Olen vuorotyössä ollut viimuiset parisen vuotta ja yh-äippänä on tuottanut monenmonta harmaata hiusta tuo lastenhoito.
Tyttäreni ovat nyt 7 ja 4-vuotiaat.
Saimme ymp.vuorokautiset hoitopaikat oman alueemme tarhasta silloin, kun työhön lähdin. Olihan se..
Säätöä ja sähellystä yksin kahden lapsen hyvinvointia silmälläpitäen rakentaa jotakin järkevää aikataulua työn ja kodin välille.
Työni etenevät 120h/3vkossa.
Työpäivät saattoivat olla jopa 14tunnin mittaisia ja tällaista päivää oli tosi vaikia saada helpoksi lapsille.
Vapaapäivä tosin oli useita. Huomattavasti enemmän, kuin se 8pv, jotka tarha vaati per kk.
Rytmit eivät menneet kohdalleen sitten niin millään, joten päädyin pudottamaan itseni pois kuukausipalkalta, jotta voin olla vähemmän töissä.
Rytmi syntyi ja oli seuraavanlainen:
maanantaina mentiin 0730 ja jäätiin yöksi.
Tiistaina hain 0900 ja päivä oli vapaa.
Keskiviikkona toistui maanantain kuvio.
Ja torstai ja perjantai oli vapaa.
Lauantaina mentiin 0700 ja haku 1900.
Sunnuntai oli vapaa.
Tätäkään ei jaksanut itse kauaa, tuli huono omatunto, vaikka tarhasta sanoivatkin, että tytöt viihtyvät hyvin ja ikävää ei itketä. Vuoden päästä päätin, että nyt saa riittää.
Sitten sain siirron toiseen kohteeseen.
Työmatka lyheni siinä määrin, että yöhoidot voitiin jättää kokonaan pois. Jäljelle jäi iltahoidon tarve.
Nyt tuli ongelmaksi se, että vuoroja oli neljää erilaista, joka aiheutti sen, että lapsilla ei syntynyt minkäänlaista selkeää rytmiä.
Noin puoli vuotta rämmittiin, miten sattui menemään, mutta sitten tuli taas aika sanoa SEIS!
Kun vanhempi tyttö nyt syksyllä aloitti esikoulun, siirryin kokonaan yövuoroon ja ratkaisu on ollut äärimmäisen toimiva lasteni kannalta, niinkuin itsenikin.
Nyt rytmi on selkeä arkisin 8-15.
Itselläni työaika on 20-08 ja vuoroja ei tarvitse tehdä kuin 10kpl/3vkossa ja tunnit ovat täynnä.
Lapset menevät tarhaan aamulla ja minä painun pehkuihin. Nukun ja sitten lapset kotiin kolmelta.
Aikaa vietetään yhdessä ja illalla seitsemältä tulee jompikumpi ystävistäni hoitamaan lapsiani, kunnes miesystäväni vapautuu työstään.
Aamulla hän sitten viepi lapset tarhaan ja minä pääsen nukkumaan.
Vapainanikin lapset ovat aamupäivän (yleensä 8-13, eskariaika) tarhassa, koska minun on ylläpidettävä tuota unirytmiä.
Kyllä on tuomittu tätä minun tapaani asioita hoitaa ja monen karsaat ilmeet ja loukkaavat sanat kuunneltu niin hoitajilta kuin muiltakin lähipiirissä, mutta sisulla olen selvinnyt.
Mutta ihan tasan voin ymmärtää ketä tahansa yh-äitiä tai isää, joka joutuu yksin säätämään asioita joka suuntaan, kun ei into riitä sosiaalitoimen asiakkaaksi ja "helppoon elämään".
Ja sama sympatia menee myös perheille, jossa vuorotyötä vääntää molemmat vanhemmat.
Mutta kyllä jokainen vanhempi itse tuntee lapsensa ja varmasti havaitsee, jos jokin vialla jossain kohtaa.
Ei ole helppoa, mutta tavalla tai toisella asiat järkkääntyy.
Ei anneta toisten tuomita, kun kuitenkin tiedämme, mitä teemme, eikö?
=)
Pirteää talvenloppua ja kevään odotusta=)
Tyttäreni ovat nyt 7 ja 4-vuotiaat.
