja saanut kokea miltä elo maistuu silloin kun se loksahtaa kohdalleen. Epäonnistuminen näissä asioissa maistuu tosi karvaalle.
Onkohan ihmisellä vanhemmalla iällä niin paljon viisautta, että pystyy jättämään nämä "haihattelut" pois mielestä ja löytämään onnen ja rauhan siitä mainitsemastasi "väljähtäneestä", mutta turvallisesta suhteesta, joka nyt ei niin viimeisen päälle ole täydellinen?
Kumpiko on Elämää isolla E:llä?
Piisku, olet taitava kirjoittaja. Vaikka tekstiäsi lukee moneen kertaan, se tuntuu aina yhtä tuoreelta ja kiehtovalta.
Huomaan, kun luen teidä viestejänne, että olen sivustakatsoja.
Olin sitä mieltä, että se 20 vuotta sitten solmittu liitto on se, jota yhdessä rakennetaan ja eteen tulevat vaikeudet yhdessä voitetaan. Puhuttiin ja seksikin luisti eikä edes tylsästi.
Näin luulin meidän kummankin tekevän, mutta ex-mieheni olikin taustalla hakenut itselleen uutta, sitä oikeaa naista, koska olemme niin erilaisia. Minä sosiaalinen ja hössöttävä, hän hiljainen ja järjestelmällinen.
Niin yks kaks hän ilmoitti 2 viikkoa ennen joulua toissa vuonna, että hänellä on uusi nainen ja elämä tulee muuttumaan joulusta. Siihen me sitten jäimme lasten kanssa istumaan ja viettämään joulua.
Nyt runsas vuosi myöhemmin, olen oppinut paljon ja huomaan, että oma elämä on helpompaa, kun ei ole sitä erilaista siinä, jonka kanssa sovitella.
Mutta en tiedä, kannattiko se kumminkaan. Kyllä kaikkineen se tuska on ollut hirvittävä. Hän vakuuttaa olevansa onnellinen, kun on samanlainen kumppani nyt, mutta on vanhentunut vuodessa silminnähden.
Minä olen nyt irrottautunut miehestäni ja uutta onnea etsimässä. Tuntuu oudolta, mitä tehdä, mistä hakea. Toisaalta uskon, että ei se etsimällä löydy.
Anmari -Et sinä sivustakatsoja ole. Sinä painit samankaltaisten ongelmien kanssa kuin me muutkin.
Kerroit avioliitostasi ja siitä miten tavallaan sen perusta oli enemmän kuin kunnossa. Eli siis kaikki onnistumisen mahdollisuudet olivat olemassa. Kerroit myös, että teillä vuoropuhelu toimi. Sinulla oli aikalailla samanlainen tilanne kuin minulla. Tarinasi jälkeen voi vain todeta miten tärkeä asia kumppanin mentaliteetti on. Yhteen mennessä sitä kuvittelee, että erilaisuudet täydentävät toisiaan, muuta ne saattavat myös olla myöhemmin jarruna, kuten kerroit.
Usko pois kyllä se uusi löytyy, koska kerroit olevasi sosiaalinen. Liiku paljon erilaisissa tilaisuuksissa ja kommunikoi ihmisten kanssa pitäen samalla "tuntosarvet" vireinä. Itse harrastan tanssia paljon. Siinä pääsee ihmistä lähelle ja voi luontevasti jutella. Näin voi löytää ihmisen, jonka kanssa viihtyy "face to face". On hyvin todennäköistä, että sänkyhommatkin loksahtavat kohdalleen tällaisen ihmisen kanssa. Jos lapsesi ovat senverran isoja, että pääset liikkumaan, niin lähde. Mukavia ihmisiä on paljon. Tosin jokaisella tahtoo olla jotain "painolastia", mutta älä missään tapauksessa jää murehtimaan asiantilaasi.
Itse harrastan lavatanssia, kansantanssia ja myös yritän kilpatanssia. Jälkimmäisessä vain pysyvän parin saaminen näyttää olevan hankalaa.
