Nyt kun täällä näyttää olevan kovin hiljaista
meininkiä,niin aattelin kirjoittaa tähän sellaisen vanhan sadun jos se vaikka opettaisi meitä vielä jotenkin,tai puhuttaisi ainakin.
Ja jos teillä on jotain satuja muistissanne,niin pistäkääpä tulemaan.
Kettu ja Kurki asuivat naapureina ja rupesivat pitämään kestejä.
Ensin kettu kutsui kurjen kotiinsa.
Keitti velliä ja kaatoi vellin kalliolle.
Kurki joka oli tullut nälkäisenä kestiin ja oli toivonut hyvää ateriaa,pisti nokkansa kallionn eikä saanut mitään.Kettu sitä vastoin,jolla on laaja lauhkea kieli.nuoleskeli vellin sukkelasti kalliolta ja sanoi kurjelle:
"Liikkuupa minun lipani-
ottaako sinun orasi?
Kurki vastasi
"Ei ota minun orani"
Mutta kurkipa mietti,Älähän huoli,
vuoroin vieraissa käydään.
seuraavana päivänä kurki kutsui ketun kestiin.
Hän keitti velliä ja kaatoi vellin kirnuun ja rupesi syömään ketun kanssa yhdessä.Mutta kettupa ei ylettynytkään syömään,nuoleskeli vain kirnun laitoja.
Kurki taas pisti pitkän kaulansa kirnuun ja kiitteli hyvää ateriaa sekä sanoi ketulle:
"ottaapa minun orani-
liikkuuko sinun lipasi:
Mutta kettu katseli vain surullisesti kirnua ja sanoi.
# Ei liiku minun lipani #
Ja niin kettu hiipi häpeissään kotiinsa.
Vanha satu,mutta mitä opimme tästä.
meininkiä,niin aattelin kirjoittaa tähän sellaisen vanhan sadun jos se vaikka opettaisi meitä vielä jotenkin,tai puhuttaisi ainakin.
Ja jos teillä on jotain satuja muistissanne,niin pistäkääpä tulemaan.
Kettu ja Kurki asuivat naapureina ja rupesivat pitämään kestejä.
Ensin kettu kutsui kurjen kotiinsa.
Keitti velliä ja kaatoi vellin kalliolle.
Kurki joka oli tullut nälkäisenä kestiin ja oli toivonut hyvää ateriaa,pisti nokkansa kallionn eikä saanut mitään.Kettu sitä vastoin,jolla on laaja lauhkea kieli.nuoleskeli vellin sukkelasti kalliolta ja sanoi kurjelle:
"Liikkuupa minun lipani-
ottaako sinun orasi?
Kurki vastasi
"Ei ota minun orani"
Mutta kurkipa mietti,Älähän huoli,
vuoroin vieraissa käydään.
seuraavana päivänä kurki kutsui ketun kestiin.
Hän keitti velliä ja kaatoi vellin kirnuun ja rupesi syömään ketun kanssa yhdessä.Mutta kettupa ei ylettynytkään syömään,nuoleskeli vain kirnun laitoja.
Kurki taas pisti pitkän kaulansa kirnuun ja kiitteli hyvää ateriaa sekä sanoi ketulle:
"ottaapa minun orani-
liikkuuko sinun lipasi:
Mutta kettu katseli vain surullisesti kirnua ja sanoi.
# Ei liiku minun lipani #
Ja niin kettu hiipi häpeissään kotiinsa.
Vanha satu,mutta mitä opimme tästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olisko oppi se että, jokkainen ossaa jotain omalla paikallaa.kurki ossaa juua kirnusta ja kettu kalliolta.;)))
kiitos sadusta, on siin jottain tuttua. mie oon aika vähän lukenu lapsen satuja,ei ollu lähettyvil satukirjoja.
mutta aikuisena luin tuhannen ja yhden yön satuja, ja ne vast ihanii onkin. ne ei ihan pienen lapsen satuja mielestäin olekkaa.
ennen kertomukset oli opettavii , lapsille ja aikuisellekin,mutta nykyää vissii opetus ei ole ennää joka sadussa.
tuommonen satu on jääny lapsuudesta mieleen kuin ,adalmiinan helmi, se oli prinsessa satu ja aivan ihana. pitäs lukkeekin se uuvestaa.
mie oon hyväs asemis ko pystyn vertaamaan asiota, on oman käden tietoa;))) millaselle adalmiinan helmi tuntu 8 vuotiaana ja millaselle nyt melkee 80 vuotiaana.
on se hienoo olla tämän ikänen, on niin paljo kaikkea mitä ei ollu nuorena. jote rakkaat ystävät voitte huoletta vanheta, täällä oottaa uusii ihanii asioita, kohan muistatte vaan liikkuu,venytellä ja syyvä hyvin, ootellessa.
mie en poikennu satu aiheesta vaik sille vois tuntuu, kyllä tämä ikä on niin satumaista,että siit piti mainita.
rakkaat terveiset kaikille,toivoo lyyli