Olit kuin ihmislapsi, aina eloisa
iloinen, tyhmänrohkea, aito
oma kaunis ryttynenäni.
Sielu yhtä viaton kuin värisi - puhtaanvalkoinen.
Kun itkit, itkit ääneen, vaatien,
ja kerroit huolesi minulle, vaikken ymmärtänytkään
mitä yritit sanoa.
Niin hellyyttävä olit, oma surusilmäni.
Rakastit vapautta, kuin taivaanlintu,
mikä koituikin kohtalokkaaksi.
Toivottavasti oletkin sellainen nyt.
Ei, helppo lapsi et ollut, se teki sinusta sitäkin rakkaamman.
Voi kuinka vieläkin sinua kaipaan, nöpöiseni.
vaikka vuosia sitten lähdit, aivan yllättäen.
Huhtikuisena päivänä, samanlaisena kuin tänäänkin.
Valkoinen, ryttyinen lakanani,
joka silitystä niin kovasti kaipasi.
Rakkaallef
koiralleeenn
3600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän surusi.
Osanottoni. Kyyneleet tulivat silmiin, niin kauniisti kirjoitit. Voimia ja jaksamista!
Tuo oli kaunista. Menetys oli varmasti suuri, samoin kuin tuska, eikä mikään tunnu sen korvaavalta. Muista kuitenkin todellisuuden sanonta >>tuska häviää aikanaan, rakkaus ei koskaan>>.