Kertokaa mielipiteitä, omia kokemuksia ja vinkkejä ongelmaani, joka koskee meidän uusperhettä, joka on vielä tuore. Minulla on kaksi poikaa 5 ja 4 vuotiaat edellisestä liitosta ja avomiehelläni on yksi poika kohta 2-v. edellisestä liitostaan. Olemme asuneet yhdessä minun kotonani muutaman kuukauden eli siis avomieheni, joka on poikansa lähivanhempi ja hänen poikansa muuttivat meille. Minua on alkanut häiritsemään poikieni käytös, koska mielestäni se ei ole hyvää. Ymmärrän että he ovat pieniä vielä ja tämä on uusi juttu myös heille niinkuin kaikille muillekkin, mutta miten voisin kitkeä huonon käytöksen heistä. En kuitenkaan ole opettanut heitä itsekkäiksi tai epäkohteliaiksi. Ongelma on avomieheni poika joka on vielä niin pieni ettei osaa puhua vielä kuin pieniä lauseita. No minun pojathan eivät tätä ymmärrä vaan nauraa räkättävät välillä tämän pienen pojan hassuille sanoille. Sitten he eivät hyväksy häntä vielä leikkeihin, koska hän ei osaa leikkiä vaan on vain sekoittamassa tai sotkemassa niitä. Olen yrittänyt sanoa, että isompien täytyy olla esimerkkejä ja näyttää kuinka leikkiä ja että he voisivat keksiä pienemmälle jonkun tehtävän leikissä. Tämä pieni poika ei saisi leikkiä tai koskea heidän leluihinsa, vaikka olen yrittänyt sanoa että kaikki saa leikkiä kaikkien leluilla. Kuitenkin hekin leikkivät tämän pojan leluilla. Välillä he toivovat että tämä poika ei tulisi kotiin ja nimittelevät häntä tyhmäksi varsinkin nuorimmainen. Olen aina opettanut että ketään ei nimitellä. Muutenkin he sorsivat tätä pienmpää. Minua alkaa pikkuhiljaa nyppiä heidän puheensa ja monesti aina pelkään että mitä he taas päästelevät suustaan. Kuitenkin aina kun poika on äidillään he kyselevät hänen peräänsä. Kauanko tätä vielä kestää ja kuinka saisin poikieni kielen kuriin, koska minua ärsyttää tällainen käytös niin omilta kuin muiltakin lapsilta. Haluaisin että lapsistani tulisi empaattisia ja että he oppisivat ottamaan muutkin huomioon. Olenko jotenkin epäonnistunut kasvattamisessa ja mitä pitäisi tehdä? Antakaa vinkkejä, jos teillä on ollut samanlaisia ongelmia ja kuinka kauan ne kestää ja onko niistä päästy yli? Muistan kyllä senkin ajan kun oma nuorimmaiseni oli alle kaksi vuotias ja naapurin poika ei voinut sietää häntä eikä hän ja vanhempi poikani hyväksyneet häntä leikkeihin mukaan aivan tästä samasta syystä. Jotenkin vain en siedä omien lapsieni tällaista käytöstä.
LASTEN SUHTEET
UUSPERHEISSÄ???
4339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on yhteinen pieni lapsi ( 1,5 v) ja miehellä 7 vuotias lapsi jolle on etävanhempi. Miehen poika jo senverran isompi ettei samalla lailla käyttäydy, mutta aavistus tuota ärtymystä on hänessäkin. Sieppaa mielenkiintoisimmat lelut itselleen. Omistaan kyllä antaa auliisti sellaiset jotka itseä ei enää niin kiinnosta ;) Mustasukkaisuutta ja tykkäämistä löytyy kumpaakin. leikkipuistossa olen huomannut, että juuri sinun lapsiesi ikäiset lapset helposti haluaisivat töniä pienempiä. Elikkä taitaa olla tavallista käytöstä. Kuitenkin ehdottomasti tässä on juuri se kohta jossa tiukat rajat täytyy laittaa lapsille. Itse olen pyrkinyt oikeudenmukaisuuteen. Hyvin pienikin lapsi tajuaa jos tulee epäoikudenmukaisesti kohdelluksi. Ketään ei saa kiusata eikä varsinkaan pienempiä. Itse tekisin asian hyvin selväksi ja lempilelut jäähylle jos lipsutaan. Sitten palkitsisin ok käytöstä. kehuisin kun tulisivat juttuun keskenään.
Ehkä olisi paikallaan myös sellainen, että lapset saisivat valita jonkun lelun sellaiseksi jota muut eivät saa ilman lupaa ottaa, olisi joku oma selkeä juttu. Samoin pienellä olisi joku ihan oma lelu jota ei saisi ottaa.
Tuli myös mieleen, että omat lapsesi voivat kokea epäoikenmukaisena sen, että eivät saa leikkiä rauhassa. tämähän on se vanha juttu kun on pikkusisaruksia. Vosiko heille antaa tietyin väliajoin "isompien leikkihetken" jolloin pienempi olisi vaikka isänsä kanssa tai jotain muuta mukavaa hänellä. Kun lapsillasi olisi tät aikaa heiltä voisi tiukasti vaatia kärsivällisyyttä sitten muuten.
mitä yhdessä vastauksessa mainittiin tosi hyvä että heillä joku hetki joka vain heidän. Sitten suosittelen että kaikille kolmelle pieniä hetkiä molempien teidän aikuisen kanssa joka siis vain ja ainoastaan yhdelle lapselle, ei tarvitse olla isoja pitkä kestosia juttuja vaan pieni lukuhetki, yks kerralla mukaan kauppaan jos toinen vanhempi kotona jne, että kaikki kolme tuntee molemmilta sen hyväksynnän. Siis myös isomille pojille tärkeä että avomiehesi kanssa näitä pikku hetkiä. Ja meillä ollut, ei neuvoteltavissa oleva, sääntö että jos on joku lelu johon ehdottomasti toinen ei saa koskea (unilelut poikkeus kun ne vaan ja ainoastaan omat)niin se pidetään omassa huoneessa/laatikossa ja sillä leikitään vain sillon kun joko muilla muita leikkejä tai yksin, nitä ei oteta mukaan yhteisiin leikkeihin ja sitten aleta siinä omimaan. Tehkää myös aikuisina juttuja yhdessä kaikkien kolmen kanssa eli koko perhe , ja joskus niin että kun toinen vanhemmista vaikka 5 v kanssa niin toinen "leikkii" 4v kanssa niin että pienenmpi siinä mukana, ei mene kuin pari vuotta niin ikäero jo niin pieni ettei sen takia tätä kismaa tule. Yksi syy on että "veljekset" tottunut olemaan kaksistaan ja pitävät yhtä rintamaa "ulkopuolista" vastaan, Yllä mainitsemat metoodit -> kaikille omaa aikaa ja sitten keskenään niin että 2 ja 2 jne saa tuntemaan tasapuolisen arvostuksen teiltä vanhemmilta ja rauhoittaa siis tilanetta. Jonkun asteista vaivan näköä vaatii siis myös teiltä aikuisilta mutta nopeasti yleensä myös saa tuloksia.