Ystäväni on luopumassa lapsistaan ja hänen päätään ei käännä enää kukaan. Syy tähän on se ettei hän hyväksy ex-miehensä uusiopuolisoa lapsiensa elämään. Hänen mielestään mies saa leikkiä uusioperhettä aivan rauhassa, mutta hän ei aio siihen minkäänlaista panosta antaa, ottakoon mies kaiken. Lapsien etu on kaukana, mutta äiti on niin katkera ja vihainen, koska eron alussa hän jäi aivan tyhjän päälle lasten kanssa kun isä lähti rellestämään. Muutaman vuoden päästä isänrooli alkoi taas maistua paremmin ja vaatimukset kasvoivat.
Haluaisin kysyä teiltä uusikot, oletteko todella näin loistavia, että te ette voi pysyä edes neljää päivää kuussa erossa miehestänne, että lapsilla säilyy myös toinen vanhempi. Vai ettekö ole edes tietoisia herrojenne touhuista? Vai oletteko todella niin erinomaisia, ettei teitä kiinnosta miehenne lapsien kohtalo? Uskon, että suurin osa vastauksta laittaa taas äidin valinnan huonoksi, mutta olettehan tekin äitejä. En vain saata ymmärtää että rakkaus tekee sokean!
Kuka kertoo
enkelitarinoita
551238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
se joka lapsensa hylkää on sitten äiti tai isä ei ole oikeutettu edes elämään. Miten itsekäs voi ihminen ollakkaan. Jos hän ei osaa miettiä lapsiaan ja laittaa heidän tarpeitaan etusijalle, vaan ajattelee vain omaa napaansa niin kuolkoon yksin, ilman lapsia, ilman ketään ! ihan turha tuollaisesta on vierittää syytä muiden niskoille, itse ihminen päätöksensä, myös paskat sellaiset, tekee.
Siis ex-vaimo ei hyväksy ex-miehensä uusiopuolisoa?? Kuka hänen hyväksyntäänsä edes kaipaa?? Ei ole taidettu taaskaan kysyä lasten mielipidettä asiaan.... Tuon kirjoituksen perusteella lasten äiti ei todellakaan saa sympatioitani.
vievät miehen perheestä, sitten he vievät lapsetkin, ja sekittavat koko suvun. Juuri tälläiseltä halusin omat lapseni suojata, ja onneksi olen niin tehnyt. Ei ole kukaan pilaamassa lasteni elämää, kun tein exälle selväksi miten erosta eteenpäin jatkamme. Kun kolmas osapuoli puuttuu toisten perheeseen, niin se on niin törkeä asia ihmisen elämässä, mutta uusikot eivät sitä ymmärrä. Eivät muuten sitä tekisi. Ihan itku tulee, kun ajattelen ystäväsi kohtaloa. Äidille lasten tulevaisuus ja hyvälapsuus merkitsee hyvin paljon. Mutta jos joku ulkopuolinen sen pilaa, niin se sattuu niinpaljon, ettei edes äiti halua olla siinä enää mukana. Ymmärrän täysin hänen kantansa. Sillä niin olisin itsekin tehnyt,jos mies olisi kehdannut ja uskaltanut naisiaan meille tuoda. Mutta onneksi ei tuonut, ja olen saanut lapseni pitää. Lasten elämä on ollut minulle tärkeitä eikä sitä saa pilata kukaan.
luulin kyllä sinua aloittelijaksi, ja se sinun mieshän jätti sinut aikoja sitten, itke vaan jos helpottaa mutta se ei poista sinun katkeria tekosiasi lapsiasi kohtaan heitä ei pelastanut kukaan toivottavasti aloituksessa oleva äiti (jos olemassa) saa pikaista apua jotta nämä lapset edes saa elää lapsutensa eikä olla kuin ruuvipuristimessa vanhempiensa välissä.
Minä olin erossa se lähtijä ja minulla on tällä hetkellä uusikko. Eroonkin liittyi kaikkea vähemmän kivaa, herne tuolla ex-vaimolla taitaa olla vieläkin noista asioista nenässään. MUTTA hänelle ei ole tullut mieleenkään mikään tuommoinen, että HYLKÄISI lapsensa uusikkoni takia. Kertaakaan ei ole asettunut minun ja lasteni väliin mitenkään, vaikka muuten on tullut linjoja pitkin useammankin kerran. Ja lapseni ovat kyllä olleet aika paljokin tekemisissä uusikkoni ja hänen lastensa kanssa. Ja exäni tietää tuon.
sinulla, vaikka välillä kiukkua purkaa niin osaa sen oikean ositteen, eikä laita lapsia väliin. Onnea teidän perheelle sekä exälles.
