Katekismuksen uuden version ilmestymisen yhteydessä silmäilin vanhaa. Silmiini osuivat sanat:
(muistini mukaan) miehet, älkää katkeroituko vaimoihinne. Se satutti.
Olemme 60 ikäluokkaa oleva pariskunta. En voi sanoa avioliittoamme onnelliseksi. Kummassakin
on omat vikamme. Vaimoni on aina asettanut kodin hoitamisen ja lapset etusijalle, ja avioliitto on
jäänyt hoitamatta. Vain yksi esimerkki, kerran halusin yllättää vaimoni erään tasalukuisen hääpäivän
johdosta, ja tilasin hotellipaketin viikonlopuksi. Se osoittautui mahdottomaksi toteuttaa töiden ja
lasten takia.
Menetän harvoin malttini, mutta sensijaan loukkaannun helposti mökötysasteelle, sillä vaikka olen
seurallinen, niin pohjimmiltani aika olen sulkeutunut ja yksinäinen luonne (luen, kirjoitan lehtiin ja
kirjeitä paljon). Vaikka kuinka koetan ajatella valoisasti, niin katkeruus pyrkii ajatuksiin, vaikka
tiedän sen myrkyttävän mielen. Avioelämäkään ei oikein suju tämän takia.
Luin kerran Mika Valtarin elämää käsittelevästä kirjasta hänen ihastumisestaan tunnettuun
näyttelijättäreen, joka oli samalla perhetuttava. Tunnistin kohdallani vastaavan tapauksen. Meidän
perhetuttaviemme tilanne oli hiukan samanlainen, mutta kääntäen meidän tapaukseemme
verrattuna. Tilanne jatkui vuosia yksipuolisen kirjeenvaihdon merkeissä menemättä pitemmälle,
kunnes hän asetti rajan. Parempi niin. Olemme edelleen hyviä tuttavia.
Toisen kerran näin kävi eräällä lomamatkalla (olin yksin, pyysin kyllä, mutta ne työt ja lapset!).
Vietin päivän erään matkaseurueeseen kuuluvan rouvan kanssa rannalla. Hän oli hyvä keskustelija
ja aika kului kuin siivillä. Illan kuljimme kahden pitkin lomakaupungin katuja, ja seuraavana
päivänä hänen lomansa päättyi. Sain matkatoimistosta hänen osoitteensa. Hetken aikailtuani
kirjoitin kirjeen ja kysyin, haluaako tai voiko hän jatkaa keskustelua kirjeitse. Vastausta en saanut.
Parempi niin, sanon taas. Mutta kuukausia jälkeenpäin mieleni oli kuin vereslihalla, ja vuosia
jälkeen päin sattumalta kuulemani Valot Moskovan aiheutti sydämentykytystä. Se liittyi
kävelyretkeemme.
Onko elämäntilanteeni aiheuttanut romanttisen rakkauden kaipuuta vai onko luonteeni altis
rakastumaan rakastuneena olemiseen, se on minulle tuntematon asia. Jos joku lukijoista on kokenet
samantapaista, tai haluaa muuten ottaa kantaa, niin lukisin palautteet mielelläni. Muutaman
kirjoittajan kirjeet kertovat syvällisestä elämänkokomuksesta. Ennenkaikkea, hoitakaa
avioliittoanne!
(muistini mukaan) miehet, älkää katkeroituko vaimoihinne. Se satutti.
Olemme 60 ikäluokkaa oleva pariskunta. En voi sanoa avioliittoamme onnelliseksi. Kummassakin
on omat vikamme. Vaimoni on aina asettanut kodin hoitamisen ja lapset etusijalle, ja avioliitto on
jäänyt hoitamatta. Vain yksi esimerkki, kerran halusin yllättää vaimoni erään tasalukuisen hääpäivän
johdosta, ja tilasin hotellipaketin viikonlopuksi. Se osoittautui mahdottomaksi toteuttaa töiden ja
lasten takia.
Menetän harvoin malttini, mutta sensijaan loukkaannun helposti mökötysasteelle, sillä vaikka olen
seurallinen, niin pohjimmiltani aika olen sulkeutunut ja yksinäinen luonne (luen, kirjoitan lehtiin ja
kirjeitä paljon). Vaikka kuinka koetan ajatella valoisasti, niin katkeruus pyrkii ajatuksiin, vaikka
tiedän sen myrkyttävän mielen. Avioelämäkään ei oikein suju tämän takia.
