joka ikinen päivä??? Alkaa jo ärsyttää koiran naama kun siltä saa joka päivä moneen kertaan kieltää samat asiat.
Menen keittiöön. Koira on omassa pedissään, kuuntelee. Ja ihan taatusti hetken päästä säntää sieltä ovelle tuijottamaan mitä teen, mitä syön jne. Komennan koiran pois. Ottaa pari askelta pois päin mut vilkasee taakseen ja jää siihen seisomaan ja toljottamaan. Komennan uudelleen. Ottaa taas pari askelta mut vielä olkansa yli ja jää paikalleen. Alan jo hermostua, ja komennan edelleen. Menee ehkä nurkan taakse, mut tiedän että siihenkin jää vielä kytikselle ja mahdollisesti kohta vielä peruuttaa takaisin. En tajua miks ei voi totella loppuun asti kerralla. Onks jotain kokeilua, uhmaamista vai hui hai ei välitä?
Tää sama toistuu eri tilanteissa ja alkaa rasittaa toi jatkuva koiran kieltäminen sanoista asioista, ja jatkuva käden vääntö että koira viittii totella.
miks koiraa joutuu
kieltämään samoista asioista
24812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuin sitä iänikuista EI-sanaa, se ei tehoa kun liikaa viljelee. Toisekseen, mitä sitten vaikka koira on nurkan takana kun syöt ? Sitä en ymmärrä, eikö pääasia ole ettei istu sylissä ? Oletko kokeillut ettet ole huomaavinaan kun tulee "vahtimaa" syömistäsi ? Sen kuin syöt menemään, etkä huomioi koko koiraa, tuohan on ihan normaalia käytöstä että varmistetaan monta kertaa että onko se tosissaan. Meillä oli myös tälläinen tapaus, että kurkki vielä nurkan takaakin, että ollaanko tosissaan, ettei saa olla osingoilla (ja siihen vielä kissa pöydälle istumaan).
Joo ehkei haittaakaan jos kulman takana on, mutta idea siinä että kun komennetaan pois niin sitten mennään pois. Ei niin että kaks kolme kertaa komennetaan ja sit koira kuitenkin puolen minuutin kuluttua tulee kokeilemaan kepillä jäätä ja taas aloitetaan alusta. Voin toki olla huomioimattakin koiraa mut kun sääntö on ettei kerjätä saa. Ja sama pätee siihen et kun keittiössä kokkaillaan, ei koiran tarvi osallistua siihen ollenkaan. Mut mikä ois toinen vaihtoehto sille kieltämiselle..???
Et voi vaatia koiraltasi sellaista mitä se ei osaa. Koira ei selvästikään ymmärrä tuota "pois" -käskyä ja sitä mitä sillä haluat. Koira ei myöskään ole niin ääliö otus, että se suorittaisi ihan vain sinun mieliksesi sellaisia toimintoja, joista se ei itse koe millään tapaa hyötyvänsä. Saat koiran menemään käskystä pois kun teet siitä sille kannattavaa. Se miten teet siitä sitten kannattavaa voi ollakin vähän haastavampi juttu. "Mut mikä ois toinen vaihtoehto sille kieltämiselle..???" Yksi on se, että lähestytkin asiaa toisesta suunnasta. Et yritä kitkeä ei-toivottua käytöstä pois vaan vahvistat sitä, mitä haluat koiran tekevän... Kieltämisen ongelma on juurikin se, ettei se kerro koiralle mitä sen tulisi tehdä.
ei koira mikään tyhmä ole ja tietää kyllä mitä siltä halutaan. Halutessaan osaa totella ihan kerrallakin. Tää on taas näitä et koiralle makkaraa poskeen että suostuu tottelemaan, tässä tapauksessa olemaan kerjäämättä ruokaa;-) Kyl se koira vaan on fiksu otus jos saa tilanteen taipumaan noin!
Jos koirasi siis jo osaa, niin eihän tässä ole mitään ongelmaa. Homma hanskassa, koira osaa pois-käskyn ja elämä hymyilee. Kiva kuulla.
Kyllä lähtisi lahjomaan, mutta jos koira menee sitten vaikka sinne nurkan taakse, niin sehän on jo mennyt pois, eli on ymmärtänyt tilanteen. Ja olet oikeassa siinä, että koiran ei pidä osallistua ruokailuun tai ruoan tekemiseen, sehän voi olla vaarallistakin, jos kuono on kuumassa paistissa kiinni. Ja on rasittavaa sekin, että pitää moneen kertaan sanoa, niin se tuntuu olevan kaikilla. Mutta se mitä tarkoitin, että vaihtaisit komentoa, esim. omalle paikalle, meillä koiria käsketty menemään odottamaan (joo, kyllä sieltä keittiön nurkalta kirsu on näkynyt), mutta kun riittää että koira menee pois keittiöstä niin se on jo kehun paikka, sitten kun on syöty.
köpsöttelee koira. Saa olla keittiössäkin kun kokkaan ja leivon. Yleensä makailee työpöydän alla ja touhutessani juttelen sille vaikkapa illan treeneistä tai muusta mukavasta. Vältän käyttämästä sanoja: EI tai POIS, koska haluan suhteeni koiraan pysyvän stressittömänä, mukavana, eli kotoisana. Kun alan ruokailla, koira siirtyy toiseen huoneeseen oma-aloitteisesti. Jos se jää vaikkapa eteiseen, niin kääntää silti päänsä poispäin syödessäni. Oletan asemani olevan se, mikä ihmisellä kuuluu koiran kanssa ollakin. Ehkä pitäisi pohtia, saisiko paremman tuloksen muulla keinolla kuin toistamalla eitä tai muuta komentoa?
rauhassa makoilu olisikin ihan ok mut tämä tapaus tapittaa herkeämättä ja reagoi joka liikeeseen ja surutta säntää kiinni jos sattuu joku makkaran pala putoamaan. Jos jää seuraamaan ruokailuani, niin tuijottaa, saattaa vähän inahtaakin ja nieleskelee ilmaa samaan tahtiin kun minä nielen makkaranpalojani -ei kiva.
sille varmasti tarpeeksi ruokaa tai tarpeeksi hyvää ruokaa? Meillä saavat koirat olla keittiössä, kun ruokaa tehdään, mutta ne eivät kerjää. Eivätkä ruokapöydän luonakaan. Jatkuvasti ruokaa etsivä ja kerjäävä koira on tai on joskus ollut todella nälissään. Vaikkakin tilaisuus tekee varkaan koirastakin, kylläinen koira ei ole kaiken aikaa vaanimassa syötävää. Onko koira aikuinen vai pentu ja tiedätkö, onko kasvattajalla syötetty tarpeeksi? Ikuinen nälkä voi olla opittuakin.
koirallasi riittävästi ulkona tapahtuvaa toimintaa. Siis sellaista, jossa koira väsyy myös "korvien välistä"? Kun kaikki virettä nostava toiminta tapahtuu ulkona, on helpompi opettaa koiralle, että sisätiloissa ollaan rauhallisesti. Väsynyt koira on yleensä vähemmän kiinnostunut kotiväen puuhailuista.
eli vaikka olisi juuri syönyt niin samat tavat.
ovat vaan aina jotain vailla, menepä vaikka jollekin ajokoiran omistajalle sanomaan että koirallasi on nälkä, jos se hakee syötävää. Joillakin koirilla vain on tapana syödä niin kuin ihmisilläkin.
Samaa mieltä tulehyväkakun kanssa. Vältän myös komentamasta koiraa turhan päiten, etenkin kotioloissa. Ei minun mielestäni tartte koko ajan kytätä ja vahtia mitä koirani tekee ja olla valmiina kieltämään tai häätämään pois (vähän nyt kärjistäen). Varmaan luonnekysymys, mutta minua tympii kieltää melkein aikuista koiraani ponnekkaasti melko turhanpäiväisistä asioita. Asioita voi esittää koirallekin nättiin ja leppoisaan sävyyn, se tajuaa vähemmästäkin mitä siltä odotetaan. Kuten jke totesi, kielto ei lopultakaan kerro koiralle, mitä siltä odotetaan; kielto vain lyö stopin tämänhetkiselle toiminnalle. Ehkä omaa luonnetta ja suhtautumista on mahdollista tarkistaa. Eläin nyt tykkää pyöriä siellä missä minäkin, pyöriköön! Mitä sen on väliä, jos se kyttää kun syön. Ei se siitä mitään kostu, ja minä luen joka tapauksessa lehteä, en vaivaudu ärsyyntymään sen katseista. Koira on jaloissa kun kokkaan, joo. Se on jaloissa myös kun teen töitä yrityksessäni, olen tottunut astumaan sen yli tai jos on hyvää syy, tuuppaamaan syrjään. Ei kiinnosta kiristää omaa pinnaa päivittäisellä (!) mittelölle jostain triviaalista jutusta, jolla ei ole suurtakaan merkitystä. Mutta, jälleen, kukin tavallaan!
joka huushollissa omansalaisia. En voi käsittää, miksi koiran pitäisi mennä POIS minun luota, kun itse olen sen luokseni kaikkien maailman koirien joukosta valinnut. Myös minulla on koira duunissa mukana ja likimain joka paikassa muuallakin.
jos se koira änkeää ruokailun aikaan siihen näköetäisyydelle. Meilläkään ei ole koskaan annettu koiralle mitään murkinaa ruokapöydästä, ainoastaan jotain pientä koulutuksen yhteydessä (pieniä lihanpaloja, ranskanperunoita, leivänmurua jne) tai koiran muonan sekaan. Koira on hyvin ravittu, on ollut hyvällä kasvattajalla ja luovutusikäisestä asti meillä. Se on vain sitä ns. kyttäämistä, joka juontaa juurensa mahdollisesti ihan jostain muualta kuin sen suupalan kyyläämisestä.
"Se on jaloissa myös kun teen töitä yrityksessäni, olen tottunut astumaan sen yli tai jos on hyvää syy, tuuppaamaan syrjään." Ei laumanjohtaja tarvitse mitään muuta hyvää syytä tuuppaamaan tiellään makaava koiransa syrjään kuin se, että laumanjohtajalla on oltava vapaa kulku, pahnanpohjimmaisten ei kuulu makoilla laumanjohtajan tiellä. Ihan yleisen hyvinvoinnin kannalta olis hyvä, ettei anna koiransa makoilla kulkuaukoissa sisällä, esim. ovien ja portaiden edessä. Koira tosiaan on viisas, ja hakeutuminen makoilemaan juuri "vilkkaisiin" paikkoihin kodissa ei ole mitenkään sattumanvaraista: koira tekee sen tiedostaen, testatakseen asemaansa laumassa. Mutta tajutessaan omistajansa tuuppaavan sen syrjään tai yksinkertaisesti "kävelevän sen yli" nuo haavekuvat aseman korotuksesta karisevat hetkessä. Totta, jokainen taaplaa tavallaan, mutta meillä koira väistää joka kerta, tai se laitetaan väistämään tuuppaamalla.
eläimellähän kaikki perustuu syömiseen ja lisääntymiseen. Tuli vain ensimmäisenä mieleen, että jos se on vaikka joskus nähnyt nälkää tosissaan, kun sellaisilla koirilla on ikuinen nälkä. Mitäs jos et vain välitä, vaikka se kyttää?
Varmaan ihan hyviä yleisohjeita nämä. Kaikki on kuitenkin niin tilanteesta kiinni. Paikka jossa työskentelen on suht ahdas ja käveleksin ympäriinsä ja vaihdan paikkaa koko ajan. Olisi älytöntä häätää koiraparkaa koko ajan ylös tieltäni, kun se vetelee kyljellään sikeitä keskellä lattiaa. Jos koira olisi nyreä tai hidas väistämään, kun sitä välillä siihen kehoitan, olisin huolissani. Niin ei onneksi ole.
mutta on se vaan niin ällöttävä tunne, kun ite isket murua mekkoon, ja joku oli se sitten vaikkapa se koira tollottaa jostain lähietäisyydeltä silmät selällään. Ei se kovin mieltä ylentävältä tunnu. Miks sen koiran pitäis antaa tuijottaa/vahtia koko ajan? En näe siihen mitään syytä, mikäli sen vain voi kieltää.