aikanaan kun minä olin uusikon mielestä äitinä täysi nolla, jatkuvasti sain paskat niskaan,valhteli lapsille minusta, yritti käännyttää lasten päät omaa äitiään vastaan....ja vain siitä syystä, että halusin minun elämäni, minun miehen, minun talon, minun lapset, minun työpaikkani jopa. Ja tietysti olin mielenterveydeltäni epäkelpo ihmiseksi. Kuinka paljon tämä nainen kerkesi saada (tietysti sekoitti koko suvun aivan täysin siinä samalla) pahaa aikaan, kunnes havahduin ettei tämä nyt mene oikein....mies erosi tästä naisesta-lastensuojelun puututtua asiaan,laitoin lakimiehet asialle, kun hän varasti omaisuuttamme (ositus oli kesken) jne....eli kaikkea helvettiä on tullut kestettyä. Toivottavasti ystäväsi jaksaa taistella lasten vuoksi. Minä jaksoin ja kiitän jumalaa että sain voimia ja rohkeutta.
ei ole tuollaista mahtia maailmassa, että pystyy "koko suvunkin sekoittamaan" ja viemään "toisen elämän". No, miehesi varmaan sai, mutta on kyllä mieskin sinusta halunnut eroon. Onnelliseen liitton ei voi kukaan tulla härkkimään. Ja tämä: käännyttää lasten päät omaa äitiään vastaan? Kerroppas mitesn se tehdään?
-pilaa - puhutele - hauku - eikä ole MISSÄÄN TEKEMISISSÄ Yksikään miehen uusikko ei ole meidän arvoisemme, joten pitäkööt mies ne itsellään, meille turha tuuppautua. Niin kauan kun kiltisti pysyvät poissa meidän kodista, ja lasteni elämästä, on okey. Järkyttävä apn juttu! Toivottavasti ex mies tulee järkiinsä ja ajattelee lapsiaan.
ja sitten vastaat itsellesi, Lissu Naikkosnainen? Siksikö että joku menisi halpaan ja uskoisi että sinunlaisia enemmän kun yksi sairas yksilö? Eehei ehei niin sairasta hommaa ettei montaa voi olla.
kyseinen äiti nin pihalla että tarvitsee jo apua (ulkopuolista) Totta hotossa minä uusikkona olen valmis joustamaan tittyyn pisteeseen asti että asiat sujuisi lasten kannalta parhaimman päin. Mutta tarinasi mukaan erosta kuitenkin jonkun aikaa joten ihan uskomattomalta kuulostaa että äiti lapsinsa hylkäisi. Kirjoitat:"Uskon, että suurin osa vastauksta laittaa taas äidin valinnan huonoksi, mutta olettehan tekin äitejä. En vain saata ymmärtää että rakkaus tekee sokean!" Kyllä olen äiti ja mikään ei saisi minua lapsiani hylkäämään ei mikään enkä voi ymmärtää että kukaan äiti voi näin tehdä Rakkaus ei tee sokeaa mutta rakkaus pitäisi olla aehdotonta eli kun äiti rakastaa lapsiaan niin se ei pitäisi mitenkään olla kytketty siihen tapaako isällä olessa uusikkoa vai ei. Mitä enemmän pohdin sitä enemmän kuulostaa sadulta, eli lapset isällä 4 päivää kuussa ja jos siellä näiden päivien aikana miehen uusi naisystävä/vaimo niin äiti (ja ilmeisesti sinä koska asian tosissasi kirjoitat) kokee oikeudekseen hylätä lapset??? Aivan uskomatonta ei siinä uuskion joustot kyllä auta... jos olisin ystävä kyseiselle naiselle niin tekisin kaikkeni että hän menisi hoitoon ja käsittelisi omat katkeruudet ja antaisi lapsilleen mahdollisuuden elämään, onnelliseen sellaiseen johon kuluu siis molemmat vanhemmat Ei tämä sairas kertomus liity mitenkään siihen onko uusikko loistava vai ei ainoastaan yhden äidin sekoamiseen ja hän tulisi saada pikemmiten apua. vai oletko ystävänä niin sokea ettet näe oikeata tapaa toimia vaan uskot että jos vain uusio pysyy kotoaan pois 4 päivää viikossa niin ystäväsi voisi loistavasti ja jaksaisi taas huolehtia ja rakastaa lapsiaan??? Outo ystävä tosi sellainen et ole. Tuskin totta koko tarina vaan Lissu naikkosnainen taas lietsoo.
Valitettavasti totta on. Taustalla on paljon henkistä vakivaltaa, alaspäinpanoa miehenpuolelta, eikä äidille ole jäänyt paljon aikaa toipumiseen, koska tyhjän päälle jäi lapsineen. En sanonutkaan että hyväksyisin äidin päätöksen, mutta julmuus on usein kaksisuuntaista ja se saattaa musertaa toisen. Äidin rakkaus on syvä, mutta joskus henkiinjäämisen ehtona on lähteminen. En todellakaan kuvitellut asiallisia vastauksia saavani, mutta ystäväni kohtalo surettaa ja erityisesti lasten. Äitinä ystäväni on hyvä sen ovat todenneet niin lastensuojelu, terapeutit, psykologit ja me jotka olemme hänen arjessaan, mutta totuus ei aina ole kaunista katseltavaa. Mutta laki on yksisuuntainen ja sen perusteellakin vain toinen voi voittaa ja tässä tapauksessa isä. Ehkä lapset saavat onnellisen perheen?