Vielä kerran Anmari - olen varma, että etsimällä löydät!
Ai, kun tuntui lohduttavalle.
Kyllä tästä varmaan, kun jaksan, niin lähdenkin liikkeelle.
Olen juuri ollut 7 viikkoa "stressilomalla". Nyt yrittelen jaksaa töissä. Mieli on jo paljon parempi kuin joulukuussa.
Tykkään myös tanssimisesta.
kokenutta - usko pois. Minulle kävi melkein kuin sinulle. Yks kaunis ilta ex kertoi, et hän nyt täst lähtee toisen luo, joka oli ollut käytössä jo 3 vuotta. Minä tyhmä en ollut huomannut mitään eikä (ent.) ystävät olleet kertoneet.
Vuosi on kulunut - on itketty ja surtu. Vielä ei nytkään aina tiedä miten jaksaa jatkaa.
Tuntuu niin oudolta tavata uusia ihmisiä näin aikuisena. Kyllä nuorena on notkeampi sielu.
Tuntuu oudolta myös se kun kaikki on entistä. Ex-mies, ex-ystävät, ex-harrastukset (kun olivat yhteisiä), kohta on onneksi myös ex-koti, miksei myös ex-kaupunki. Kaikki uusiksi - ei kun tuulta purjeisiin ainakin ulospäin.
meitä monta.
Kävin Fisherin eroseminaarin. Jo siellä huomasin, että meitä on monta. Hyvä kuulla myös muiden kokemuksista.
Onneksi alkaa elämä valjeta, pahin vuosi on jo eletty.
Mutta oudolta tosiaan tuntuu ruveta tutustumaan vieraaseen mieheen tässä iässä (50v). Nuorena olisi ollut notkeampi ;-)
Mutta jos ei koko loppuelämää aio yksin elää, niin kai se on joskus uskallettava...
Kiitos Must vastauksestasi, uskallusta ja reipasta mieltä meille molemmille toivoen
Hei Anmari
Ymmärrän, että olet hämmentynyt kokemusttesi myötä. Vankka elämänkokemus on osoittanut, että "ei se etsimällä löydy", se tulee koska tahansa. Ja se yllättää... ruuhkabussissa... junassa.. kaupan kassajonossa.... Olet sosiaalinen ihminen, joten uskon ja toivon, että kohtalo tuo luoksesi "sen oikean". Kaikkea hyvää Sinulle.
toivottaa "omansa löytänyt"
Se on hyvä ja toimiva asento ja siitäkin on olemassa erilaisi variaatioita.
Mun muija taas ei suostu olemaan päällä siis siinä käännetyssä asennossa.
miten sinulla olisitko päällä,sivuttain,takaapäin,sylikkäin?
minulle käy kaikki ja myös päivän valossa.
joten pistetäänkö sessio pystyyn?
Missäpäin Suomea sä vaikutat mä olen täällä E-suomen ryyhka alueella.
Luodaan lämmin salainen ystävyys suhde leikisän monipuolisen kiirettömän seksin merkeissä?
asiallinen hoikka rehti herrasmies kysyy?
kuulehan possukka
pitäiskö sinua
voidella mattopiiskalla
paljaalle pepulle
ottakaa kunnon känni
joskus
kyllä se stimuloi
mielikuvitusta
ja Emmanuelle-elokuvat
ovat erityisen stimuloivia
ei sitä nyt aisaan
moisen takia potkita
Veli hyvä, ongelmasi on niin tuttu, mutta kohdallani ei niinkään vaimon kuin luonnon kitsauden vuoksi. Lyhyt vapa ei riitä syvällä onkimiseen saati sitten takaapäin. Ei auta kuin sormin helliä, kielellä kutitella ja sitten lähetyssaarnajana huulilla kalastella ja klitoriskivellä lipsutella. Sama maku tulee mulle siitä, kun saunapuhdas pikkunekku ei kelpaa vaimon suuhun, vaikka siitä vasta saisin kunnon tärinät. Onko muille tuttua? Vai onko turhaa juttua?
