Tiedätkö, että unelmoin sinusta. Joskus kun istut vierelläni, haluaisin kiertää käteni ympärillesi, haluaisin katsoa ihania piirteitäsi loputtomiin, olisi ihanaa nähdä joka ilta valloittava, leveä hymysi, joka valtaa kasvosi.
Joskus tuntuu että annat minulle merkkejä, ja haluaisin kysyä niin paljon. En kuitenkaan uskalla, tyydyn vain haaveilemaan sinusta, pitämään sinut sydämeni syvyyksissä.
Joskus tuntuu että annat minulle merkkejä, ja haluaisin kysyä niin paljon. En kuitenkaan uskalla, tyydyn vain haaveilemaan sinusta, pitämään sinut sydämeni syvyyksissä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Samat sanat...
meitä on varmaan loputtomiin.
Kuulostaa niin tutulta..:)
Aurinkoista päivää kaikille! :)
..sinä kerro, mikseivät silmäsi puhu kun niitä katseellani kehoitan.. miksi huuliltasi ei lähde sanaakaan kun olemme kahden, miksi kätesi ei kosketa kun sitä odotan.. pelonsekainen ihanuudentunne palana kurkussani?
Siksikö, että sinäkin pelkäät sanaa EI, että sinäkään et halua tulla torjutuksi? Ehkä sinä vain et usko/tiedä, että minäkin pelkään sitä samaa.
Vaan jos minä en ole pelkkää hataraa unelmaa, jos uskot että meistä voisi tulla jotakin pitkää ja kaunista, miksi et antaisi kerrankin sydämellesi ohjia.. antaisi silmiesi puhua, hymysi kertoa ja huultesi sanoa ääneen sen, mitä niin usein olen vaistonnut, halunnut vaikka pelkuruuttani pelännytkin.
Ja saat olla varma, ettei minulla ole voimaa eikä sydäntä haavoittaa enkeliä, kuinka voisikaan kun olet ottanut sydämeni ja saanut minut heikoksi rakkaudesta.. niin heikoksi että sinäkin huomaat sen!
Miksi sinä siis yhä odotat?!
Kuinka toivoisinkaan että sinulta löytyisi tarpeeksi voimaa uskaltaa.. mutta ehkä minäkin vain, olen kauttasi oppinut tyytymään pelkkiin haaveisiin!
Miten haluaisinkaan vastata kysymyksiisi, saada vastauksen omiini, vajota syvälle silmiisi, vaipua syliisi.
Joka kerta huomaan päästäneeni tilaisuuden menemään, epävarmuudesta, ujoudesta, pelosta siihen jos et vastaisikaan minulle samoin. Sinä värität maailmani kauniilla väreillä, täytät sydämeni toivolla ja valolla. Joku kerta, kun ojennat kätesi minulle, minä tartun siihen, enkä enää päästä irti. :*)
...tartut siihen ja tervehdit, pidät ehkä hetken pitempään, pelkäät ja päästät irti. Asettelet ilmettäsi ystävällisen jokapäiväiseksi, ettet paljastuisi. Jos olet kuin minä kauan sitten.
Älä pelkää, pidä siitä kädestä kiinni, tai mieluummin: tartu siihen itse ja kysy.
niin soita ja kysy. Niinkin se voi alkaa, ainakin meillä...sitten oli väliä...aikaa kului...mutta sisimmässämme me tiesimme jo mitä tulee tapahtumaan. Saamme elää elämämme ihaninta aikaa!
Onko teillä mitään käyttökelpoisia ideoita, miten oletettavasti hetero-nainen kertoisi tunteistaan toiselle oletettavasti hetero-naiselle?
En tiedä onko mulla oikeus vai velvollisuus paljastaa tunteeni, muttei rohkeus riitä, enkä edes tiedä miten sen tekisin.
Kukaan ihminen koskaan aikaisemmin ei ole vetänyt näin puoleensa, saanut tuntemaan oloa hyväks, mutta epätoivoiseks.
Meni pitkä aika ennen kuin edes ymmärsin mistä on kyse, ymmärsin tunteeni, vaikken vieläkään osaa niitä oikein käsitellä.
Miten näitä asioita oikein otetaan puheeksi? Ilman että luo turhan raskasta tai ahdistavaa ilmapiiriä?
..heteronaisen tunteet heräävät toista heteronaista kohtaan niin kaipa siinä on jonkinlainen muutosprosessi meneillään.. Tunnetaan lämpimiä ja eroottisia tunteita uutta kohdetta kohtaan ja ollaan vähän ihmeissään, että mites tässä nyt näin kävi.