että laki on yksisuuntainen ja vain toinen voi voittaa, siis isä?
jättämään lapseni ihan kokonaan isän luo,jos lapset olisivat valinneet isän ja naikkoset. Olisin ollut valmis häipymään lasteni elämästä lopullisesti. Onneksi mun xä oli niin fiksu, että ymmräsri miten paljon lapemme minua rakastaa ja minä heitä, niin hän ei halunnut meitä erottaa toisistaan. Ex mies sanoi naikkosilleen,ettei saa olla meidän kanssa tekemisissä ja pilata meidän lasten elämää. Eivät ole tehneetkään, joten nyt lapsemme ovat ihania nuoria aikuisia, ja menestyneitä elämässään. Mies itse vaihtoi lapsensa naikkosiin, ja kärsii siitä valtavasti. Minun lapsiani ja minua eivät naikkoset haluku, siitä olemme pitäneet huolen. Olisihan se ollut kamalaa, jos olisin joutunut luopumaan omista lapsistani jonkun vieraan naisen tähden. Onneksi lapset valitsivat minut. Vaikka luonnollistahan se onkin. Kukapa vieraista ihmisistä välittää.
On varmaan todella "hienoa" olla tuttavaperheesi lapsen asemassa. Ensin hylkää isä, ja sitten seuraavaksi äiti. Jos kerran ex-mies on niin julma ja kauhea niin miten ihmeessä äiti voi edes kuvitella antavansa lapsensa hänelle ( ja varsinkaan jos tekosyynä on se, ettei voi sietää ex-miehen uusikkoa..)?? Itse ainakin puolustan ja suojelen lapsiani leijonaemon tavoin! Ihmettelen myös tuota "voittaja" kommenttia, miksi tuossa tapauksessa pitäisi mitään voittajia hakea? Eikö MOLEMPIEN pitäisi ajatella lasten etua? Elikkä ei edelleenkään säälipisteitä äidille.
Aina ei ole edes mahdollisuutta siihen, ettei antaisi lasta tällaiselle isälle. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja vaikka toinen vanhempi harrastastaisi minkälaista henkistä julmuutta toista kohtaan, lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Valitettavasti minunkin on pitänyt tyytyä siihen, lastensuojelusta sanottiin että jos se ei kohdistu lapseen, äidin on vaan kestettävä, vaikka mikä olisi. Olen monta kertaa ajatellut tehdä samoin ja lähteä mutta jostain olen saanut taas voimia jaksaa. Mutta en tiedä enää kauanko, olisi ihana edes joskus painaa pää tyytyyn itkemättä.
Mutta ap:n kertoman mukaan kuitenkin ex-vaimo on hylkäämässä lapsensa kokonaan, ja syy on vain se ettei voi hyväksyä ex-miehensä uutta puolisoa. Sitä en ymmärrä. Voimia sinulle!
asia sinun kohdalla koska sinä teillä se joka ex miestäsi ja lapsia kohtaa henkistä väkivaltaa käytät.
koita jaksaa ja ajattele todella niin että lapsen etu tässä, sinulle kestämisestä kyllä kiitos tulee kun lapset aikuisia ja sinun ansiosta tasapainoisia ja onnellisia, ja kokemuksesta ei se tyynyä purren hiljaaa itkien aina haitaksi ole joskus helpottaa kummasti. Samaa mieltä silti edellä olevan kanssa että ap,n kertoma aivan eri, erottu on jo aikoja sitten jollon äiti jäänyt tyhjän päälle ja nyt kun mies tavannut uuden niin valmis muka lapsistaan sillä verukkeella luopumaan, Ja vaikka itse kokenut niin fyysisen kuin henkisen väkivallan ja eron jälkeen henkeni edestä paossa jouduin elämään niin kyllä se ero helpotti ja viranomaiset piti huolta ettei edes henkistä väkivaltaa minua kohtaan (eikä fyysisestikkään hengiltä saanut) enään harrastanut. Kun tilanne tasaantu niin hänelle lapsiinsa tapaamisoikeus. sitä oli äitinä vaan kestettävä. Välillä pohti ettei tuntiakaan enään jaksa kun ei edes henkeä saa mutta lasten paras silmissä eteenpäin mentiin, nyt kun lapset isoja niin elämä jo hymyilee ja olen tyytyväinen valintoihin. Toi voitto juttu kanssa kumma kun lapsen paras silmissä, outoo toimintaa ja kokemuksesta jos noin paljon auttajia ympärillä niin he ei ainakaan tuollaisesta jommankumman voittojutusta puhu. Enemmän ja enemmän menee sepitetyn jutun puolelle joten tosi rankkaa väkivaltaa kokeneena ei säälipisteitä minultakaan. Kaikille jotka oikeesti kokee /kokenut saman tyylistä hakekaa apua turvakodit ym hyviä paikkoja lapset vaan taksiin ja sinne. ja tehkää kaikki lastenne ,aarteinne eteen. Ja vielä viimeiseksi noi jutut ei liity siis yhteenkään uusikkoon joten ap, vähän itsensä pussiin puhu kun se uusikko ensiksi syynä ja nyt onkin nämä väkivallat ym.
