Poikani kuoli auto-onnettomuudessa kuukausi sitten. Hän oli runsas puoli vuotta sitten solminut avioliiton. Poikani on osakkaana kolme vuotta sitten kuollen mieheni kuolinpesässä. Poikani oli saanut meiltä ennakkoperintöä.Pojallani, joka oli puolisoista varakkaampi oli avioehtosopimus. Nyt minulle on kerrottu, että nuori miniäni perisi koko poikani omaisuuden, myös pojan osuuden mieheni kuolinpesässä. Onko tämä mahdollista. Pojallani ei ole rintaperillistä. Miniäni on kertomut, ettei ole raskaana.
puolisolleko
murtunut
191805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Perintökaari 3 luku 1 §:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistä eloonjääneelle puolisolle.
Miniäsi perii siis kaiken, jollei poikasi ole laatinut testamenttia.
Saako miniäni rajoituksetta käyttää omaisuutta ja eikö avioehtosopimuksella ole mitää merkitystä?
Kyllä eloonjäänyt puoliso voi vapaasti käyttää omaisuutta, jopa sitä lahjoittaa. Lahja voi tosin aiheuttaa ns. vastikeoikeuden eloonjääneen puolison pesää aikanaan jaettaessa. Jollei vastiketta voida suorittaa, tällaisen lahjan saaja voi laissa määritellyin edellytyksin tulla velvolliseksi palauttamaan lahjan tai sen arvon.
PK 3 LUKU
"2 §
Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolisen kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä.
Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille.
3 §
Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä.
Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä.
Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus eloonjääneen puolison kuollessa ollut täytetty, älköön sitä saatettako voimaan sikäli kuin se loukkaisi ensiksi kuolleen perillisten oikeutta.
4 §
Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen.
Milloin omaisuus on ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen 3 §:ssä mainituin tavoin vähentynyt, on tämä otettava huomioon, kun eloonjääneen puolison perillinen 1 momentin nojalla vaatii osuuteensa lisäystä.
5 §
Viimeksi kuolleen puolison pesää jaettaessa on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada osalleen mitä haluavat siitä omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut tälle puolisolle. Vastaava oikeus, myös sen omaisuuden osalta, mikä on saatu ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, on viimeksi kuolleen puolison perillisillä. Kiinteistö saadaan ottaa pesästä, vaikka sen arvo ylittäisi osuuden arvon, jos annetaan rahaa toisen puolen osuuden täytteeksi.
Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty.
5 a § (25.2.1983/209)
Eloonjääneen puolison vaatimuksesta on toimitettava jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Jakoon sovelletaan tämän luvun jakoa koskevia säännöksiä ja se sitoo myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön.
6 §
Milloin eloonjäänyt puoliso on mennyt uuteen avioliittoon, on hänen kuoltuaan hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö ja yksityinen omaisuutensa tämän luvun mukaisesti jaettava ennen ositusta.
Jos eloonjääneen puolison elinaikana toimitetaan ositus hänen ja hänen uuden puolisonsa tai tämän perillisten kesken, erotettakoon eloonjääneen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä ja yksityisestä omaisuudesta ensiksi kuolleen puolison perillisten varalle omaisuutta niin paljon, että se vastaa sitä, mikä 1–4 §:n mukaan on heille tuleva.
Mitä 4 §:ssä on säädetty sen varalta, että eloonjäänyt puoliso on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut omaisuutta, on vastaavasti noudatettava, milloin hän uuden avioliiton johdosta on osituksessa saanut enemmän kuin hänellä on aikaisemmin ollut."
Kyllä se on mahdollista; leski perii puolisonsa (myös kuolinpesäosuuden). Jos puolisoilla olisi ollut lapsi (tai jos lapsi vaikka syntyisi miehen kuoleman jälkeen siten, että siittäminen olisi tapahtunut ennen miehen kuolemaa), tämä olisi yksin saanut isänsä perinnön. Avioehdon olemassaolo ei vaikuta puolison perintöoikeuteen, se ainoastaan määrittää perinnön määrän (leski siis ei saa omaisuutta avio-oikeuden nojalla, mutta saa perintönä).
Lesken kuoltua hänen jäämistönsä tulee jaettavaksi molempien puolisoiden sukujen kesken. Tähän jakosuhteeseen on puolisoiden välisellä avioehdolla merkitystä.
PERINTÖKAARI 5.2.1965/40
"3 LUKU
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)"
Eikö avioehtosopimuksella ole mitään merkitystä...?
Katso edellä Puristin vastaus.
mutta mieleeni tuli tästä eräs outo juttu. Ystävättäreni meni naimisiin itseään huomattavasti iäkkäämmän miehen kanssa. Ystävättäreni oli tavallisen vakavarainen (=velaton asunto, säännölliset tulot), mies huomattavan varakas.
Ystävättäreni kertoi, että heillä oli "tiukin versio" avioehdosta, eli jos mies kuolisi ei ystävättäreni saisi mitään, ei edes lesken asumisoikeutta yhteiseen asuntoon.
Olenko kuunnellut aivan huolimattomasti, vai mistä on kyse? En usko ystävättäreni ymmärtäneen väärin, hän on varanotaari ja tietää jotain asioista. Osaatko kertoa, onko olemassa jokin versio joka selittäisi tämän?
