täs nyt kirjotan vähän ajatuksia omasta elämästäni ja nykytilasta.
on tää elämä kyl niin ihanaa. viimeset kolme-neljä vuotta ollu mun aurinko pilves, vasta täs viime aikoina on alkanu seki paistaa risukasaan.=)
elämänhalu oli täysin nollassa monen eri asian takia, mut nyt mun elämä on alkanu menee takas raiteilleen. oikeestaan tuntuu täl hetkel et tuijottaisin kauas merelle auringonnousun aikana jihaillen samalla sitä kauneutta ympärilläni. koko tää kevät tulee tosin vietettyä kirjastossa päntäten kirjotusten ja pääsykokeen takia, mut odotan silti kaikkea tulevaa innolla.
mitä mä nyt täs ehkä halusin sanoa, on et kyl se jokasella jossain vaiheessa menee asiat kuntoon olivatpa ne konseptit kuinka sekaisin tahansa. kannattaa vaan ruveta tarkkailemaan omaa tilannetta objektiivisemmin. ite olin koulukiusattu yläasteella ja kun tajusin lopulta et kyse ei oo niinkään mun huonoudesta tai surkeudesta vaan siitä, että viha ja kateus kohdistetaan aina eräänlaisiin sijaissyyllisiin. aloin suhtautumaan asiaan rennommin ja se härnääminen loppu kuin seinään. lukio menny reippaasti, mut kuitenkin ollu ihmissuhdeongelmia jatkuvasti. nyt neki menny vihdoinkin kuntoon.
kylhän mä tiiän et tätäkään aallonharjaa ei kestä kuin tovi, kunnes tulee taas jotain synkää. elämä on kuitenkin aaltoliikettä, joten sitä pitää vaan osata odottaa parempia päiviä siellä pohjalla ollessa.
kylhän mäki niitä itsemurha-ajatuksia pohdin joskus, mut aina mulla oli se fiilis et haluun tietää miten tässä mun elämässä käy. haluun nähdä millasta mun ja mun läheisten elämä on kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua. vaikka itse hylkäsin heti itsemurhapolitiikan, niin toisinaan sitäkin valitettavasti tapahtuu yhteiskunnassamme. ihmettelen vaan voiko kukaan olla niin ajattelematon tai tyhmä, ettei kiinnosta oma tulevaisuus senkään vertaa et päättää sit riistää hengen itseltään?
se erityinen uudistus elämään voi tulla minä päivänä tahansa. kun tajuaa tämän, niin sitä ei enää odota masentuneena sitä "ihmettä" putoavan taivaalta. se rakkaus, ilo, intohimo tai mitä ikinä odottaakaan tulee kyllä eteen kun on tullakseen, jokaiselle. ja tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.
on tää elämä kyl niin ihanaa. viimeset kolme-neljä vuotta ollu mun aurinko pilves, vasta täs viime aikoina on alkanu seki paistaa risukasaan.=)
elämänhalu oli täysin nollassa monen eri asian takia, mut nyt mun elämä on alkanu menee takas raiteilleen. oikeestaan tuntuu täl hetkel et tuijottaisin kauas merelle auringonnousun aikana jihaillen samalla sitä kauneutta ympärilläni. koko tää kevät tulee tosin vietettyä kirjastossa päntäten kirjotusten ja pääsykokeen takia, mut odotan silti kaikkea tulevaa innolla.
mitä mä nyt täs ehkä halusin sanoa, on et kyl se jokasella jossain vaiheessa menee asiat kuntoon olivatpa ne konseptit kuinka sekaisin tahansa. kannattaa vaan ruveta tarkkailemaan omaa tilannetta objektiivisemmin. ite olin koulukiusattu yläasteella ja kun tajusin lopulta et kyse ei oo niinkään mun huonoudesta tai surkeudesta vaan siitä, että viha ja kateus kohdistetaan aina eräänlaisiin sijaissyyllisiin. aloin suhtautumaan asiaan rennommin ja se härnääminen loppu kuin seinään. lukio menny reippaasti, mut kuitenkin ollu ihmissuhdeongelmia jatkuvasti. nyt neki menny vihdoinkin kuntoon.
kylhän mä tiiän et tätäkään aallonharjaa ei kestä kuin tovi, kunnes tulee taas jotain synkää. elämä on kuitenkin aaltoliikettä, joten sitä pitää vaan osata odottaa parempia päiviä siellä pohjalla ollessa.
kylhän mäki niitä itsemurha-ajatuksia pohdin joskus, mut aina mulla oli se fiilis et haluun tietää miten tässä mun elämässä käy. haluun nähdä millasta mun ja mun läheisten elämä on kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua. vaikka itse hylkäsin heti itsemurhapolitiikan, niin toisinaan sitäkin valitettavasti tapahtuu yhteiskunnassamme. ihmettelen vaan voiko kukaan olla niin ajattelematon tai tyhmä, ettei kiinnosta oma tulevaisuus senkään vertaa et päättää sit riistää hengen itseltään?
se erityinen uudistus elämään voi tulla minä päivänä tahansa. kun tajuaa tämän, niin sitä ei enää odota masentuneena sitä "ihmettä" putoavan taivaalta. se rakkaus, ilo, intohimo tai mitä ikinä odottaakaan tulee kyllä eteen kun on tullakseen, jokaiselle. ja tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.