Kuullostaa, että hän on pahasti masentunut. Henkinen väkivalta musertaa tiedän sen, mutta että on niin syvällä, ettälapsensa hylkäisi. Sitä hän katuisi ja jos todellakin tämä ex mies on sellainen inhokki kuin kerrot niin hän juuri voittaa silloin. Sen uuden naisen syyttely tässä ei auta. Saisiko ystäväsi apua jostain. Hän on pudonnut epärealistiseen katkeruteen ja asia kostautuu nyt lapsilleen.
syyllistät äiti se tässä on täys paska jos itsekkyyden takia lapsistaan luopuu ei äiti joka oikeasti lapsiaan rakastaa noin tee!! HYVÄ ESIMERKKI HUONOSTA ÄIDISTÄ!!
Valmis pysymään erossa miehestäni vaikka joka toisen viikon, jos se tilannettamme yhtään auttaisi. Meillä mieheni lapsi halusi meille asumaan, helvetti sen jälkeen valloillaan.
Minä voisin tehdä samoin. Toisaalta arvostan ystävääsi, hän on uskaltanut nousta kapinoimaan. Miksi meidän ex-perheiden pitää olla hiljaa ja tyytyä siihen mitä tulee. En uskokkaan, että valinta on ollut helppo ja varmaan hän sitä miettii joka päivä. Julmaa tuo on, mutta mikä on se julmuus, mikä saa äidin tekemään moisen päätöksen, sitä minä mietin?
ex perheitä exvaimoja kyllä.
Miksi ei ole ex-perheitä? Miksi entistä perhettä kutsutaan, onhan se joskus ollut perhe? Entäs avoliitot? Lain mukaanhan niitäkään ei oikein ole. Miten avopuolisot jotka ovat eronneet kutsuvat itseään. Liitot voivat olleet olla pitkiäkin, lapsien kera. Sanotko lapselle että ei me erottu kun meitä ei oikeastaan ollut olemassakaan? Toinen vaan lähti? Aika loputon suo, mikä määrittää entisen, on kai se joskus ollut olemassa?
tärkein ihminen. Kenenkään ei tarvi hyväksyä elämään sellaista ihmistä ketä ei halua. Pakolla tapahtuu juuri tälläisiä tilanteita. Kyllä miehen nyt pitäisi ottaa ohjakset käteen, ja pistää uusikko kuriin. En minäkään ole ikinä sallinut että exäni naiset tulisivat meille ja olisivat lasteni seurassa tai edes ikinä tapaisivat. Se on ollut elämäni paras ratkaisu. Ihan pahaa tekee, yllä oleva kirjoitus. Onneksi meillä minä sain pitää lapseni, eikä tarvinnut vieraiden naisten takia heistä luopua lopullisesti. Mutta niin olisin tehnyt, jos exäninaiset olisivat tulleet pakolla elämäämme, sitä en olisi sietänyt. Lapset saivat valita, joko minä tai isänsä naiset, jompi kumpi. Minut onneksi valitsivat, tietysti, sehän on selvää.
sakkia olla??? Jos äiti hylkää lapset isin uuden takia, niin ei tuollasen ajattelu tavan takia tarvitsekkaan pitää niitä lapsia... Mun ajatusmaailmaan ei mahdu millään tälläinen, vaikka miltä kantilta katsoisi. Eriasia jo uusi vaimo hakkaisi ja ryyppäisi,niin sitten vois jo hommalle laittaa stoppi. Tuo vaan yksi keino taas saada omat halut muiden edelle. tuollaset naiset eivät sitten saa itselleen ottaa uutta miestä. Kannattaisi jo oikeasti hakea apua,lapset siinä kärsii tuollasesta äidistä. Tulee ihan surullinen olo lasten puolesta,minkälainen äiti osaa olla. Kyllä normaali terve järkinen,terveen itsetunnon omaava äiti ei puutu muuta kuin omaan elämään ja lapsien. Heh,pitäiskö munkin nyt itkeä,raivota,uhkailla ja kiristää lapseni isää ettei hänen vaimo saa olla siellä,jos lapsi tulee? Ei tulisi mieleenikään...Hän on mukava ja ihana ihminen ja mukavaa kun toinen turvallinen aikuinen lapsen isän luona! Ei ole ex-perheitä,on vain ex-puolisoita...isä tai äiti ei eroa lapsista vaan puolisostaan. Joka muuta väittää,niin ei katkeruudeltaan ja vihaltaan näe metsää puilta.. Me erottiin,mutta ei se lapsi eronnut isästään. Heillä on siellä oma perhe ja meillä oma. Piste. Voi,kun jotkut ihmiset tajuaisi mitä he oikeasti lapsilleen tekevät. Mutta sen saa mitä tilaa,ennen pitkään...kyllä ne lapset tajuaa kuka väärin teki.