Minusta kuulostaa kiehtovan tuntuiselta ja jännitteiseltä tilanteelta, eikä siinä taida muuta vaihtoehtoa olla kuin viettää aikaa tämän mielenkiintoisen naisen lähellä, ottaa vähän viiniä ja katsella silmiin. Usein lähellä istuminen vie asioiden kehitystä haluttuun suuntaan. Puhua töksäyttää ei mielestäni kannata, sillä sanat ovat toimintaa täkerömmät näissä tilanteissa..;)
Niin, meneehän siihen aikaa, että sisäistää omatkaan tunteensa. Tilanne on outo ja uusi, ja vie aikaa että ymmärtää, mistä on kyse.
Puhuminen olisi helpompaa kuin toimiminen, mutta tökerömpää. Ja hankaluutena vielä, ettei nämä yhteiset hetket viinilasin äärellä ole kovin helposti järjestettävissä. Joskus näitä tilanteita on ollut, jolloin keskityin vain peittelemään tunteitani..
Nyt nuo tilaisuudet on mennyt ja en enää keksi tahdikasta tapaa ottaa asiaa esille.
Idea viinistä ja silmiin katselusta kuulostaa houkuttelevalta, mutta tällä hetkellä vaikeasti toteuttavalta.
..tuntuu kuin olisi umpikujassa..
..keskustelleet keskenänne, mitä mieltä kumpikin olette naisten välisistä romanttisista suhteista?
Ei oikeastaan olla. Olen niin pitkään ollut hämmennyksissä tunteideni kanssa, että keskityin peittelemään tunteitani, etten "paljastuisi". En ikinä olisi uskaltanut ottaa naisten välistä romantiikka puheeksi, ettei hän "kuvittelisi/arvaisi" mitään.
Hidas prosessi.
..keskustelunaihe olisi kuitenkin hyvä ottaa esille, sillä tällä tavoin tietäisit vähän enemmän, miten hän tulee asiaan suhtautumaan.
Asiallisessa keskustelussa voisit jopa kertoa, että sinä itse suhtaudut asiaan positiivisesti.
Paljastumisen pelko on kyllä varmasti voimakas, mutta minkäs teet..;)
Totta puhuen tämä tilanne on jo kestänyt niin kauan ja pitkittynyt, etten enää jaksaisi/malttaisi käydä mitään pohjustus keskusteluita. Ehkä viime aikoina olen puoliksi huumorin varjolla heittänyt jotain tuon suuntaista ilmaan. En tiedä menikö huumorin piikkiin, mutta suhtautuminen oli ihan asiallinen ja ok.
Nyt on vaan sellainen olo, että asiat pitäisi tehdä tavalla tai toisella selväksi.
En ymmärrä miten näin yksinkertainen asia voi olla näin ylitsepääsemätön ja vaikea!
minä taas antaisin sellaisen neuvon, että puhumalla asiat selviää. itse olen juuri sellainen "töksäyttelijä" että sanon asiat suoraan niinkuin ne ovat, koska en ole järin kärsivällinen enkä kestä paikallaan polkevia tilanteita. yleensä en ole joutunut katumaan kerrottuani tunteistani. kerrottuani olen tavallaan heittänyt pallon toiselle, eikä minun tarvitse enää pohtia asiaa. toinen voi järkyttyä, mutta asioiden ääneen sanominen voi olla hyväksi. jos hänellä onkin tunteita sinua kohtaan, eikä hän ole vain uskaltanut myöntää niitä itselleen, niin se pistää hänet miettimään. kun omasta mielestään on hetero, ja huomaakin tuntevansa vetoa saman sukupuolen edustajaan, niin se on iso prosessi käsiteltäväksi, tiedän kokemuksesta. toisille se on helpompi, toisille vaikeampi ja vie enemmän aikaa. mutta kyllä se siitä.=)
Oma tilanteeni on lähes samanlainen. Ihastukseni on tullut usein flirttailemaan minulle, vihjailemaan kaikenlaista, halailemaan, nojaamaan minuun jne. Minä en kuitenkaan tiedä onko se hänen puoleltaan vain leikkiä, enkä tiedä miten uskaltaisin ottaa selvää.
Usen päädyn vain vastaamaan tilanteeseen nauramalla (kuten leikille hymyillään) ellen sitten jäykisty paikoilleni tilanteen yllättävyydestä. En minäkään tiedä mitä tehdä...
Itsekin olen mielestäni vihjaillut, vitsaillut, flirttaillut ja muutenkin osoittanut huomiota, johon ihastukseni vastaa ehkä vähän nauraen, mutta yleensä juuri jähmettymällä paikalleen.
