J.Krishnamurti

Jiddu Krishnamurti syntyi Madanapalessa, Etelä-Intiassa 12.toukokuuta 1895 ja kuoli helmikuun 17.päivänä 1986 Ojaissa, Kaliforniassa, 91.vuoden ikäisenä. Hänen puheitaan, keskustelujaan, päiväkirjojaan ja kirjeitään säilytetään tällä hetkellä yli seitsemänäkymmenenä kirjana ja satoina audio-ja videonauhoituksina.

Yli 60-vuoden ajan Krishnamurti matkusti ympäri maailmaa puhuen ja keskustellen miljoonien eri ikäisten ja eri taustaisten ihmisten kanssa sanoen, että ainoastaan täydellinen muutos yksilöiden sydämissä ja mielissä voi muuttaa yhteiskunnan ja antaa maailmaan rauhan.

Koko elämänsä ajan Krishnamurti toisti ettei hän halua seuraajia. ”Jonkun toisen seuraaminen on vahingollista”, hän sanoi, ”sillä ei ole merkitystä kuka hän on”. Hän ei perustanut mitään henkistä organisatiota eikä luovuttanut kenellekään auktoriteettia ruveta opetustensa tulkiksi. Hän pyysi ainoastaan, että hänen kuolemansa jälkeen, ne jotka jakoivat hänen pyrkimyksensä säilyttäisivät tuleville sukupolville alkuperäisen aineiston hänen puheistaan, keskusteluistaan ja kirjoituksistaan ja tuovat ne yleisesti saataville. Ainoastaan tätä tarkoitusta varten on perustettu viisi eri säätiötä (ks.linkit), lisäksi hänen aloitteestaan perustettiin useita kouluja eri puolille maailmaa. Tällä hetkellä on 36:ssa eri maassa komiteat hänen sanomansa tunnetuksi tekemiseksi (ks. linkit, Krishnamurti Information Network).

Vuosisata, jolloin Krishnamurti eli, näki kaksi maailmansotaa, jatkuvia poliittisia, etnisiä ja uskonnollisia väkivaltaisuuksia, massamurhia ennen näkemättömässä mittakaavassa ja massatuhoaseiden kehittymisen ja leviämisen ympäri maailmaa. Tämän lisäksi, liikakansoitus, ympäristön saastuminen sekä sosiaalisten institutioiden luhistuminen on levittänyt pelkoa ja kyynisyyttä arvioitaessa ihmisen kykyä ratkaista yhä kasvavia ongelmiaan. Käytännöllisesti sanoen, jokaisessa julkisessa puheessaan Krishnamurti viittasi näihin maailmanlaajuisiin kriiseihin, kehoittaen kuulijoitaan kiinnittämään vakavan huomionsa psykologisiin rakenteisiin, jotka synnyttävät väkivaltaa ja surua heidän elämäänsä.

Krishnamurtin opetusten ydin

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää minkään organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Ihminen on rakentanut sisäisen turvamuurin uskonnollisista, poliittisista ja itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat ilmenevät symboleina, mielipiteinä ja uskomuksina. Näiden mielikuvien taakka hallitsee ihmisen ajattelua, arkea ja suhteita toisiin ihmisiin. Mielikuvat ovat syy kaikkiin ongelmiimme, koska ne erottavat ihmiset toisistaan. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä. Ihmisen tajunta koostuu sisällöstään ja on koko hänen olemisensa ydin. Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. Yksilöllistä on nimi, olemus ja perinteestä ja ympäristöstä omaksuttu pintasivistys. Pinnalliset tekijät eivät tee ihmistä ainutlaatuiseksi, ainutlaatuista on täydellinen vapaus kaikille ihmisille yhteisen tajunnan sisällöstä. Ihminen ei siis ole yksilö.

Vapaus ei ilmene reaktiona eikä vapautena valita. Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan.

Ajatus on aikaa. Ajatus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, eikä
niitä voi erottaa ajasta ja menneisyydestä. Aika on ihmisen psykologinen vihollinen. Toimintamme perustuu tietoon ja siksi aikaan. Ihminen on täten aina menneisyyden vanki. Koska ajatus on aina rajoittunutta, elämämme on alituista ristiriitaa ja sisäistä kamppailua. Psykologista kehittymistä ei ole.

Kun ihminen tulee tietoiseksi omien ajatustensa liikkeestä, hän havaitsee jakauman ajattelijan ja ajatusten, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemuksen välillä. Hän oivaltaa, että tämä jakauma on harhaa, kuvitelma. Vain tällöin havaitseminen on välitöntä sisäistä näkemistä, jota menneisyys tai aika eivät mitenkään varjosta. Tämä ajaton oivaltaminen saa mielessä aikaan syvällisen, mullistavan muutoksen.

Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. Kun kielletään kaikki se minkä ajatus on psykologisesti synnyttänyt, silloin on rakkautta, joka on syvää myötätuntoa ja oivaltavuutta.

Tämän lausunnon Krishnamurti kirjoitti alunperin kirjaan "Krishnamurti: The Years of Fulfilment" by Mary Lutyens 1980. Kirjan julkaisi John Murray Ltd 1983.