on hullu, katkera, sivistymätön häirikkö, juoppo retku, rahaton, joka ei osaa lapsia hoitaa, jokta ovat likaiset, risoissa vaatteissa, osaamattomia, heikkoja kakaroita??? Ei mihinkään. Näin katkera uusikko uutta miestänsä valistaa miehen ex perheestä.
kumppanikseen puolison,jota sinä et halua?Kenenkään ei tarvitse hyväksyä elämään sellaista ihmistä ketä ei halua.Vaaditko lastasi valitsemaan kumppaninsa ja sinun välillä?Tai jos lapsesi kumppani vaatii samaa ja jos lapsesi valitsisi kumppaninsa ja hylkäisi sinut.Elämä on.
En ymmärrä miten tuo kertomasi tarina yhtäkkiä oli sen uuden naisen syy.. Itse en kykenisi kunnioittamaan miestäni jos hän hylkäisi lapsensa, entisen ja tämän meidän yhteisen. Tuossa kertomassasi mies paljasti jo luonteensa siinä kun rellestäessään ei pitänyt yhteyttä. Mieheni ja lapsensä äiti kun erosivat ( naisen toinen) hän ei hyljännyt lastaan. Olisi itseasiassa halunnut vuoroviikoin lapsen luokseen. Lapsen äidille ei käynyt. Ero oli kipeä miehelleni sillä nainen oli pettänyt häntä ja aloitti pian uuden suhteen. Kuvioihin tuli siis isäpuoli. Silti mieheni laittoi syrjään oman kaunansa ja ajatteli lapsen etua. Tästä syystä kunnioitan miestäni. Nyt monet käytännön asiat estävät häntä näkemästä lasta niin paljon kuin haluaisi. Hänen pitää ottaa huomioon nyt kummatkin lapset. Lapsi tulee joka toinen viikonloppu meille. Itse suvaitsisin, että mies kävisi katsomassa viikollakin lastaan, mutta jostakin syystä ideaani ei olla tartuttu. Luulen, että mies ei jaksa pitkää matkaa ynnä sovittelua lapsen äidin kanssa tapaamisesta. Ehkä kun tämä lapsi on isompi voi tulla itsekkin meille jos haluaa.
Aluski ajattelin, että tämä mies ja uusi nainen ovat jotenkin harrastaneet jotain henkistä väkivaltaa ja siksi nainen loppu. Mutta tarkemmin kun luin niin syy kertoman mukaan oli se, että on katkera edelleen siitä kun mies lähti ja hän joutui yksin selviämään. Ymmärettävää katkeruutta, mutta että on niin itsekäs, että kostaa omille lapsilleen sitä en käsitä. Jos lapseni isä lähtisi rellestämään ja erottaisiin ja myöhemmin vasta alkaisi haluta kantaa vastuuta niin toki olisin ärtynyt ja halveksiva, mutta en todellakaan KOSKAAN hylkäisi lastani sen takia. Miten ihmeessä se lapsen vika olisi. Niinkuin joku tuolla kirjoitti, hirveä kohtalo lapselle, ensin isä hylkää ja sitten äiti. Isä ja äiti pelaavat vain omaa keksinäsitä peliään eivätkä näe lasta.
Mutta on se nyt vähän kohtuutonta lähteä omasta kodista lapsien kanssa vain siksi, koska aviomiehen lapsi tulee käymään ja ex tätä ei sulattaisi (ja toisaalta kyseessä olisi puolet koko ajasta). Kun lähtökohtaisesti jokainen tietää, että eron jälkeenkin se elämä jatkuu. Ei ole mieheni ikinä tuollaista vaatinut. Tilanteemme on tosin täysin erilainen kun ystäväsi, hyvin tulevat toimeen eikä katkeria fiiliksiä ole, kumpikin jatkanut elämäänsä omilla tahoillaan. Mutta oleellista tuossa on se, että auttaako ns. oireen kitkeminen vai tulisiko keskittyä siihen perimmäiseen syyhyn. Ei se katkeruus siitä yhtäkkiä haihdu, silti se kalvaa. Ystäväsi on loukkaantunut ja suruissaan, mutta ei se poissaololla lähde pois. Ehdottomasti ystäväsi pitäisi päästä johonkin käsittelemään nämä tunteensa ja käydä se ero läpi - sitten vasta harkita noin perustavanlaatuisia asioita, kuten lapsen tapaamiset. Tuolla jo ennustelit vastauksista ja vaikka ystäväsi kyseessä onkin, niin eikö sinustakin tuo ratkaisu ole huono? Nyt puhutaan siis teosta - EI ihmisestä! Koska en usko pätkääkään, että tuo ratkaisu lopulta hänen oloaan helpottaisi, päinvastoin tuskaisempaa voisi tulla jos alkaa katumaan ja ikävöi lapsiaan. :( Varsinkin jos kyseessä joku rellestäjä-tyyppi niin voisiko ystäväsi luottaa täysin exäänsä ainoana läsnäolevana vanhempana? Toivottavasti löytyy jokin keino, jolla siirtää tuollaista päätöstä. Ja toisaalta, tunnetko kuinka hyvin tämän ystäväsi exän naisen? Kovin sanoin olet myös häntä tuomitsemassa sen vuoksi, että ex elää parisuhteessa. Kuinkas pitkällä tuo luopumisprosessi on? Toivottavasti h-hetkellä vielä tulee herätys. Lapsihan tuossa eniten tulee menettämään. :(
ei tartte välittää. Surkeata yrittää manipuloida exänsä perhe-elämää kiristämällä.