Omasta mielestäni olen hyvinkin selkeä, ja kun hän ei käytökseen vastaa, tulkitsen sen automaattisesti torjunnaksi. Eihän se näin kai mene. Mutta luultavammin hän ei osaa ajatella muuta kuin, että käytökseni on leikkimielistä vitsailua.
Joku neuvoi puhumaan asioista suoraan. Onhan se kaikista selkeintä -molemmille. Mutta itse en vaan keksi yhtään käyttökelpoista ideaa, miten näistä asioista kertoisi.
Samanlainen öö olen, kuin te molemmat. Tarkemmin sanottuna se jäykistyjä-osapuoli. Itse en aikoinaan keksinyt onnettomassa pikku-päässäni muuta kuin sen iankaikkisen vitsailun jatkamisen. Ja joka kerta harmittelin, miksen kohtaa asioita.
Eli suosittelen ns. ongelman kohtaamista, mutta kuis. Hmm, miten olisi jokin sopiva elokuva, jossa on naisrakkautta? Ja leffan päälle viihtyisään paikkaan keskustelemaan teemasta. Jos ei sellaista ole meneillään, niin voisitko vuokrata pari videota, joista ainakin toisessa on tämä aihe mukana? Yhteinen salaatti-viini-ilta. Ja keskustelua naisten välisistä tunteista. Voisitte myös lainailla kirjoja keskenänne (hanki pari kiintoisaa kirjaa) ja vaihtaa mielipiteitä aiheista. Saisit jotain vihiä ihastuksesi ajattelusta, sellaista, että voisit päättää, puhuako suoraan vai ei.
Nuo ovat hyviä ideoita :) mutta edellyttänevät sitä, että ainakin aktiivinen osapuoli ei ole kaapissa, tai uskaltaa myöntää tunteensa avoimesti.
Mutta luulenpa että tässä onkin kyse juuri siitä, MITEN ylittää se kynnys, että uskaltaisi pyytää johonkin, uskaltaisi ottaa kissan pöydälle, jne. Kun haluaisi säästää kakun ja syödä sen samalla - eli ei oikein uskalla myöntää tunteitaan, ei halua "paljastua", mutta silti tahtoisi, että se ihanuus jotenkin mystisellä tavalla arvaisi tunteet- ja vastaisi niihin... Ristiriitaista, eikö ;)
Taidat olla oikeassa. Eli ei uskalla laittaa itseään likoon, mutta haaveilee saavuttavansa silti jotain haluamaansa.
Voihan se ihanuus arvatakin tunteet, mutta ei varmaan ihan helpolla niihin vastaa, sillä silloinhan hän joutuisi "uhrautumaan", olemaan se rohkea ja laittaa itsensä peliin, voimatta kuitenkaan olla tuskin 100 % varma että on tulkinnut vastapuolen oikein!
..huh, ei ole helppoa!
Ajattelin itsekseni, ettei katselu tai lukeminen vielä ole ilmaus omasta suuntauksesta, kaapissa saisi olla turvassa edelleen. MONET ovat kiinnostuneita näistä aiheista, vaikkeivat ikinä itse... On leffoja ja kirjoja, jossa naiskohtaukset ovat sivuteema tai taustaa syventävä julkilausumaton (tai lausuttu) motiivi. Niistä todella pidetään yleisesti, jos eivät ole pornoa. Naiset ainakin pitävät.
Tuohon pisteeseen kun pääsisikin. Minun tilanteeni (oma on saamattomuuteni ja pelkuruuteni, tiedän) on vielä siinä vaiheessa, että uskallan korkeintaan kysellä ihatukseltani yleisesti "onkos tänään mitään menoa, jne.." Ja sehän ei pitkälle johda...
Liian usein huomaankin tarvitsevani lisää vihjailuja, lisää lähentymistä, aina vain lisää niin paljon, että toinen kyllästyy (tai menettää uskonsa) ja jälleen olen menettänyt tsäänssini...
Olen kans itse huomannut että toi vihjailu on loputon kaivo. Se ei kuitenkaan tuo mitään ratkaisuja asiaan, sillä eihän toinen voi olettaa mitään varmasti vihjailun perusteella.
Vihjailu on helppo ratkaisu itselle, mut pidemmän päälle sillä tuskin mitään saavuttaa. Kai se niin on, et jos jotain selvyyttä tahtoo, niin pitäisi ottaa se torjutuksi tulemisen mahdollisuus huomioon.
Luettuani teidän viestejä ja vastauksia, mieleeni pomppasi ajatus, olisiko jonkun ihastuksen kohde kirjoittannut samasta aiheesta? Peläten samaa asiaa kuin tekin; omien tunteiden kertomista. Lueskelen näitä palstoja läpi etsien jotain vihjettä että minukin ihastuksen kohde olisi kysellyt asiasta. Mutta turhaan.