Kertokaahan...haluaisin hankkia itselleni uuden karvaisen ystävän, aikaisemmin on ollut monirotuisia (viimeisin kuoli äkillisen sairauden murtamana viime kesänä) mutta nyt jostain syystä on aika vähän monirotuisten myydään/annetaan-ilmoituksia joten pakko miettiä muutakin vaihtoehtoa. En halua hankkia koiraa näyttelyesineeksi vaan ystäväksi ja kaveriksi/seuralaiseksi. Siks yleensä on ollut mulla noita monirotuisia ja onhan niissä paljon terveitä yksilöitä, eli ei välttämättä rodulle ominaiset sairaudet vaivaa.
Eli onko esim. Suomen pystykorva sellainen jota ei tarvitse kuljettaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja tapahtumissa?
Millaiset muut vaatimukset on omistajalla S.pystykorvan suhteen (paitsi tietty ne jotka pätee kaikkiin koiriin, lämmin koti, ulkoilua ja huolenpitoa, rokotukset, ruokaa ja rakkautta ja paijausta)?
Miten paljon maksaa Suomen pystykorvan pentu noin keskimäärin?
Asutaan omakotitalossa joten se voisi olla itsekseenkin paljon ulkona, pihassa siis..kytkettynä tietenkin.
Eli onko esim. Suomen pystykorva sellainen jota ei tarvitse kuljettaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja tapahtumissa?
Millaiset muut vaatimukset on omistajalla S.pystykorvan suhteen (paitsi tietty ne jotka pätee kaikkiin koiriin, lämmin koti, ulkoilua ja huolenpitoa, rokotukset, ruokaa ja rakkautta ja paijausta)?
Miten paljon maksaa Suomen pystykorvan pentu noin keskimäärin?
Asutaan omakotitalossa joten se voisi olla itsekseenkin paljon ulkona, pihassa siis..kytkettynä tietenkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on kokemusta pystykorvista jonkun verran.
En suosittele jos naapureita on lähellä nimittäin suomen pystykorva on tosi haukkuherkkä. Oma pystykorvani haukkui aikoinaan pikkulinnutkin ja sitä ei voitu pitää ulkona yksin kovinkaan kauan, ettei naapurit olisi häiriintyneet.
Pysrykorva kuuluu mielestäni maalle jossa naapurit on kauempana.
Kävin vähäsen googlettamassa vastauksia ootellessa. Olet oikeassa, näkyi eräälläkin sivulla olevan että on aika haukkuherkkää rotua. Eli ei sitten sovikaan ja lisäks on innokas metsästyskoira ja kun en metsästäkään. Kaipa sitten on vaan ooteltava jos joku ilmoittais monirotuisesta...kun vaan tosiaan ihan seuralaista ja nelijalkaista ystävää haeskelen, en mitään metsästys-/näyttely ym.
terve! Kuule, itselläni on tuo cockerspanieli ja mun mielestä se on ihana seurakoira.
se on hyvä lenkkeilykaveri sekä myöskin sylikoira jos iihen vaan oppii.
ei räksytä mitään turhia.
sen kanssa on helppo matkustaa kun on juuri sopivan kokoinen jne.
Minä en ole cockeriani näyttelyissä käyttänyt lainkaan.
että mietipä asiaa.
cockerista saa hyvän kaverin kaikkeen kivaan.
...käynyt katsomassa http://www.lemmikkipalstat.net ? Ja sieltä Apula ja annetaan. Voit myös itse laittaa sinne ilmoituksen. Tai kysellä paikallisilta eläinsuojeluasemilta :)
Suomenpystykorva ptodellakin on haukkuherkkä ja pidemmän päälle se voi rassta (ainakin naapureita) Vaikka ottaisitkin rotukoiran, se ei tarkoita, että joutuisit sen kanssa näyttelyissä tms. käymään, ellet itse halua.