Hanki suomenkielen sanakirja ja katso mitä se tarkoittaa.
Ehkäpä sitten marttyyriksi tekeytymistä???
kysyt, mutta usein erotilanteissa toinen osapuoli kiristää juuri lasten tapaamisilla ym, sitä toista. Tässäkin aloituksessa (vaikka matkalla vaihtukin väkivaltaan ym) kyse oli siittä että äiti luopuisi lapsistaan vallan jos isän uusikko ei poistuisi paikalta silloin kun lapset sinne mennee, eli selkeää kiristystä. Kuka isä haluaa äidin pois lasten elämästä? Yleensä sitten käy niin että isä joustaa joka aiheuttaa, viimeistään siinä vaiheessa kun yhteinen koti, kitkaa uusikon kanssa. Kuka nyt pitää normaalina että pitää kotoaan lähteä kun puolison lapset tulee kyllä siinä kaikille epämukava olo, joka sitten siirtyy myös lapsiin jotka kokee tunnelman kireeksi ym. ym. Siksi mielestäni tällaisissa riitatapauksissa vanhempien tulis lastenvalvojalla ( ja jos tarttee niin oikeudessa) sopia tarkat tapaamisajat kun ne kirjattu niin molemmat , isä ja äiti, antaa rauhaa näille tapaamisille eikä puutu toisen tekeemisiin eikä missään nimessä lapsille tuntemuksiaan kerro, saatika toista hauku. Jos tilanne tuntuu hirveän pahalta niin ammatti auttajia löytyy kyllä, oikea osoite ei ole lapset eikä myöskään exän uusi puoliso.
jos ei halua. Siitä olisi hyvä keskustella lasten isän kanssa, ja yhdessä päättää mikä on lapsille parasta. Lapset ovat uitenkin äidille tärkeimmät, ja hän haluaa heille pelkkää hyvää. Luulisi miehen sen ymmrätävän.
kuin isällekkin (useimmiten) tärkeämmät, mutta jos äiti niin katkera ja vailla yhtään itsetuntoa että luulee lasten jonkun muun naisen tapaamisen olevan hänen äityydestään pois niin hän tarvitsee apua! Aivan niinkuin äidin kanssa lapset näkee äidin arjen ja normi elotilan niin pitää se myös päteä kun on isällä. Jos isän elämään kuuluu joku hänelle rakas ihminen niin hänellä ihan yhtä iso oikeus tutustuttaa hänet lapsilleen kuin äidillä mahdollisen tulevan kumppanin. Se ei kuulu sille toiselle pätkääkään ja tärkeä jos haluaa pitää luonnollista suhdetta yllä että näkee isänsä todellisen elämän (ettei pysy jonain satuhahmona). Jos on varma itsestään ja äityydestään niin kyllä lapset voi tutustua vaikka sataan naiseen ja silti lapsi -äiti suhde säilyy ennallaan, jos äidin psyyke taas ei sitä kestä vaan vetää jotain ihme martyyrin roolia niin siinä kärsii lapset tapasi ne sitten uusikoita tai ei. Toi on ihan tutkimustuloksiin perustuvaa faktaa joten ihan turah höpistä jotain äiti tietää juttuja jotka siis perustuu ainoastaan sinun omaan heikkouteen. Opiskele vähän asiaa ja katso sitten uudelleen. Lissulle jonka lapset jo aikuisia tämä ikävä kyllä liian myöhäistä kaikki vahinko jo tapahtunut mutta muille älkää itsekeskesyydessänne uhratko lapsianne.
pelkkää hyvää hän ei kiristä lapsiaan sillä,että lapset eivät saa tavata ihmistä, jota ÄITI ei halua tavata.
lyhyesti ja ytimekkäästi. Niin kauan,kun LAPSET eivät kärsi aikuisten toilailuista,niin ex-vaimot voisivat pysyä omalla tontilla ja keskittyä omaan hyvinvointiin ja lasten... Valitettavasti moni äiti kiristää,temppuilee ja tekee omastakin elämästä helvettiä,lapset kärsii :(
niin hänellä aivan sama oikeus päättää, totta että on hyvä jutella asioista mutta jos äidin juttelu vaan sitä että kertoo oman kantansa eikä jousta tippaakaan niin isä oikeutettu tekemään omat päätökset. Isä äiti-äiti isä ihan yhtä tärkeät lapsille ja lapset yhtä tärkeät heille äidillä ei etulyönti asemaa.