Puristi:
"Avioehdon olemassaolo ei vaikuta puolison perintöoikeuteen, se ainoastaan määrittää perinnön määrän (leski siis ei saa omaisuutta avio-oikeuden nojalla, mutta saa perintönä)."
Sissi:
"Ystävättäreni kertoi, että heillä oli "tiukin versio" avioehdosta, eli jos mies kuolisi ei ystävättäreni saisi mitään, ei edes lesken asumisoikeutta yhteiseen asuntoon."
Puolisoilla on ollut avioehtosopimus, joka määrittää, mikä miehen kuoltua on vainajan jäämistöä ja mikä lesken omaisuutta. Leski siis ei (ilmeisesti) saa tasinkoa vainajan varoista.
Mutta jos vainaja on lapseton, leski PERII vainajan omaisuuden. Puoliso on kuitenkin TESTAMENTILLA voinut määrätä perinnöstään toisinkin, sillä leskellä ei ole suojanaan lakiosaoikeutta (mikä kuuluu vain rintaperillisille).
Mahdollisesta testamentista huolimatta leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, JOLLEI kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken varallisuuteen.
Sissi:
"Ystävättäreni oli tavallisen vakavarainen (=velaton asunto, säännölliset tulot)"
Leskellä ei kertomassasi tapauksessa ilmeisestikään, koska hän itse omistaa sopivan asunnon, ole (testamentista johtuen) leskelle muutoin kuuluvaa oikeutta vainajan omistaman yhteisenä kotina olleen asunnon elinaikaiseen hallintaan.
Hänellähän on asunto, olisihan minun tuo pitänyt muistaa. Jotenkin tuo lesken asumisoikeus tuntui niin vahvalta pointilta, mutta tässä tapauksessa... Kiitos kärsivällisestä selvityksestä :)
Asia tuli täysin selväksi, kiitos vastaajille.
Tilanne on uskomaton.
mutta etkö kertoisi, miksi et halua miniäsi perivän puolisoaan? Taustaa tuntematta kuullostaa oudolta.
Mennäänpä tämän äidin rooliin. Pojalle on saatettu lahjoittaa asunto, joka nyt on lesken vakinaisena asuntona. Kuolleen puolison kuolinpesään on saattanut kuulua mm yritysvarallisuutta. On luonnosta, että leski ennenpitkää löytää uuden elämänkumppanin. Tämän jälkeen pesän osakkaksi astuu "vieras tahto". Mitä siitä seuraa,saamme lukea näiltäkin sivuilta mitä uskomattomampia tarinoita. En ollenkaan ihmettele äidin reaktioita.
Leski saa omistusoikeuden koko omaisuuteen, voi käyttää sitä vapaasti ja kuluttaa loppuun. Jos tässä on yritysvarallisuutta niin otan osaa...
Mutta jos asetumme miniän rooliin. Vasta puoli vuotta naimisissa ja menettää puolisonsa järkyttävässä onnettomuudessa. Monet lesket selviävät eteenpäin lasten vuoksi, mutta tälle ei jäänyt mitään. Ei muuta kuin anoppi, joka pohtii miten saada kuokkavieraan pois pesästä. Minusta tuntui tosi pahalta.
Tämäkin olisi kai ollut ehkäistävissä, mikäli kaikki ihmiset huolehtisivat ajoissa jälkisäädösten tekemisestä. Kukaan kolmikymppinen ei vain tule ajatelleeksi kuolemaa.
Nuoruudessani naapurissani asui nuori avopari pojan isän omistamassa asunnossa. Nuori mies kuoli vakavaan sairauteen. Avoappi antoi tytölle armeliaasti kolme kuukautta aikaa pakata kimpsunsa ja häipyä hänen asunnostaan. Appi tietysti saa tehdä asunnollaan mitä haluaa, mutta toisaalta...
Avioliiton keston on ollut lyhyt. Eikö se vaikuta ettei voi saada vainajan omaisuutta, vai koskeekko se vain avioerotilannetta?
Vain ositusta voidaan sovitella. Tällöin puolison omaisuus, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, voidaan määrätä sellaiseksi omaisuudeksi, mihin avio-oikeutta ei ole, tai päinvastoin, omaisuus, johon avio-oikeutta ei ole, voidaan määrätä omaisuudeksi, johon avio-oikeus on. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon mm. avioliiton kestoaika.
Avio-oikeus on kuitenkin eri asia kuin omistusoikeus tai perintöoikeus. Lyhytkin avioliitto tuo mukanaan puolison perintöoikeuden, jota ei voida sovittelulla rajoittaa.
Minä kun luulin, että on olemassa kahden vuoden raja avioutumisesta lähtien: jos puolison omaisuus on avioituessa merkittävä,
toisen puolison avio-oikeudella on jonkinlaisia rajoitteita ensimmäisenä kahtena aviovuotena (ellei yhteistä lastakaan ole). Mutta taitaakin ilmeisesti olla jonkun muun maan kuin Suomen laki..(?)
Mikä virka avioehdolla sitten on?
Viestini oli turha, edellä tulivatkin jo kaikki pykälät..
Kiitos Puristille erittäin selkeistä ja tyhjentävistä vastauksista.