Valon säde pirteä,
vilkutti mulle reijästä.
siitä jonka nälkäinen toukka
koiperhosen, oli kukan pienoisen,
pistänyt pois poskehen.
Valon säde vallaton,
tahtoi kamu olla mun,
vilkutti se iloisna.
Hei! ukon könsikäs,
väännä vartes pönäkkä,
pihalle se kampea.
Valon säde veikeä,
kanssain tahtoi leikkiä,
viestitti se mulle näin.
Käännä nuttus nurin päin,
päältäsi se karista,
sitten pyöri pälvellä,
kipaiseppas kuusikkoon,
leikitään mä hippa oon.
Valon säde lempeä,
tahtoi mua se helliä,
antoi lämmön säteiden,
ihoani hyväillen,
tehoaan se lisäsi,
luitainkin näin se lämmitti.
Valon säde rakkainpain,
kiitos sanat kuuluu näin,
runon pienen kirjoitan,
ääneen sen myös lausahdan.
Valon säde
ajanmittaaja
7273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kieppui ilon orsilla veikeästi vilkutteli - suulas ja kypsymätön -
Sillä juurikin noin se teki ja oli muutoinkin vallaton, tuo valonsäden malttamaton. Kiitti sinulle.T am
ihanan leikkisä ja pirteä, tuli lukiessa hyvälle mielelle. ( kun sen joku miehenköriläs sattumoisin sai runtattua ennen tänne tuloa )
Kevät valo vallaton joka yllättää meidät milloin mistäkin. Iloa keväästä Läh am
Mukavasti kepeä on sul runokielen lento! Taittuu elämäkin mukavasti kun runossa on tuommoinen hassu tempo:) "Hei! ukon könsikäs, väännä vartes pönäkkä, pihalle se kampea." Valoa iltaan!
Niin se alkaa ollakkin et valo kaikkein kaunehin, iltaisin se valaisee, mun koti maisemaa. En siksi valoja laitakkaan mun pirttiä pientä varjostaan. mä annaa valon taivaisen loistaa mun huoneeseen.
pirtsakan runosen, kiitän siitä.