Luin kerran Mika Valtarin elämää käsittelevästä kirjasta hänen ihastumisestaan tunnettuun
näyttelijättäreen, joka oli samalla perhetuttava. Tunnistin kohdallani vastaavan tapauksen. Meidän
perhetuttaviemme tilanne oli hiukan samanlainen, mutta kääntäen meidän tapaukseemme
verrattuna. Tilanne jatkui vuosia yksipuolisen kirjeenvaihdon merkeissä menemättä pitemmälle,
kunnes hän asetti rajan. Parempi niin. Olemme edelleen hyviä tuttavia.
Toisen kerran näin kävi eräällä lomamatkalla (olin yksin, pyysin kyllä, mutta ne työt ja lapset!).
Vietin päivän erään matkaseurueeseen kuuluvan rouvan kanssa rannalla. Hän oli hyvä keskustelija
ja aika kului kuin siivillä. Illan kuljimme kahden pitkin lomakaupungin katuja, ja seuraavana
päivänä hänen lomansa päättyi. Sain matkatoimistosta hänen osoitteensa. Hetken aikailtuani
kirjoitin kirjeen ja kysyin, haluaako tai voiko hän jatkaa keskustelua kirjeitse. Vastausta en saanut.
Parempi niin, sanon taas. Mutta kuukausia jälkeenpäin mieleni oli kuin vereslihalla, ja vuosia
jälkeen päin sattumalta kuulemani Valot Moskovan aiheutti sydämentykytystä. Se liittyi
kävelyretkeemme.
Onko elämäntilanteeni aiheuttanut romanttisen rakkauden kaipuuta vai onko luonteeni altis
rakastumaan rakastuneena olemiseen, se on minulle tuntematon asia. Jos joku lukijoista on kokenet
samantapaista, tai haluaa muuten ottaa kantaa, niin lukisin palautteet mielelläni. Muutaman
kirjoittajan kirjeet kertovat syvällisestä elämänkokomuksesta. Ennenkaikkea, hoitakaa
avioliittoanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kirjoittamasi kirje,voi kai niin sanoa,ei minusta vaikuta mmitenkään pelkästään romanttisensävyiseltä,pikemminkin ajattelevan ihmisen kirjoittamalta!
Olet ilmeisesti saanut puolisoksesi melko realistisen ja ahkeran vaimon.
Kaunista kirjoituksessasi on se että kannustat lukijoita vaalimaan avioliittojaan!---Se jos mikään antaa uskoa,että jaksat itsekin kaipauksestasi keskusteluhetkiin samankaltaisten kanssa huolimatta myös olla vaimosi kumppani!
Muuten elämä yleensä palkitsee joskus yllättävälläkin tavalla oikein toimineen!
Voi, olispa minulla tollainen mies.Omani muuttuu sitä sulkeituneemmaksi mitä enemmän ikää karttuu. Romanttiset lomamatkat? Hän ei suostu lähtemään,eikä päästä minua yksin. Hääpäivät? Hän unohti jopa 30 vuotishääpäivän,muista nyt puhumattakaan.(itse ostin hänelle lahjan)Hoida siinä sitten avioliittoa. Muuten hän on kiltti ja rauhallinen mutta se hellyyden osoittaminen puuttuu,enkä minä enää jaksa yksipuolisesti helliä.Avioeroakin on tullut viimeaikoina usein mieleen,mutta tiedän että siitä nousis myrsky,enkä jaksa sellaista .Täytyy vaan kestää,ainakin toistaiseksi. Tulispa joku ja korjais pois,yksinäisen!
rakkaus on sana paha
siinä haisee usein raha
kun tyttö rahaa saa
hän sanoo pojalle: paa
Luin lehdestä filosofi Timo Airaksisen mielipiteen:
eroottinen rakkaus kuuluu vain nuorille ja liittyy tulevaan pesänrakentamiseen. Vanhemmille eroottisesta rakkaudesta on vain haittaa. Keski-iässä ja siitä eteenpäin on keskityttävä pelkästään lapsiin ja puolisoon. He ansaitsevat kaiken. Muu on höpsötystä.
Oho, ajattelin, minä, päälle viisikymppinen romanttinen nainen. Perheellinen.
Kiitos teille, Sarastus, Mykkyrä, Oivi ja Erotiikkako pahasta. Luulen teidän kaikkien ymmärtäneen tilanteeni. Toivon teidän löytävän oikean ratkaisun elämäänne, joko sisäisessä tai ulkoisessa mielessä.
JK. Tämä keskustelupalsta tuntuu asiallisimmalta, mink olen löytänyt. Eräs kirjoittaja toivoi profiloitumista, eli saman nimimerkin käyttöä. Jos kirjoitan myöhemmin, niin nimimerkkini on Uneton Seattlessa.