Minulla on ongelma.
Asun pienessä kaupungissa ja nyt olisi tilaisuus muuttaa Helsinkiin (yksin asumaan) - olisi sielä työpaikka ja aikuiset lapset. Asuntokin löytyisi(?)
MUTTA tänne jäisivät kaikki tuttavat ja ystävät elämän ajalta.
Olen joskus ennen asunut Hesassa ja käyn usein. Olen aktiivinen, sosiaallinen, harrastan monenlaista.
Kertokaa nyt jotain positiivista tai negatiivista te, jotka jo olette siellä ruuhkasuomen keskellä!!!
Ratkaisu ei ole helppo.
Asun pienessä kaupungissa ja nyt olisi tilaisuus muuttaa Helsinkiin (yksin asumaan) - olisi sielä työpaikka ja aikuiset lapset. Asuntokin löytyisi(?)
MUTTA tänne jäisivät kaikki tuttavat ja ystävät elämän ajalta.
Olen joskus ennen asunut Hesassa ja käyn usein. Olen aktiivinen, sosiaallinen, harrastan monenlaista.
Kertokaa nyt jotain positiivista tai negatiivista te, jotka jo olette siellä ruuhkasuomen keskellä!!!
Ratkaisu ei ole helppo.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen asunut elämäni...vaikka vaan toistaiseksi lyhyen...Hesassa. Enkä ymmärrä niitä jotka täällä vapaaehtoisesti asuu! Huono ilma, tunkkaista, meleliä, autoja. Tietty on kaikenlaisia paikkoja minne mennä, mutta saako sitä niin helposti solmittua mukavia ystävyyssuhteita. On y´tietty kivaa kun lapset on lähellä, mutta voi olla myös pettymys jos heillä on liian vähän aikaa sinulle.
Siinä muutama pohdittava seikka. Menestystä ratkaisun tekoon.
M
T
pääkaupunkiseudulta jo kolmisenkymmentä vuotta sitten, enkä ole katunut muuttamistani. Elämällä pikkukaupungissa on puolensa! Tosin kulttuurinautinnot ja sen semmoiset ovat kauempana ja niihin osallistuminen vaatii ylimääräisiä kustannuksia ja vie aikaa, mutta elämänrytmi on sittenkin toinen, ilma on joka tapauksessa puhtaampaa, vapaata luontoa löytää, jos ei nyt aivan kävelyetäisyydeltä, kuitenkin jopa polkupyöräretken päästä.
Jos aikuiset lapsesi eivät ehdi käydä sinua tapaamassa kohtuullisessa määrin nyt, eivät he varmasti ehdi yhtään sen enempää, vaikka asuisitte samassa kaupungissa, sillä lähtökynnys on sittenkin paljon korkeammalla ja heillä on varmasti niin paljon omaa ohjelmaansa, että pöydältä tippuneisiin muruihin joutuisit tyytymään.
Ja ennen kaikkea - uusien ihmissuhteiden solmiminen tuolla suuressa kaupungissa ja jo varttuneella iälläsi on taatusti paljon vaikeampaa, vaikka tunnutkin itse hyvin aktiiviselta ja herkästi kantaa ottavalta henkilöltä.
onpa sinulla ongelma. Ratkaisun tekeminen on varmasti vaikeaa.
Oletko koskaan kokeillut yksinkertaista menetelmää. Kun saat kerättyä tarpeeksi tietoa pääkaupunkiseudun elämästä, listaa kummankin elämänmuodon plussat ja miinukset paperille. Siten on helpompi säilyttää kumpikin vaihtoehto "muistissa" kun niitä vertailee.
Yksinkertainen, mutta yllättävän tehokas apuneuvo vaihtoehtojen vertailuun.
Turusta käsin onnea valinnalle toivoen
ole - mutta mikä nyt olisi ja jos on liian helppoa niin eipä sitten olekaan minkään arvoista - sanotaan. Mutta nyt kun taas olen Hesassa niin täytyy tutkailla. Tuntosarvet ylhäällä ja avoin mieli.
Yleensä en pelkää vaikeita ratkaisuja - miksi siis aloittaisin nyt.
vaan ei ydinkaupunkiin.Itselläni on kokemusta sekä-että asumisesta, mutta vanhemmalla iällä täytyy sanoa että "kaupunki ahistaa." Kolme varttia kaupunkiin on sopiva etäisyys. Siellä voi käydä, mutta ei asua.
siellä on ihanaa tai kurjaa
johtuen omista edesottamuksistasi
olin hesassa puoli vuotta
luin runokirjoja kahviloissa
nautiskelin miljöistä
ihan oli mukava
yksinäisyys voi yllättää
siellä jos ei ole kavereita
ja työtä pitää olla
ei sinne työttömänä kantsi mennä
Sä oot niin ku aasi kaharen heinätukun välis:"Kummanko ottaas vai molemmakko". Aasi kuoli näläkähän.Jos et Sä ymmärrä valita on suuri vaara, jotta Sulle käyy samoon. Kaikella rakkaurella
ja tiedän, että niilläkin on huoli minusta. Elämä on joskus kamalaa ja sitten taas ei. Kauheaa olisi tasainen taivallus.