Jos kyseeseen ei välttämättä tule metsästysrotu, niin miten olis vaikka samojedi tai keeshond? Tai lapinkoira, se pärjää varmasti ulkona. Turkki kyllä näillä roduilla vaatii hoitoa, mutta niinhän suomenpystykorvanki turkkia pitää harjailla.
Toivottavasti löydät sopivan koiran perheeseenne!
linkistä ja ehdotuksista sulle ja cockerystävälle. Täytyy pitää noi ehdotuksenne mielessä. Lisääkin ehdotuksia otan edelleen vastaan joten rohkeasti vaan ehdotuksia tulemaan. :)
Ja tosiaan, mielellään saa olla jokin rotu joka ei ole metsästys/ajokoira vaan ihan sellainen että viihtyy ihan kotosalla perheen parissa, siis etupäässä seurakoira/ystävä. Ja jos se syliin mahtuu, ainakin osittain, niin onhan se toki hyvä kun voi sitten paijata sitä. Mitä siihen ulkona pärjäämiseen tulee niin ihan sisällä asuva koira olis tarkotus, kaikki roduthan pärjäävät jonkun aikaa talvellakin ulkona mutta en mitään ns. ulkokoiraa kuitenkaan aio.
Terve taas!
Joo tuota toi cockeri on kyl mun mielestä sisäkoira kyllähän se ulkona viihtyy lenkillä vaikka kuinka kauan ja irrallaankin painaa vaikka kuinka kauan mutta meillä sakupoika on sisäkoira.Sisällä saku leikkii vinkuleluilla ne on sen lempileluja, nytkin tuolla yhtä vinguttaa.
Cockeri mahtuu kyllä syliin ja viekkuun nukkumaankin jos siullai tykkää.
Se ei oo kooltaan liian iso eikä liian pieni että se on juuri sopiva.
Meidän saku on korkeudeltaan 50cm ja paino on siinä 13kg tienoilla.
Laihempi sais tiety olla esim 10-12kg.
Mutta et mieti cockeria.
Kylhän siitä saa maksaa mutta musta saku ainakin on ollut hintansa väärti.
Muistan aina kun saku meille tuotiin niin se oli ihana pikkunen ja se ryntäs heti sohvan tykö mutta ei päässyt sohvalle ja se yritti ähistää mutta ei päässyt.
Siinä se sitten katteli etutassut sovalla että nostakaa nyt joku mut sohvalle.
ihana näky.
vielä isompanakin se heittäytyy vauvaksi.
Ja on kyllä suojeleva muo kohtaan eli emäntäänsä.Veljeni kun ei siitä paljoa välitä niin välillä on murissut että tähänhän et tule emäntäni lähelle.
Mutta se meidän sakusta. Mietipä asiaa ja ilmoittele miten kävi olisi kiva kuulla.
Mailaile vaikka.
[email protected]
Pystykorvissa on myös kaksi ulkona viihtyvää viehättävää rotua, samojedi ja lapinkoira. Molemmat ovat tosin seurallisia ja tarvitsevat paljon laumansa seuraa. Kumpaistakaan ei voi "unohtaa" ulos vaan ne haluavat touhuta isäntäväen kanssa kaikkea.Itselläni on kokemusta molemmista. Lappalainen on ehkä hieman haukkuherkämpi kuin sammari. Harkitseppa niitä Saat iki-ihanan, ihmisista pitävän ystävän hankitpa kumman tahansa.
Meillä on labbis, ihana kotikoira. Tulee toimeen lapsista vaariin. Vaikka onkin puhdasrotuinen, niin en käytä näyttelyissä, ym. Varmasti kaipaa hellittelyä.. meidän ainakin yrittää aina syliin ängetä, jollei kokonaan mahdu niin puoliksi ainakin. Tsemppiä etsintään!!
siinä mikä juuri viimeks oli (siis kuoli viime kesänä), oli puolet labbista. Labbis on kyllä mun yks suosikeistani. :)