Onko todella niin,että kaksi rakastuu ja ollaan yhdessä kuin peppu ja paita.Mennään naimisiin tulee lapsi ja sitten alkaa ongelmat,vaimo"uhraa"kaiken aikansa kodin ja lapsen hoitoon yleensä vielä lisäksi työ.Alkaa erilleen kasvu mies mennä jolkottaa omia aikojaan ja odottaa ,että nainen on hyvä äiti,rakastava ja hellivä puoliso ja kaiken lisäksi ihana rakastajatar joka huolehtii itsestään ja kiloistaan.Muutama vuosi kun näin mennään huomataan,että ei ole enää mitään yhteistä,vain kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä saman katon alla,lapset tai lapsi on lentänyt maailmalle.Siinä sitä ollaan katsotaan ja ihmetellään mitä olen tuossa ihmisessä nähnyt,mihin hänessä "rakastunut".Enää ei löydy yhteistä "säveltä",ollako yhdessä loppu elämä n.(30v.)ilman tunteita vain siksi kun on joskus yhteen menty tai uskaltaako yrittää jospa löytyisi vielä uusi "rakkaus".
onko aina niin
Liisa
6594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole aina, kyllä olen paljon että uusi rakkaus uusi tulee vielä.
miehen pitää keksiä itselleen
tekemistä, ettei tarvitse roikkua
naisen helmoissa
Oletko sinä sitten sellainen mies joka et ymmärrä kumppanuuden päälle mitään? Kuvitteletko, että naiset ovat vain sinua ja huvitteluasi varten
Vastuuttomuutta, sanon minä ja itse osoitit olevasi V...umainen. Ja valitettavan moni mies kuuluu kanssasi samaan "kastiin".
Tarinasi on niin tuttua ja tyypillistä kaikin osin. Yhdessä ei kannata olla vain olemisen, vaan täytyy uskaltaa elää. Sinulla on n. 30 v. aikaa elää. Siirry seinien ulkopuolelle ja päätä elää. Suomi on täynnä mahdollisuuksia. Kaikki miehet eivät ole tasaisen ladun tallaajia, välinpitämättömiä mököttäjiä. Meitä on vastaavan kokemuksen omaavia miehiä pilvin pimein, jotka ymmärrämme tilanteesi. Siihen on lääke, joka tehoaa.
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ.
on raju juttu.
Kannattaa kaks kertaa miettiä, voisko vanhaa suhdetta lämmittää - löytää uudestaan se yhteinen sävel, jos kuitenkin molemmat tahtois.
Erosta selviäminen vie monta vuotta. On rajua raakaa tuskaa, surua, vihaa, isrtaantumista, yksinäisyyttä, syyllisyyttä... Lapset ovat ymmällä, vaikka olisivat jo aikuisuuden kynnyksellä tai aikuisia.
HARKITSE TARKKAAN, mitä tee.
Hyvää ystävänpäivän iltaa!
Runsaan vuoden erossa elänyt
Kun minä nuorena tyttönä rakastuin ja menin naimisiin - ei tullut ajateltua miestä ihmisenä. Saattoi olla, että rakastuin rakastumiseen...
Kuitenkin sitä oli "onnellinen" - arkipäivässä, oli tutut kuviot ja ei pahoja yllätyksiä, ystävyyttä.
Luin joku vuosi sitten jostain "naistenjutusta", että kun valitset puolisoa, niin ota sellainen, joka kanssa on kiva keskustella - se tulee olemaan tosi tärkeää sitten kun olette "aikuisia" eikä sexi ole niin tärkeää enää (milloinkahan sellainen tilanne tulee?)
Silloin ajattelin omaa avioliittoani, ja mietin - mistähän minä ja mieheni (nykyinen ex) puhuttaisiin - oikeesti. Tuntui, että kaikki asiat on juteltu. Toisten kanssa oli jo silloin helpompi keskustella. Niinpä - ihan oikeesti, ei tarvinnut kuunnella vastausta: kyllä tiedän, mitä tarkoitat.
MUTTA Kun erottiin se oli TOSI rankkaa minulle, naisena. Oli vaikea hyväksyä epäonnistumista ja sitä, että toinen ei rakasta minua enää.
Elämän rakentaminen sen jälkeen on hidasta - pieninä askeleina eteenpäin. Tänään on niin, että en palaisi entiseen.
Minä halusin sanoa, että kukaan ei voi kenellekään kertoa, mikä on SINUN kohdalla oikein. Pitää uskaltaa tehdä omat ratkaisut ja SEN JÄLKEEN EI VOI palata menneseen. Uusi rakkaus voi tulla tai ei. Yksinäisyyttä, ikävää, kaipuuta entiseen tulee varmasti.
Onnea hyvälle päätökselle.