Haamukirjoittajaa etsitään!

Juoru/analyysi kirjoitti:

Pystytkö kirjoittamaan tästä hyvän ja ymmärrettävän tekstin. Ymmärrätkö tästä mitään vai oletko niin nuori, että et ole kokenut sodan jälkeisiä aikoja ja muutoksia, jotka silloin tulivat yhteiskuntaamme. Aika paha juoru/analyysi (?) Muuminmammasta ja PikkuMyystä? Teksti on lyhennelty, koska palsta ei vastaanottanut niin pitkää tekstiä. Samasta syystä kaikki kappalejaot poistettiin. OSA 1/2 Kun Haloskaa mainostettiin pressaksi Muumimammana käsilaukkuineen, niin en tiennyt kuka tuo nainen oli. Itse sain samassa paikassa pilkkanimen PikkuMyy. Olen entisajan Kallion kirkon pappilan tyttö ajoilta, jolloin Kallio oli kuin pieni kylä ja Haloska oli tuolla työväenluokan asuinalueella tavallinen tyttö. Siellä annettiin lapsille mahdollisuus käydä koulua ja alttaritaulussa on paikallista väestöä. Isoisäni oli tuolloin Kallion kirkkoherrana ja asuimme pappilassa. Isoisäni haki minut kirkon puistotädiltä ja isoäidin kanssa tein kauppakierroksen: oli siirtomaatavarakauppa, maitokauppa, lihakauppa ja Hakaniemen halli. Siirtomaatavarakaupan tiloissa on nyt kirkkoherranvirasto (hautaustoimisto?) ja lihakaupassa taitaa olla joku Igorin kultaesineliike. Kirkkoherrakin oli entisaikaan jotain ihan muuta kuin nyt ja hänellä oli muitakin tehtäviä, mm Sibeliusakatemiassa ja tv-jumalanpalveluksissa, kun telkkari tuli koteihin. Minua kuljetettiin kaikenlaisissa kokouksissa, jonne vaimo ja lapsi saatettiin ottaa mukaan. Kävin kirkon kesäsiirtolassa saaressa, jossa lapset tuntuivat viihtyvän. Ompeluseuraa Kalliossa pidettiin jatkuvasti: neulottiin ja ommeltiin tarpeellista kirkon myyjäisiin. Isoäitini keittiö oli toisinaan kuin tehdas silloin kun ruokaa tehtiin myyjäisiin. Koulutukseltaan hän oli talousopettaja ja sehän taisi olla tärkeä ammatti aikoina, jolloin ei ollut edes jääkaappeja ja ruokaa piti säilöä. Sota-aikoina hän opetti pettuleivän tekoa. Hän oli Kangasalan urkutehtaan tytär ja sitä samaa Agathon Meurman sukua, jolla oli Liuksialan kartano (jonkinlainen mallitila). Haloskalle kävi hyvin...eikö hän aloittanut työnsä Elannosta t m s kun jopa opinnot olivat vielä kesken…ja lopulta hänestä tuli pressa. Minulle taas kävi huonosti – olen täydellinen tyhjäntoimittaja enkä enää tee yhtään mitää. Työsuojelupiiri sanoi, että olen joutunut yhteiskunnassamme syrjinnän kohteeksi (koko elämänikö?), mutta että syrjintää on vaikea näyttää toteen. Eräs työvoimatoimistovirkailija sanoi, että kun sinulla on niin kamala nimikin…se vaikeuttaa työnsaantia. Koulussa oli inhottavaa ja pelkäsin koko ajan, sillä olin jo ekasta luokasta opettajien kiusaama.. Puoli vuotta olin käynyt saksalaista leikkikoulua (silloin kukaan ei puhunut mistään kielikylvystä, mutta sitä se oli ja minulla oli saksankielinen mummu).Olin innokas menemään kouluun, mutta petyin heti. Muistan kerran suuttuneeni ja heittäneeni kaikki kirjat lattialle. Vietin tunteja aikaa seisoen koulun käytävässä, mutta syytä siihen en koskaan tiennyt. Kun päivä loppui, niin opettaja halasi minua ja sanoi, että ei enää koskaan laita minua käytävään seisomaan. Mutta sama toistui jo seuraavana päivänä. Koulunkäynti on osoittautunut kohdallani täysin tyhjänpäiväiseksi – olisin selvinnyt paremmin sekä työ- että avioliittomarkkinoilla, jos olisin lopettanut koulunkäynnin keskikouluun. Lisäkoulutus on aina vain vaikeuttanut työnsaantia…Yhteiskunnassamme moni on pärjännyt kuuluvuudellaan joihinkin järjestöihin – ei koulutuksella. Opettajien virkojakin on aikoinaan jaettu niille, joilla on puoluekirja. Vielä nyt 2000-luvulla kuulin eräältä kysytyn Helsingissä, että onko hänellä puoluekirjaa. Jos ei vielä ollut lapsia ja oli odotettavissa, että menee naimisiin ja hankkii lapset sekä korkeakoulututkinnon, niin työnsaanti oli ennen todella hankalaa. Puhuttiin työvoimareservistä. Yhteys kirkkoon on rankka rasite ja siksi minulla ei ole mitään yhteyttä maamme kirkkoihin. En edes tunne olevani niissä kotona – mikään kirkko ei minulle käy, vaikka isoisäni ”kirkkoina” on ollut mm Agricolan kirkko (perhe asui sivurakennuksessa), Johanneksen kirkko ja sitten Kallion kirkko. Jumalaan haluan