Miksi jaksan yöllä herätä 2kk pojan yösyötöille mutta aamulla 7 aikaan olen niiiin unelias että ei meinaa saada itseä millään hereille kun poika taasen kitisee. Poika syö 2 kertaa yössä ja olen aamulla jostain syystä aivan loppu.
Koen olevani huono äiti kun poika joskus ehtii huutaakin ennenkuin saan itseni ylös. Joskus 10 minuuttiakin pojan tirinää, ei nyt sentään suoranaista huutoa..
Miehestä ole yhtään apua ollut tähän mennessä ei yhden yhtä yösyöttöä tai aamulla ole tehnyt. Eikä oikein ota lasta päivälläkään syliin tai syötöille. Tuntuu ihan yksinhuoltajana olemiselta vaikka olevinaan isä onnellinen lapsestaan. Huolehtisi edes kodista sitten mutta ei.. minun pitäisi ehtiä ruuat ja kaupassa käynnit huolehtia. Aina.
Olen paasannut isälle tästä väsymyksestä mutta saan vastakaikuna vittuilua "minä valvon seuraavat yöt" vaikka tosiaankaan ei valvo vaan kun pitäisi yksikin sängystä nousu tehdä se sanoo että hän menee aamulla töihin eikä siksi aio korvaansa lotkauttaa.
Väsyttää! Pirusti! Pelkään jo että minusta tulee holtiton hoitaja kun olen niin väsynyt jatkuvasti. Aamut on aivan kauhean vaikeita pysyä hereillä ja seurustella pikkuisen kanssa. Vaikka halua olisi ei vaan tahdo jaksaa millään. Poika vielä oikein superpirteä yksilö ja tietää mitä tahtoo.
Mamma väsyy
Huono äiti?
111042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Työntäkää parisänky nurkkaan ja ota vauva nukkumaan sun ja seinän väliin. Ei tarvitse nousta ylös kertaakaan erikseen syöttämään! Sähän tapat ittes väsymykseen tolla tahdilla. Ja tulee niitä kausia, ku vauva syö tunnin välein öisin. Jaksamisesi kannalta on nyt tärkeää ottaa vauva kädenmitan päähän susta. Toinen vaihtoehto on ottaa pinnasängystä laita pois ja laittaa avoin laita kiinni sun puolelle. Vieressä vauvat ei edes erikseen ala itkemään ruokaa tai yksinoloaan. Heräät jo vauvan hamuamiseen ja ehdit syöttää ennen itkua. Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta. Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen. Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen. Olen itse kokenut omakohtaisesti sen, kuinka aamulla lukuisten heräämisten jälkeen on täysin levännyt olo, eikä itse asiassa tarkkaan edes muista, kuinka usein tai harvoin on herännyt. lisää:http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
Paras keino jaksaa yöimetyksiä on tehdä niistä itselleen mahdollisimman helppoja, hyväksyä ne vauvalle tarpeellisina ja elämänvaiheeseen kuuluvina. Yleensä tämä tarkoittaa, ettei juokse toiseen huoneeseen imettämään istualleen. Useat äidit pitävät helpoimpana tapana ottaa vauva viereen nukkumaan, joko omaan sänkyyn tai nk. sivuvaunuun, jolloin imetys on helppo toteuttaa makuulleen. Jos yöllä joutuu nousemaan, herää enemmän ja uudelleen uneen pääsy on vaikeampaa. Itse imetys myös vapauttaa hormoneja, jotka saavat äidin yleensä helposti nukahtamaan imetyksen aikana. Monesta syystä ei siis ole järkevää yrittää pysytellä hereillä yöimetyksien aikana - mikä taas on pakko tehdä, jos imettää istualleen tai jopa eri huoneessa. Istuen imettämistä voisi jopa pitää turvallisuusriskinä, koska vauva saattaa tipahtaa äidin nukahtaessa. Kelloa ei kannata yöllä tuijottaa, silloin vain ahdistuu siitä kuinka vähän on aikaa nukkua tai kuinka pian vauva taas herää! Jos kelloa tarvitsee työssäkäyvä puoliso, se kannattaa kääntää niin, ettei imettäjä sitä vahingossakaan näe. Yöllä ei kannata myöskään vaihtaa vaippaa kuin pakon edessä. http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/perhepeti.html