Olen nyt Hesassa ja onnistuin nettiin pääsemään - lähden katsastelemaan stadin meininkiä: onkohan siitä tulevaksi kotipaikaksi?
Tosiasiassa tiedän jo melkein varman vastuksen - mutta niin luutunut ei saa olla ettei ymmärrä muuttaa suunnitelmia jos tulee aivan voittamaton tarjous!!!
PS ystävä ei sanonut nimeä - siis nimettömälle terkkuja
Me muutimme pikkukaupungista pääkaupunkiseudulle. Asuimme siellä 5v ja nyt palasimme takaisin.
Olemme alkaneet taas ELÄÄ. Kyllä elämä ilman ystäviä oli kuin olisi "pullossa" asunut. Suuri osa sosiaalisista kontakteista oli pilalla ja tutustuminen uusiin ihmisiin ei todellakaan ollut helppoa.
Kiitokset niille ystäville, jotka jaksoivat odottaa meitä takaisin.
Olen aikaisemmin siteerannut erästä kiinalaista:suurkaupunki on hevetti maanpäällä. Antti totesi olleensa kaltereiden takan kärsimässä ja kysyi, miksi joku haluaa"eheroon taharoon" mennä puuronsilmään. En halua ohjailla Must´ia päätöksenteossa. Ystävän pitäisi tuntea hyvin monista pikkuasioista täällä keskustelupalstoillakin, vaikka ystävä muuttaisi nimimerkkiään tai ei laittaisi alle mitään. Hyvää Valentinuksen päivää toivottaen muillekin
Ei tietenklään ole helppoa päättää mitä tekisi, mutta kannan korteni kekoon ja kerron hiukan omia kokemuksia.
Vuonna 94 tammikuussa muutin rakkauden perään helsinkiin ja jätin ystäväni. En kuuden vuoden aikana saanut ystäviä, en edes tuntenut naapureitani. Yritin kyllä tehdä tuttavuutta, mutta ei aikuisen ole niin helppoa tutustua ja Helsingissä tunsin itseni jotenkin tunkeilevaksi ja yritykseni tutustua tyrmättiin. Sulkeuduin omiin oloihini ja perheeni seuraan. Surkeinta oli kun mieheni kyllä harrasti sitä sun tätä ja hänen työkavereita ja monien vuosien takaisiakin tuttuja hänen piti käydä tapaamassa.
Älä mene, jos sinulla ei ole jo entuudestaan siellä muitakin tuttuja kuin lapsesi. Siis sellaisia tuttuja joista tiedät saavasi hyviä ystäviä jos menisisit.
Palasin takaisin kotikonnuilleni enkä ole katunut hetkeäkään.
pohdintoja ja kokemuksia on tullut vastauksena. Olin taas käymässä Hesassa ja tutkailin. Minä kyllä tykkään siellä olla ja saan juttelukaveria helposti, kun en ole niitä hiljaisimpia MUTTA olin jo oikeesti päättänyt olla muuttamatta.
Ja siinä päätöksessä pysyn, ainakin koko ensi kuun. Ei tulevaisuutta voi tänään nähdä.
Ystävä - oikeesti tiedän että olet HÄN. Hyvää ystävänpäivää nyt vain näin jälkikäteen.
Ethän vaan mieti pientä päätäsi puhti - jospa sittenkin... jospa...
pääni on tosiaan sekaisin - muutehan en tosiaan kulkisi täällä netissä vaan eläisin oikeaa elämää. Mutta yhtä asiaa en mieti ainakaan tänään, muutanko, sillä huomenna vasta se tapahtuu. Sittenpä kerron lisää...
Must, muutitko vai muutitko jälleen mielesi. Olisi kiva kun saisi kutsun tupaantulijaisiin.
mieleni - siis en muuttanutkaan. Ota siitä selvää, jos saat. Kuitenkin
tulen muuttamaan ja sen jälkeen saat kutsut tupaantuliaisiin. Ne onkin sellaiset, ettei kansa oo nähnyt (jos näkee näitäkään, kun aina muutan - siis mieltäni).
Ihan oikeesti kyllä muutossa olin viime lauantaina - kuitenkaan en omassani, joten ei tullut yhtään narrattua.
Kaikella ystävyydellä