Ihmettelen, että edelleen miehet kuvittelevat seksuaalisen mielihyvän tuottamisen kumppanilleen tai itselleen olevan kiinni kalun koosta. Näin naisena voin sanoa, että siintä se ei todellakaan ole kiinni. Mies voi tuottaa naiselleen orgasmin kalun koosta riippumatta. Taidosta ja tiedosta on kysymys!
Meitä naisiakin on monenlaisia. Itse haluaisin hyvällä mieheni saunapuhdasta kalua, mutta en ymmärrä, miksi hän ei sitä halua!!! Kertokaapa miehet, mitä ajattelette.!
Tätä keskustelua on lukenut noin 1000 kävijää. Yhdessäkään viestissä ennen sinua ei ole kukaan puhunut mitään "sen" koosta. Ongelmat ovat olleet muualla.
Kyllä tuon asian mieskin ymmärtää, kunhan on riittävästi rakastelusta kokemuksia.
Koko-ongelma on aloittelevien ongelma.
Hei Sinä "hapan maku" mitäs sanot kun asiat on päin vastoin. Nainen haluaisi "vaikka mitä ja vaikka missä asennossa", mutta miestä, joka muuten on aivan ihana aviomies ja lapsiemme isä, ei kiinnosta. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi "haluttava", sillä ottajia olisi. Mutta rakastan aviomiestäni.
Jotenkin minusta tuntui viestisi luettuani, että taidat mennä liialla vauhdilla asiaan. Hitaammin, hitaammin....
Rentouta miehesi, juttele hänen kanssaan, niin että murheet tulevat puhutuksi. Kysy mistä hän pitää. Älä ota asentoa ja sano, että "NYT kulta".
Tässä aiemmin joku miespuolinen kertoi, että vaimonsa ei "ota suuhun". Vaimojen täytyy myös vähän ajatella, että ei mies ole kone. Mies pitää - suorastaan kaipaa tietyistä sänkyasioista. Miksi rakastava ja viisas nainen ei ottaisi noista toiveista selvää?? Takaan, että noilla neuvoilla mies herää ja näkee sinut sellaisena kuin toivot ja antaa sinulle sitä mitä te loppujen lopuksi molemmat toivotte.
Hei Vilho... ja kaikki muutkin...
Ehkä vika tosiaan on siinä, että yritän mennä liian nopesti "itse asiaan". Koetan pitää mielessä opetuksesi. Tiedän kyllä, ettei mies ole mikään kone, enkä mitään konetta haluakaan! Haluan miehen, jota voin hyväillä, helliä, tuottaa hänelle mahdollisimman paljon tyydytystä.. Elämä on opettanut, että antaessaan saa...
Kun kerroit ettei puhuminen auta on varmaankin aika hiukan toisenlaisten sanojen ja tekojen.
Kerro vaimollesi nämä samat ajatukset mitä kirjoitit tähän viestiisi. Ja kerro samaan syssyyn, että asioihin on tultava muutos. Ja sitä muutosta ensisijaisesti haetaan omasta puolisosta, mutta avuksi voidaan ottaa ammattiauttaja. Kerro myös, että ellei mikään näistä ala tepsiä on ainut mahdollisuus hankkia iloa eloon vieraasta tai sitten olisi pistettävä kantapäät vastakkain ja hakeuduttava kummankin omaan suuntaansa.
Viimeinen vaihtoehto on todella viimeinen ja sitä ei tulisi käyttää kevyesti.
Tosiasiahan on, että jos saat vaimosi mukaan johonkin pieneen muutokseen niin on helpompi jatkaa siitä taas uuteen.
Muistathan kuitenkin, että vaikka teillä vielä jonkin aikaa jatkuu pimeässä peitonalla ja samalla tavalla kuin ennenkin, tarkkailet omia asenteitasi ja toimiasi. Onko vaimosi ollut alusta lähtienkään tyytyväinen sänkyelämäänne. Onko hän vain antava vai saako hän myös.
Sekin on selvitettävä, sillä tällaista käyttäytymistä voi aiheuttaa myös tyydyttämätön seksi.