Alkuun vauva voi mainiosti nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa. Se ei vie paljoa tilaa ja äidin on vaivatonta ja helppoa hoitaa yösyötöt ilman sen suurempia rasituksia. Joskus kuulee kritisoitavan perhepetiä sillä, että vanhemmat voivat tukehduttaa lapsen esim. kierähtämällä sen päälle. Tämä ei ole mahdollista kun on kyse terveistä, normaaleista vanhemmista Yhdessä nukkumisen arvellaan ehkäisevän mm. kätkytkuolemaa, koska vauva on jatkuvassa valvonnassa nukkuessaan äidin vieressä. Äidin hengitys ohjaa vauvan vielä epätäydellistä hengityskeskusta ja äitien on todettu reagoivan unissaankin vauvan hengityskatkoksiin esim. liikahtamalla. Vauva puolestaan havahtuu tästä jatkamaan hengittämistä. Myös vauvan ruumiinlämpö pysyy tasaisempana nukuttaessa ydessä ja äiti pystyy myös tarkkailemaan ja säätelemään lämpötilaa helpommin. Kun äiti ja vauva nukkuvat yhdessä, hoituvat yösyötötkin vaivattomasti ja usein äiti ei edes tiedä aamulla kuinka usein vauva on yöllä syönyt. Jos äiti menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, on todettu äidin ja lapsen unirytmien tahdistuvan samaan rytmiin. Näin äidin ei tarvitse herätä kesken syvimmän univaiheen, vaan hän herää kevyemmästä unennäkövaiheesta eikä ole yhtä väsynyt kuin olisi jos joutuisi heräämään kesken syvänunen vaihetta. Unen antama virkistys on tällöin suurempi kuin jos jatkuvasti joutuisi heräämään "väärään" aikaan. Imetys myös auttaa äitiä nukahtamaan uudestaan, koska se vapauttaa äidin verenkiertoon hormoneja joilla on rauhoittava vaikutus. Myös vauva saa maidossa "unilääkettä" joka puolestaan auttaa vauvaa nukkumaan paremmin. lisää: http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/vieressa.htm
Perhepeti on ihmisen perusmalli Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa. Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista. Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä. Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli." Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla. Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja. Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään. Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä. Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja. Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä. Loput artikkelista: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Mun molemmat lapset on nukkuneet alusta asti omassa sängyssä ja oikein tyytyväisinä ovat sinne yleensä jääneet. Tämä toinen tapaus, nyt 3kk, on melkein alusta asti syönyt kerran yössä. Eli jättäkää nuo linkit jo pois, eiköhän ne ole täällä palstalla niiiiin monta kertaa luettu. Jokaiselle vauvalle, äidille ja perheelle sopii omanlainen tapa. Älkää tuputtako perhepetiä kaikille! Ja luulisin että alkuperäinen ei imetä kun kerta miettii miksi isä ei osallistu yösyöttöihin!!! Ap:lle, nuku päivällä aina kun vauvakin. Se helpottaa paljon. Tee kotityöt vasta kun mies tulee töistä ja laita vauva siksi aikaa isän syliin. Jos isä sanoo ettei jaksa niin laitat vaan, silloin on jaksettava! 2 kertaa yössä ei ole mahdoton syömismäärä 2kk ikäisellä. Jotkut syö 4 kertaa yössä.
Vähän pelottavaa kun jaksat päivästä toiseen ja palstasta toiseen copypastetaa ja linkittää tätä perhepeti-ideaa kuin jotain uskontoa. Tässäkin laitoit monta viestiä putkeen varmaan siksi, että ihmiset kiinnostuisivat avaamaan niitä.