eivät halua omista lapsistaan äidittömiä/isättömiä......
että mulla paljon syvempi suhde äitiini kuin isääni, isä on etäinen ei koskaan ottanut sylyyn, huusi ja pisti aina työhön, työhön ja vapaalla juopotteli ja haukku äidin ja mukulat. Sama juttu mun lapsille siis lapsenlapsille, minun lapseni ei tykkää pappasta, mutta mummi on rakas, sääli mutta papan oma valinta.
että ikävä, ihme että äitisi katsonut ja vielä antanut lasten katsoa tuollaista touhua. entäs itse oletko lapsillesi paljon tärkeämpi kuin heidän isä eli oletko jatkanut "perinnettä" vai oletko tehnyt omet lapsesi miehen kanssa joka on tasavertainen tasapainoinen ja kunnioitettu suhteessanne siinä kuin sinäkin, eli myös lapsille saman arvoinen?
piti siis olla ei voi sanoa muuta kuin että ikävä, ilman sitä muuta kuin välissä näyttää aivan eri tarkoitukselta kuin mitä oli. Anteeks vielä
Jokaiselle lapselle toivoisi vain parasta ja ei erot heidän syytään ole, vaikka usein lapsiperheen arjen rankkuus monen perheen kaataakin. Mutta mikä on aikuisen vastuu? Valintoja joutuu tekemään ja joskus ne valinnat voivat olla julmia, ja lapsien hylkääminen on ystävälleni kaikkein vaikeinta. Vaikka, te suurin osa kuvittelette hänet vähintään psykopaatiksi, voi sanoa ettei ole helppoa ollut seurata hänen kamppailuaan tätä päätöstä miettiessään. Jokainen äiti tietää miltä voi lapsen hylkääminen tuntua ja itsekin äitinä mietin sitä, että miksi äiti valitsee näin ennemmin kuin lapsensa. Oikeaa vastausta ei vain löydy ja itsekkyydestä ei todellakaan aina ole kysymys, vaikka sitäkin te luulette. Enkelitarinoita ei vaan aina ole.
asioista voi aina sopia jos kaikki ajattelee järkevästi mutta tuo että syytit uusia puolisoita "siitä että ystäväsi hylkää itse omat lapsensa" oli kyllä todella lapsellinen syytös! ja jos kaverisi ex mies on narsistinen persoonallisuushäiriöinen kaverillasi olisi viellä enemmän syytä olla lapsista luopumatta!! sitä paitsi mitä valtaa uusiolla olisi lapsia vaatia itselleen enkä usko että monikaan uusio vaatimalla vaatii miehensä/vaimonsa lapsia itselleen asumaan olethan näitä juttuja täältä lukenut eli voisit kyllä sitten miettiä että isä se on joka sitä lasta vaatii ihan kiusaamiseen asti kaveriltasi mutta palatakseni tuohon narsistiseen persoonallisuuteen..
lapsensa hylkää on pahin mahdollinen. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään että häntä täällä puolustelet. Onko ystäväsi miettinyt että mitä tekee sitten kun oven taakse ilmestyy teini-ikäisiä vaatimaan selitystä hylkäämiselle ja syytävät kaiken vihan ja katkeruuden äitinsä päälle minkä hylkääminen on saanut aikaan. Ja tämän jälkeen puolestaan hylkäävät äitinsä. Olen aivan varma, että jos ystäväsi hylkää lapsensa hän tulee sitä katumaan vielä monta kertaa, on yksinäisempi kun koskaan ja voi henkisesti huonommin kuin koskaan. Ja on muistettava että jos hän lapsensa hylkää hän ei voi ehkä katua asiaa ja palata entiseen, vaan peli on sitten pelattu. Hakisi nyt mieluummin psyykkistä apua, sitä hän tuntuu tarvitsevan.
Jos uskoo mitä uusikko sanelee ja juoksee uusikon pillin mukaan, niin mies menettää kaikenm itä hänellä on. Kannattaa miettiä omaa elämää, eikä sitä mitä uusikko sanoo ja lupaa, sillä ne eivät ole kauaskantoisia eikä todellisia, vaan siinä uusikko varmaan pompottaa miestä mielensä mukaan. Siinä näkeee, mikä on miehelle tärkeempää, omat lapset vai uusikko? Kumman on valmis unohtamaan, niin sellainen on mies.
Psyykkistä apua pitäisi hakea. Minusta pitäisi enemmin selvittää mikä saa äidin tekemään moisen valinnan. Mitä ihmettä tuossa perheessä on tapahtunut aiemmin tai nykyisin, että äiti kykenee edes ajattelemaan noin? Minusta syyttävä sormi pitäisi osoittaa nyt johonkin muuhun.
jos nuo syytökset väkivallasta ym tulee vasta ei eron jälkeen vann vasta siinä vaiheessa kun miehellä uusi nainen niin kyllä vahvasti viittaa naisen itsensä ongelmiin ja aloitushan perustu juuri siihen että hän halusi luopua lapsista koska uusikko kuvioissa, sitten vasta seuraavissa vietissä väkivlta ym, vähän on outoa ,mutta vaikeehan mitään sanoa kun ei tarkkaan tiedä ystävä jos olisin niin aloittaisin kuitenkin siittä että äiti ymmärtää halea apua itselleen ja siellä kertoa kaikki.
