Maahanmuuttajien kanssa solmituista liitoista todella monet päättyvät eroon. Miten huolehtia siitä että lapset saavat objektiivisen kuvan kummankin vanhempansa kulttuurista ja/ tai uskonnosta, kun ne niin usein ovat suuri osatekijä päädyttäessä eroon?
kaksi kulttuurinen kasvatus
eräs äiti vaan
121160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
hei, tuo objektiivinen kuva molemmista kulttuureista lienee haavetta, sillä kyllä kai kumpikin vanhemmista aika subjektiivista kuvaa välittää omasta kulttuuristaan... Pätee myös suomi-suomi-liitoissa, niissäkin on kulttuurieroja...
Ainakin toivon että omat lapseni tulevat saamaan minulta mahdollisemman laajan kuvan suomalaisesta kulttuurista, toki tätä kuvaa luo koko ympäröivä maailmakin. Ja toisaalta isänsä kulttuurista he saavat käsityksen sekä isältään että muilta, jotka sitä kulttuuria edustavat.
Mutta ehkä tarkoititkin elämää eron jälkeen??
Siitä minulla ei onneksi ole, ainakaan vielä, omakohtaisia kokemuksia...
Ihan supisuomalaisistakin avioliitoista 51 % päättyy muistaakseni nykyään eroon. Onko sinulla tilastotietoa, joka osoittaisi, että maahanmuuttajien kanssa solmitut liitot päättyvät eroon vielä tätäkin useammin?
Kun meillä kotona riidellään,on aivan samantekevää miksi, millä kielellä huudetaan & sovitaan jne:) miksi kaikki pitää aina yhdistää kultuuriin ja kansallisuuteen?
hyvä pointti! tunsin piston sydämessäni, ehkä itsekin sortuu liian usein etsimään syytä kulttuurieroista (ettei vain tarvitse tajuta että itse on syypää..)
Olisi muuten tosiaan mielenkiintoista nähdä tilasto siitä miten erikulttuuriavioliitot sujuvat? Kuka kaivaa esille?
Moro!
Olisi tosiaan kiva jutella jonkun kanssa jolla olisi jo hieman enemmän tuota elämän kokemusta.Siis takana tuota yhteiseloa ulkkiksen kanssa. Minkämaalainen mies sulla on? kauanko ootte ollu yhdessä? Sorry vastaus kesti ei ollu taas nettimahista..
Sorry, sekoilen taas! No tänään on maanatai. Minä=lumipallo. Koitan pitää tuon saman nimimerkin nyt jonkun aikaa:)
Mieheni on britti ja olemme olleet yhdessä huimat 10,5 vuotta, naimisissa yli 9,5 ja Suomessa asuttu 10 v.
jos haluat enempi keskustella niin voidaan yrittää treffejä tuonne chatiin joku päivä tms. Ilmoittele!
Moikka vaan!
Oottepa ollet kauan yhdessä! Hienoa. Me ei asuta tällä hetkellä Suomessa, vaan Saksassa, mieheni on siis "made in germany". Yhdessä ollaa oltu vasta(?)reilut kolme vee, naimisissa kolme kuukautta. Harmi, en pääse tällä koneella chatteihin.. Kaikki "kiva" on kielletty, plääh. Täällä ei oikein ihan henkilökohtaisempia juttuja viitsi selitellä, "poliisiakin" tarvitaan -valitettavasti.
Mutta ihan yleinen kysymys olisi, eli se suomenkielen taito. Miten siippa pärjää työelämässä? Oliko aluksi vaikeaa? Muutkin vastatkaa!
Moikka vaan.
Suomessa oli ainakin silloin kun tultiin vielä puolipakollisia suomea suomeksi kursseja. Eli jos olit työtön ulkomaalainen, niin et saanut muuten tukea. Joten mieheni oppi suomea niin että pärjää.
Valitettavasti työssään ei ole sitten joutunut suomea käyttämään, joten kieli ei ihan hirveän joustavaa ole... mutta käypää kuitenkin.
Kieltä suurempi "muuri" lienee kulttuurin opettelu ja suvaitseminen...
Lumipallo: Jos haluat mailailla, laita osoitteesi osoitteeseen: munmailiniPOISTATÄMÄ@luukku.com
niin voidaan jutella henk koht. Osoite ei ole mun aktiivikäytössä, mutta kelpaa tähän..
Moikka!
Kiitti osoittestasi. Ei mulla ollut mitään erikoista sinäänä mielessä. Ehkä jos muutetaan myöhemmin Suomeen, alan olemaan aktiivisempi täällä teidän palstalla:)Mutta seuraan keskustelua tarkkana tyttönä. Ovat tärkeitä asioita meille sekapareille. Löysin myös tuon toisen ketjun tästä samasta kieli-aiheesta, mukavaa.
Kuten tuossa jo joku edellä mainitsikin, niin suomalaisista pareista erittäin suuri osa päätyy eroon. Ei se ole pelkästään monikulttuuristen suhteiden kirous. Aina ei tarvitse lähteä etsimään syitä eroon kulttuurista tai uskonnosta. Jos minun avioliittoni päätyisi eroon, kulttuurilla/uskonnolla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa. Mieheni ei harjoita mitään uskontoa ja hän on sopeutunut suomalaiseen kulttuuriin kiitettävän hyvin ottaen huomioon, että hän ei ole asunut Suomessa vielä kovin kauan. Silloin harvoin, kun meillä riidellään, se myös sovitaan sillä samaisella sekunnilla.
Kaikkea ei voi pistää kulttuurin/uskonnon piikkiin, koska me kaikki olemme ihmisinäkin jo niin kovin erilaisia.
Molemmat vanhemmat ovat mielestäni vastuussa oman kulttuurinsa tuomisesta perheeseen.On tärkeää,että molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapsilleen. Ilman kielen ymmärtämistä, on lapsen mahdotonta oppia kunnolla vanhemman kultuuria.Lapsen kanssa keskustellen ja vierraillen molempien vanhempien kotimaassa lapsi perehtyy molempiin kulttuureihin ja uskontoon.Itse asun ulkomailla ja meillä on onnellinen kaksikulttuurinen ja kaksikielinen perhe. Lapset käy paikallisen koulun lisäksi kerran viikossa Suomi-koulua,jossa kielen opetuksen lisäksi tulee paljon tietoa Suomen kulttuurista. Kerran vuodessa vierailee luterilainen pappi pitämässä liturgian, johon otan lapset mukaan, vaikka he on kastettu toiseen uskontoon.
Siis lapsen kasvatus kulttuuriin ja yleensä ei ole milloinkaan vain äidin tai isän tehtävä, vaan molempien on oltava aktiivisia ja hyväksyttävä täysin puolison kulttuuri, välittääkseen lapsille positiivisen kuvan molemmista kulttuureista.
Kulttuurierot olisi selvitettävä perusteellisemmin ennen avioon menoa puolisoiden kesken,ettei siitä tulisi eron syy.