Saimme ymp.vuorokautiset hoitopaikat oman alueemme tarhasta silloin, kun työhön lähdin. Olihan se..
Säätöä ja sähellystä yksin kahden lapsen hyvinvointia silmälläpitäen rakentaa jotakin järkevää aikataulua työn ja kodin välille.
Työni etenevät 120h/3vkossa.
Työpäivät saattoivat olla jopa 14tunnin mittaisia ja tällaista päivää oli tosi vaikia saada helpoksi lapsille.
Vapaapäivä tosin oli useita. Huomattavasti enemmän, kuin se 8pv, jotka tarha vaati per kk.
Rytmit eivät menneet kohdalleen sitten niin millään, joten päädyin pudottamaan itseni pois kuukausipalkalta, jotta voin olla vähemmän töissä.
Rytmi syntyi ja oli seuraavanlainen:
maanantaina mentiin 0730 ja jäätiin yöksi.
Tiistaina hain 0900 ja päivä oli vapaa.
Keskiviikkona toistui maanantain kuvio.
Ja torstai ja perjantai oli vapaa.
Lauantaina mentiin 0700 ja haku 1900.
Sunnuntai oli vapaa.
Tätäkään ei jaksanut itse kauaa, tuli huono omatunto, vaikka tarhasta sanoivatkin, että tytöt viihtyvät hyvin ja ikävää ei itketä. Vuoden päästä päätin, että nyt saa riittää.
Sitten sain siirron toiseen kohteeseen.
Työmatka lyheni siinä määrin, että yöhoidot voitiin jättää kokonaan pois. Jäljelle jäi iltahoidon tarve.
Nyt tuli ongelmaksi se, että vuoroja oli neljää erilaista, joka aiheutti sen, että lapsilla ei syntynyt minkäänlaista selkeää rytmiä.
Noin puoli vuotta rämmittiin, miten sattui menemään, mutta sitten tuli taas aika sanoa SEIS!
Kun vanhempi tyttö nyt syksyllä aloitti esikoulun, siirryin kokonaan yövuoroon ja ratkaisu on ollut äärimmäisen toimiva lasteni kannalta, niinkuin itsenikin.
Nyt rytmi on selkeä arkisin 8-15.
Itselläni työaika on 20-08 ja vuoroja ei tarvitse tehdä kuin 10kpl/3vkossa ja tunnit ovat täynnä.
Lapset menevät tarhaan aamulla ja minä painun pehkuihin. Nukun ja sitten lapset kotiin kolmelta.
Aikaa vietetään yhdessä ja illalla seitsemältä tulee jompikumpi ystävistäni hoitamaan lapsiani, kunnes miesystäväni vapautuu työstään.
Aamulla hän sitten viepi lapset tarhaan ja minä pääsen nukkumaan.
Vapainanikin lapset ovat aamupäivän (yleensä 8-13, eskariaika) tarhassa, koska minun on ylläpidettävä tuota unirytmiä.
Kyllä on tuomittu tätä minun tapaani asioita hoitaa ja monen karsaat ilmeet ja loukkaavat sanat kuunneltu niin hoitajilta kuin muiltakin lähipiirissä, mutta sisulla olen selvinnyt.
Mutta ihan tasan voin ymmärtää ketä tahansa yh-äitiä tai isää, joka joutuu yksin säätämään asioita joka suuntaan, kun ei into riitä sosiaalitoimen asiakkaaksi ja "helppoon elämään".
Ja sama sympatia menee myös perheille, jossa vuorotyötä vääntää molemmat vanhemmat.
Mutta kyllä jokainen vanhempi itse tuntee lapsensa ja varmasti havaitsee, jos jokin vialla jossain kohtaa.
Ei ole helppoa, mutta tavalla tai toisella asiat järkkääntyy.
Ei anneta toisten tuomita, kun kuitenkin tiedämme, mitä teemme, eikö?
=)
Pirteää talvenloppua ja kevään odotusta=)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taidat olla aika sisukas mimmi! Tsemppiä ja onnea "säännöllisen" yötyön johdosta!
Muista myös itsesi!
Sisua on ju7u tarvittu oikein huolella.
Kiitos kannustuksesta ja hyvää lopputalvea=)