kuitenkin uskoa. Sukunimenikin olen vaihtanut päästäkseni eroon kaikista sen minulle aiheuttamista rasitteista ja leimasta. Oletko ajatellut, että tämän päivän menestyjien taustat ovat mitä vain! Elämme anonyymien ihmisten aikaa – todella harvoin he tekevät ja kirjoittavat asioita omalla nimellään ja ottavat vastuuta tekemisistään. OSA 2/2 Elämme todella ”working class hero”- aikaa, mutta oikeasti siinä ei enää ole mitään hohtoa, koska he eivät enää ole poikkeus yhteiskuntamme menestyjissä, vaan ennemminkin sääntö…sillä taustalla pärjää…Sen sijaan voi olla niin, että pappiloiden, asianajajien, lääkäreiden y m s lapsilla on vaikeampaa. Heidän tulisi koko ajan näyttää olevansa vanhempiensa veroisia ja heihin kohdistuu paineita. Koulu tasapäistää. Heikkoja kannustetaan ja lahjakkaammat saavat pärjätä niin kuin pärjäävät – tuskin heitä kukaan käy kehumaan. Käy niin kuin minulle ehkä: kun kaikki laskut oli nopeasti ja oikein laskettu, niin opettaja nyrpisti nenäänsä. Tuskin nyrpisti nenäänsä tehdyille tehtäville, vaan minulle, koska tehtävä oli suoritettu ok. Uskontotunnilla opettaja puhui vain minulle – oletti ehkä, että ainakin minä kuuntelen, kun olen sellaisista piireistä. Se oli todella kamalaa. Ehkä nuo hyvin koulussa pärjäävät ovat kuitenkin vaarassa syrjäytyä…ainakin jos eivät ole upporikkaita ja pysty itse kustantamaan kaikkea toimintaansa – raha poikii rahaa…suhteet ja oikeat piirit poikivat nekin jotakin. Koulumenestys ja koulutus ei ole mikään takuu elämässä onnistumiselle ja työn saamiselle. (Poikkeuksena ehkä sellaiset ammatit kuin esimerkiksi lääkäri.) Onnistumiseen tarvitaan suhteita ja sosiaalista kompetenssia. Ja nythän niitä maistereita on pilvin pimein, jotka eivät löydä työtä. Minäkin kuulun siihen porukkaan. Ruotsissa on sanonta ”permanent tillfällighet”. Se tarkoittaa sitä, että tehdään sijaisuuksia muilla aloilla kuin mihin on kouluttautunut. Juristi toimii esimerkiksi sairaalassa hoitoapulaisena. Ehkä hän välillä kouluttautuu lisää tai tekee jonkun matkan. Mutta on havaittu, että tämä ei olekaan mikään tilapäinen olotila vaan pysyvä. Nyt alkaa olla paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä näin ja alkavat nyt mennä eläkkeelle tällaisesta olotilasta. Tee käsitöitä! Käsitöiden tekeminen helpottaa – se on kuin jokapäiväistä lääkettä ja terapiaa…ja sitä esiäitimme ovat tehneet päivät pitkät. Nyt tehdään myös palkatonta vapaaehtoistyötä ja eletään toimeentulotuella. Ennen sitä arvokasta vapaaehtoistyötä tekivät naiset, joilla toimeentulo oli turvattu, mutta nyt sitä tekevät ne, joilla ei ole mitään muuta tekemistä ja haluavat kuitenkin osallistua yhteiskuntamme toimintaan edes jollakin tavoin. Minäkin olen ollut erään tunnetun järjestön suosittuna lastenhoitajana vuosia ja palkka oli silloin 4.20 euroa per tunti riippumatta lasten lukumäärästä ja se piti verottaa. Ja ulkoiluttanut ilmaiseksi varakkaita naisia – olisin mieluummin köyhiä ja yksinäisiä. Todelliset työt – lasten, vanhusten, sairaiden ja vammaisten hoito – on yhteiskunnassa tehtävä maksettiin niistä tai ei. Mutta ehkä menemme kohti sellaisia aikoja, että kukaan ei ole valmis enää maksamaan noiden tärkeiden töiden tekemisestä mitään. Muutenkin menemme kohti aikoja, jolloin kaikki pitäisi tehdä itse. Koulutuskaan ei ole enää investointi tulevaisuuteen vaan sekin on vain viihdettä. Ja toivotaan työtä, joka toimii myös viihteenä. Tein 20.4.2009 suomi24 aborttipalstalle keskustelunavauksen ja sinne ilmestyi joku viittaus PikkuMyyhyn. Vastasin tuohon PikkuMyyhyn, mutta vastausta ei julkaistu…tämäkin varmaan poistetaan täältä vauvalehden aihe vapaa palstalta…Mikä on pahin juoru sinusta? Minusta on se, että olisin uhannut tappaa lapsia ja olen vaarallinen lapsille…aika paha…Jospa tietäisitte, mitä kaikkea tässä onkaan saanut kestää…Tiedän yhden, jolle on ostettu paikka korkeakoulussa aikoinaan ja toisen, jolle sanottiin, että et pääse tänne yliopistoon, vaikka yrittäisit 10 kertaa (kyse ei ollut lahjattomuudesta)…tiedän erään poliitikon pojanpojan, jolle pitää antaa hyvät numerot, koska hän tähtää korkealle…

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä