Hetken koskettaa runoni,
silloin kun sitä luetaan,
silloin se jonkun ajatuksissa viivähtää.
Hetken sanani elää elämäänsä,
pian kaikki unohtuu,
sanat jäävät yksin ikäväänsä.
Ei ikävän sanat saa olla yksin,
runoilen sanat takaisin,
tässä uutta kirjoitan,
ja runoni elää taas hetken.
Ei ikävän sanat ole enää yksin,
ne elävät autioilla rannoilla,
pian ne heiluttelevat kaislikkoja
ja järven aallot tanssivat.
Hetken koskettaa runoni
Kössi-eno
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Väliaikaista kaikki on vain, lauletaan laulussakin. Irti päästämään ja menemään, tähän kun oppisimme. Pidin tästä runosi ajatuksesta, joka on käynyt varmaan omassakin päässä. :) Hauskaa Vappua sinulle sinne ja kevättä muutenkin, vilkuttaa Murukulta! :)
niinhän se on, vain hetken mekin täällä taivallamme. Hetken, oman aikansa elää runotkin. Erityisesti toisen säkeen luonnon elementtien mukana olo noin upeasti, tekee runostasi aivan erityisen nautinnollisen - haikeankin. Tämä runo ei kuole koskaan.