Totta puhut, tapaus- ja tilannekohtaista, joten osatkaamme soveltaa käytäntöön =)
Meillä on tuota samaa ongelmaa havaittavissa, hieman lisääntynytkin nyttemmin, kun on poika murkkuiässä. Meillä on ollut alusta asti käytössä se sääntö, että keittiöön ei koiralla ole mitään asiaa silloin, kun me ihmiset siellä syödään, tai laitetaan ruokaa. Eikä siinä ole poikkeusta. Mutta silti nykyään koiran pitää päästä vähintään siihen näköetäisyydelle TOLLOTTAMAAN ja vahtimaan, menee kyllä käskystä pois, mutta kerkeää usein saman ruokailukerran aikana joko kulkea siitä ohi pöytään päin pälyillen tai siirtyen takaisin näköetäisyydelle. TYMPII, en todellakaan tykkää siitä, että koira kyttää kun me syödään. Noh, joskus järkkään koiralle jotain tekemistä meidän ruokailujen ajaksi (aktivointilelu yms) tai vain nakkaan koiran toiseen huoneeseen turhan kalapaliikin välttämiseksi. Toisinaan koira taas ei huomioi ruokailuamme mitenkään, sen kun vaan vetelee sikeitä jossain päin kämppää, näkymättömissä. Tiedän, että on ns. makuasia se, antaako sen koiran tollottaa siinä lähietäisyydellä, teetpä ikinä mitä teetkin, mutta meillä koira käsketään omiin oloihinsa. Tuo jatkuva "kyttääminen" kun osaa olla koiran puolelta sitä nk. pomotteluakin, että minäpähän makaan kämpän keskeisimmällä paikalla, en siirry, ja kyttään sinua koko ajan, koska haluan niin. Meillä koira "ohjataan" enemmän touhuilemaan omissa oloissaan, ei reagoida sen tuuppimisiin kesken esim. atk-töiden, vaan koiralle annetaan aikaa silloin, kun itse se luokse kutsutaan. Koska näinhän se laumassa menee. Jokin yhdessä tekeminen alotetaan laumanjohtajan toimesta, ja myös lopetetaan sen toimesta. Jos laumanjohtaja haluaa sen keskeisimmän paikan vapaaksi kulkureittinä, niin myös tehdään. Alempiarvoiset väistää. On totta että tuon ei -sanan jankkaaminen saa koiran kuuroutumaan sille, joten meillä keskitytään enemmän äänensävyyn ja -painoon. Yksi tehokas keino on vain äännähtää matalasti... miten sen nyt kirjoittaisi... "ä-ä" =) Usein on tuhat kertaa tehokkaampi kuin iänikuinen "ei". Meillä koira tietää tuosta matalasta älähdyksestä, että nyt on äitee tosissaan.
Juuri tota vastaavaa toljottelua meinasin, ja mustakin siinä vähän pomotuksen makua. Samaa esiintyy kulkuväylillä makoiluilla. Eli päivittäin on tilanteita että koira makaa käytävällä, oven edessä tai jopa niin että kun nousen vaikka sohvalta niin koira ryntää siihen mun eteen että on todella lähellä etten kompuroi koiraan. Hyppää siis eteen estääkseen kulkuni eteenpäin. Nykyään surutta kävelen niin kuin koiraa ei olisikaan, eli jos ei tajua väistää niin voivoi.
Mitä jos tekisit koiralle selväksi että 1 käsky riittää? Meillä sanotaan kyseisestä asiasta kerran, ja jos alkaa "jos mä kuitenkin vähän pelleily" ni viedään sinne omalle paikalle niskasta. Tietysti koiran pitää olla tietoinen mikä on silloin se paikka jossa halauat koiran olevan. Meillä se on sen oma peti. Miksi se sun koiras menis pois kun ei siitä mitään seuraa vaikka kepillä koittelee jäätä? Käsky on käsky piste.
Koirat ovat muotia. Tästä huolimatta kaikille koira ei sovi.