Olen 16 vuotias tyttö ja ongelmani on seuraava.
Olen rakastunut rinnakkaisluokalla olevaan poikaan jonka kanssa sitten olemme silmäpeliä pelailleet pitempään ja jutelleetkin. Mutta viimekertaiset tilanteet taitavat tuhota kaiken jo alkumetreille.
Haluaisin elää ja olla kuin muutkin, mielestäni minun oikeus siihen elämään pitäisi olla, mitä siis haluan.
Kauppareissulla viimeviikonloppuna puhekesi ensimmäinen riita vanhempieni kanssa. Näin pojan tuolla kauppareissulla kaupassa siis ja hänhän tuli heti juttelemaan. Aika luontevasti hän tervehti vanhempianikin. Ihan normaalisti hän kysyi mielestäni, että kun
"sua ei nää viikonloppuna missään, niin tuutkos käymään illalla..." yhdessä vaiheessa keskustelua.
Silloin isä huusi niin että kauppa raikui, "justiinsa, kuules kolli, alas painua kavereittesi mukaan jo, kyllä tää meittin tyttö tietää tollasten kollien ajatukset, ei tule illalla mihinkään".
Sen jälkeen minulta on kyselty jokapäivä suhteen laadusta ja vaadittu kertomaan lisää mikäli lähestyy vielä. No näinhän en tee tietysti, koska mielestäni minulla on oikeus elää ja olla niinkuin haluan. En ole tehny mitään mistä tarvisi olla huolissaan. Kaikki on niin normaalia kuin suinkin.
Perhe ja kaikki alkaa hylkimään minua jos teen kuulemma jotain. Tietysti esitän toista kun mitä olen, mutta jatkuva kaksoiselämä, olla omien tunteittensa vanki, stressaa.
Ongelma on sekin koulussa, että siellä on pari ihmistä, jotka kertovat koulun tapahtumista raportoiden omille vanhemmilleen, takuulla on valjastettu heidät vahtimaan tapahtumien kulkua.
Vaiettu salaisuus piinaa monia varmasti uskonnon estäessä... Sanon siksi näin, koska vaikka tiedän, syy on vanhempien, mutta kyllä käytännössä olen valmis eroamaan kaikesta kun saan tarpeekseni. Mutta vanhempiani en voisi jättää, näyttää kuitenkin väistamattömältä.
Kuvitelkaa elämääni. Olen viimeisen 2 vuoden aikana viisastunut hurjasti juuri internetin kautta. Lukenut ahmien erilaisia asioita ja "valistunut". Haluaisin tehdä töitä kuten normaalistikin naiset tekevät, enkä vain alistua olemaan "tyhmä kotiäiti". Viimeisen 2 vuoden aikana, olen piilottanut ostamani vaatteita/alusvaatteita äidiltäni. Sain ostettua salaa miniläppärin ja jota opin käyttämään sujuvasti. Nytkin etsin tilaisuuksia päästä internettiin jatkuvasti. Minua ei sentään niin paljon vahdita ettenkö ulos pääsisi.
Pelkään vain että kaikki pikkuhiljaa alkaa paljastumaan. Vielä ei tosin vanhemmat siskonikaan tiedä asioistani. En uskalla kertoa mitään vielä, mutta mihin tämä vielä menee, pelko seuraa mukana. Se menettämisen pelko, että kaikki kääntävät selkänsä minulle.
Mitä minun kuuluisi tehdä? Elää kaksoiselämää siihen asti kun saan tarpeksi itsevarmuutta olla mitä haluan? Vai piilotella asioita loppuelämäni?
Uskonto estää
kapinallinenko?
4602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä anna kenenkään määrätä mitä teet. Vanhemmillasi ei ole mitään oikeutta päättää elämästäsi. Sinun ei tarvitse olla mikään kotiäiti, vaan voit mennä mihin ammattiin haluat, ja seurustella kenen kansa haluat. Jätä vanhanaikaiset, nipot ihmiset omaan arvoonsa ja ota johto omiin käsiisi. Mä sain kuulla vuoden narinaa ja valitusta siitä, etten mennyt riparille, ja isä ei pidä siitä että paras kaverini on bi-seksuaali, mutta mun ei tarvitse kuunnella valitusta jos en halua. Jokainen päätää itse omasta elämästään. Sitä paitsi on 2000-luku eikä naisen tarvi istua kotona penskojen kanssa ;)
Älä nyt loukkaannu, mutta on kyllä sairaan kuulosta. Voisin nyt jauhaa kunnolla tästä, mutta tyydyn sanomaan, että koita elää vanhemmistasi huolimatta. Lähe ulos viikonloppuna, pidä hauskaa jne. Ja ensimmäisenä tekona järkkää tapaaminen ton kundin kanssa. Eihän se ole mukavaa olla vanhempien kanssa riidoissa, mutta jos vanhemmat estävät elämisen niin eipä siinä oikeasti muita vaihtoehtoja ole.
Kantsii lukee lasten oikeudet, sillä niissä on aika paljon mielenkiintoisia asioita. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Esim. Lapsella on uskonvapaus.
Nii mutta vanhemmat määrää. Minkäs sille voi, jos vanhempien kasvatusmetodit on vanhoillisen uskonnolliset. En muista mainittiinko aloitusviestissä, mutta vanhempien uskonnollinen tausta ei taida olla ihan "perus" kristitty...