Tuo kuulostaa niin tutulta, älä hätäänny vielä. Vauva-aika on loppupelissä todella lyhyt joten "nauti" siitä vaikka se tuntuukin nyt niin kaukaa haetulta. Yritä nukkus silloin kun vauvakin nukkuu vaikka kello olisi mitä. Jätä kotityöt tekemättä, kyllä ne kerkee. Huusholli voi olla minkänäkoinen tahansa kunhan itse jaksat vaan hoitaa vauvaa. Meillä auttoi sellainen että lapsi meni illalla nukkumaan omaan sänkyyn ja pari kertaa yöllä heräsi syömään ->nostin takaisin omaan sänkyyn, mutta kun kello oli siinä 6-7 otin lapsen imetyksen jälkeen omaan viereeni ja siinä nukuttiin vielä n.tunti. Jaksamista sinulle! :)
Vaikka joku jo kirjoitti että ei ole mitään väliä miltä kämppä näyttää niin kyllä minua rassas myös se että kämppä oli välillä ihan kauheassa sotkussa, ei todellakaan parantanut minun oloa. Eli itse voin paremmin ainakin järjestyksessä olevassa kodissa. Meillä mies huolehtii tiskeistä, pyykistä ja vessan pesusta. Muut hommat imurointi, lattianpesu ja pölyt ovat minun juttu. Tavaroita järjestellään yhdessä. Ruokaa teen nykyään minä enemmän, mutta pari kertaa viikossa syödään jotain noutokamaa kun ei jaksa kiinnostaa ruuanlaitto. Viikonloppuna mies hoitaa ruokatouhut. Ehkäpä se mies pitää nyt saada aktivoitua johonkin, kaikilla miehillä se imuri ei nyt pysy kädessä mutta kyllä kauppalistan mukaan pitää pystyä ruokaa kantamaan kotiovelle. Eli tee lista, suosi eineksiä ja valmissalaatteja ja pistä mies kauppaan. Kuluta aikaa ruuanlaittoon vähemmän mutta pidä huoli että syöt terveellisesti. "Jäkätys" yöheräämisistä ei auta meillä vaan on oikeasti sanottava että "haluan että sinä syötät tenavan ensi yönä" ja mieshän ei aina helposti herää niin sitten vaan tönit hereille. Meillä pääsääntöisesti minä olen huolehtinut yösyötöt (imetin 4kk asti) ja sitten pulloa, koska miehen pitää kuitenkin jaksaa olla töissä. Eli hänet hukit osuu sitten viikonloppuihin. Totuus on että mun hommaksi tuo jää pääsääntöisesti... Kauppaa "omasta ajasta" käydään ja aina välillä hirveällä metakalla... eli välillä menen suihkuun ja annan veden valua päähän 15 minuuttia enkä välitä olkkarista kuuluvsta mekastuksesta. Pärjätköön! Mutta pontti on että ei tässä kukaan ole mikään superäiti ja kaikki väsyy. Toivottavsti sulla on joku tuttu äiti jolle voi jauhaa nämä asiat, eivät sitten kotona tunnu enää ihan niin isoilta. Minulle tälläiset venttiiliystävät ovat olleet todella hyviä kun tuntuu että välillä miehen puoli lausettakin saa minut ihan suunniltaan, väsynyt kun olen... Meillä poika 8,5kk herää edelleen kahdesti yössä, eli vähintään 5 tunnin välein.
telkka ja tietska kiinni ja lapsi isän syliin. Siinä on sitten aikaa huomioida lasta ja antaa aikaa sinulle. Mene silloin kauppaan. Tiskaa vasta kun astiat loppuu, imuroi silloin, kun villakoirat tahtoo jäädä kurkkuun kiinni. Eli tee niitä hommia silloin kun jaksat. Sinä teet "kokopäivätyötä" ja miehesi 8 tuntia. Reilua? Lapsenkasvatus ja kotityöt tuskin kellään menee 50/50. Patista miestäsi kotitöihin! Tee lista viikottaisista kotitöistä jääkaapin oveen ja jaa siitä tehtäviä miehellesikin. Meillä kanssa miehellä tahtoi aluksi olla "sitä ja tätä" muuta tekemistä kun annoin lapsen hänelle iltaisin syliin omaa aikaa varten mutta pian tajusi tilanteen kun jatkoin sitkeästi. Nykyään saan mukavasti iltaisin siistiä kotia ja äijä leikkii muksun kanssa.
hoitaa vauvaa ja kotia yksin. Poika herää 2-6 kertaa joka yö ja aamulla lopullisesti 6-7aikaan. Ei mies oo yhtäkään aamua tai yötä hoitanu, eli 10 kk:teen en ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. Nyt aloitin myös hieman työn tekoa...
Ei vais, en kait mäkään jaksais, mutta on pakko. En osaa nukkua edes päiväunia, joten mun "turha valittaa väsymystä".
Uskon imetyksen voimaan tässä asiassa. Nyt kun en enää imetä kuin aamuin illoin, niin olen selvästi väsyneempi kuin täysimetyksen aikaan.
Koitahan jaksaa, mulla on korkea sietokynnys, mutta kaikilla ei tarvitse olla! Apua vaan sukulaisilta!