Minun ex-mies harrastaa edelleen pienimuotoista henkistä väkivaltaa ja olen edelleen se helppo uhri. Yritin kertoa asiasta pahimmoillaan olessa lastensuojelussa, mutta aina vastaus oli kohdistuuko se lapsiin, jos ei niin äidin pitää vain kestää. Väkivallanmuotona on edelleen vähättely, pienenpienet hymähtelyt, ylenkatsominen joita joudun sietämään. Lapset näkevät tämän kaiken ja sanovat miksi annat isän tehdä noin. Kävin terapeutin luona että vahvistuisin, mutta edelleen ex-mieheni saa minut tuntemaan itseni matoseksi vaikka erosta on jo viisi vuotta. Kun kohtaamme, tai puhumme puhelimessa lasten asioista, menen aivan kasaan. Tuntui pahalta kun yritti kertoa asiasta, niin tuntui että vaan syyllistettiin minua. Lopulta luovutin ja tyydyin kohtalooni ja uskon edelleen että minä olen se huono ihminen. Apua voi hakea, mutta saako sitä, se on aivan erijuttu. Pahimmilta tuntui se että se on hyväksyttävää. Mietin onko ap ystävä lannistunut tämän seurauksena? Harrastavatko ehkä uusi pariskunta sitä yhdessä? Sen voin vain omalta kohdaltani sanoa, että murtuminen oli lähellä ja peloittaa vieläkin.
minullakin oli niin että kun auton näin kaartavan pihaan lapsia hakemaan niin paha oloja "pelko" niin vahva että oksensin ihan kunnolla, vatsa huuhtelu railakas joka kerta, ja muuta yhteyttä ei oikeastaan ollut kun lapset jo aika pieninä hoiti tapaamis ym järjestelyt itse ja hän vahvasti ilmaisi että olen niin vähäarvoinen ettei minulle puhu jos jotain kontaktia niin kuula kalloon jne,, ja liitosta siis lähdin vakavan alistamisen ja pahoinpitelyn takia. Mutta aloituksessa "ystävä" oli luopumassa lapsista siksi että uusi nainen kuvioissa siinä vielä kysyttiin että miksi uusikot ei exän takia voi pysyä pois 4 päivää kuukaudessa (eli joka toinen viikonloppu kun lapset isällä) kun tähän tuli vastaväitteitä niin sitten tuli tietoa väkivallasta se mielestäni aika outoa jos sillon kaikki ok jos uusikko pysyy pois mutta jos ei pysy niin sitten onkin ollut jo väkivaltaa,luulis että se olisi ollut aloituksessa pääsyynä. Ja kuten sinäkin kerroit kokemasi jälkeen lapsesi tapaavat vielä isäänsä etkä ole hylännyt, en tehnyt minäkään vaikka kuten kerroin oksensin ja tärisin vain exäni auton nähdessä, ulkona en uskaltanut yksin liikkua vuosiin jne, mutta ei ikinä tullut mieleen lapsiani hylätä, välillä kyllä että kuolen siihen kauhuun ja alistuksen tunteseen jos hän ei minua hengiltä ota mutta en ikinä että lapsiani hylkäisin. Minun onneksi hän tapasi naisen johon mielenkiinto siirtyi ja sen loputtua pikaisesti toisen jonka kanssa nyt vieläkin on pikuhiljaa ote minusta lipesi. itse tapasin kanssa vuosien jälkeen nykyisen mieheni hän joutui edetä kanssani pikku pikku askelin mutta onneksi teki sen ja jaksoi kaikkia epäluulojani ja pelkotilojani etten uskaltanut nukahtaa ennen kun hän nukkui jne, nyt minullakin on hyvä elämä nuorista (lapset siis nyt jo täysikäisiä)kahdella ihan ok välit, välillä enemmän välillä vähemmän, isänsä kanssa vanhimalla ei ollenkaan omasta tahdostaan, muistaa liikaa, vaikka olen koko ajan tehnyt kaikkeni että lapset sivussa tapahtumista Onneksi he kaikki pärjännyt ihan hyvin matkalla aikuisuuteen, en edes uskalla ajatella miten olisi heidän käynyt jos minä olisin hylännyt.
suora lainaus ystävänsä lapsistaan luopumisesta ap kirjoitti; "Syy tähän on se ettei hän hyväksy ex-miehensä uusiopuolisoa lapsiensa elämään." ei siis mitään väkivalta tai muita syitä ainoastaan etti hyväksy puolisoa. Mielestäni äiti tarvitsee siis itsensä kanssa apua.
eli vetätyä kokomnaan huollosta ja tavata vain heitä. Voi olla ihan hyvä ratkaisu, niin ei tarvitse tapella.