Avioehtosopimusko?

Väitän avioliittolain amatööritulkitsijana, että jo ennen yhteiselämän alkua tehty omaisuuden osituksen periaatteita koskeva sopimus vastaa avioliittolain 41 § mukaan tehtyä avioehtosopimusta avio-oikeudesta toisen omaisuuteen. Tässä vielä muistin virkistämiseksi AL 41 § alku: ”Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa.” Väitteeni perustuu ko. määräyksen sanamuotoon ja avioliittolain tarkoitukseen ohjeistaa osapuolia silloin, kun he ovat jo avioliittolain alaisuudessa tai sopineet avioliittoon menosta. Määräyksessä sanotaan yksiselitteisesti, että avioehtosopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että keskinäinen suhde on edennyt riittävän pitkälle eli osapuolten täytyy olla vähintään kihloissa tai puolisoita keskenään. Mikäli osapuolet tekevät sopimuksen ennen kuin osapuolten suhde on edennyt em. tasolle, niin keskinäinen sopimus ei voi olla nimeltään avioehtosopimus, vaan sopimuksella pitää olla toinen nimi eikä ko. sopimusta voi tehdä avioliittolain 41 § mukaan. Etukäteen tehty keskinäinen sopimus riittää ajamaan saman asian, kuin varsinainen myöhemmin avioliittolain 41 § mukaan tehtävä avioehtosopimus. Vastaan jo etukäteen seuraavien vastausten kirjoittajille: Etukäteen tehdyllä sopimuksella ei voi syrjäyttää avioliittolain velvoitteita avioehtosopimuksen laatimisesta. Ennen yhteiselämän alkamista tehdyt sopimukset ovat avioliittolain kannalta esisopimuksia ja ne menettää merkityksensä papin aamenen jälkeen. Avio-oikeus toisen omaisuuteen pois suljetaan Suomen lain mukaan vain avioehtosopimuksella. Väitteen esittäjä ei ymmärrä avio-oikeuden käsitettä. Tässä vastauksia em. kohtiin: AL tarkoituksena on määrätä siitä, miten menetellään keskinäisissä sopimuksissa, kun suhde on edennyt riittävän pitkälle ja avioliitosta on keskenään sovittu. Molemmat sopimustavat ovat keskinäisiä sopimuksia mutta sopimusmuoto ja sen mukaiset menettelytavat riippuvat ajankohdasta, milloin ko. sopimus tehdään. Mikään AL määräys ei kumoa ennen avioliittoa tehtyjä sopimuksia, eikä myöskään määrää siitä, että ne olisi uusittava keskinäiseksi avioehtosopimuksen muotoon ja rekisteröitävä. Avioliittolain velvoitteita avioehtosopimuksesta tai sen rekisteröinnistä ei voi laajentaa etukäteen yleisen sopimusvapauden aikana tehtyihin sopimuksiin. Avioliittolain tarkoituksena ei ole kieltää, eikä ohjeistaa ennen sen alaisuuteen tuloa tehtyjä keskinäisiä sopimuksia. Avio-oikeus toisen omaisuuteen on minulle täysin selkeä määritelmä. Nyt avioliiton päätyttyä kuoleman jälkeisessä osituksessa joudutaan ko. sopimusta tulkitsemaan avioliittolain kannalta ja suunnasta katsottuna. Lähinnä tulkinta koskee siis sitä, mitä on sovittu avio-oikeudesta ja onko avio-oikeudesta sovittu pätevästi. Yleinen tulkinta on, että osapuolilla ei ole AL mukaan tehtyä avioehtosopimusta, joten osapuolilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Näin ko. sopimus muuttuu merkityksettömäksi ja omaisuus jaetaan avio-oikeuden perusteella eritavalla, kuin osapuolet ovat joskus aikoinaan sopineet omaisuuden erottelun tai osituksen periaatteiksi siviilisäädystä riippumatta. Tehdyssä sopimuksessa on sovittu omaisuuden omistusperiaatteet alkavaa avoliittoa varten ja siitä, että nämä samat periaatteet ovat voimassa keskinäisessä avioliitossa, jos sellainen osapuolten välille tulee. Sopimuksessa ei ole sanallakaan sovittu avio-oikeudesta yhtään mitään, miksi näin? Avio-oikeudesta sovitaan AL mukaan tehdyssä avioehtosopimuksessa, eikä etukäteen asiasta voi oikeastaan edes sopia, koska osapuolilla ei ole vielä edes syntynyt avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Miten sitten sopia etukäteen mahdollisesti myöhemmin tulevasta avio-oikeudesta, kun avioehtosopimustakaan ei voi vielä tehdä? Tässä tapauksessa on sovittu siitä, että sopimus on voimassa myös mahdollisesti myöhemmin tulevassa avioliitossa. Sopimuksessa sana avioliitto, tuo mukanaan kaikki tulevan avioliittolain velvoitteet mm. avio-oikeuden toisen omaisuuteen. Miksi sitten sopia asioista etukäteen ja jo ennen avioliittoa? Tässä tapauksessa osapuolet ovat halunneet jo ennen yhteiselämän alkamista, omaisuuksien yhdistämisen tilanteessa ja ennen, kuin avioliitosta on edes sovittu, sopia periaatteet tulevaan yhteiselämään ja tulevia omaisuuden erotteluja tai ositusta varten. Periaatteessa sopimuksen tekoaika ko. yhteydessä on parempi, kuin vasta myöhemmin tehtävä avioehtosopimus. Lisäksi ko. sopimus on laajempi koskien avoliittoa ja avioliittoa, kun taas avioehtosopimus koskee vain avioliittoa. Kun sovitaan asioista ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa, niin ei voi toimia ja sopia asioista avioliittolain mukaisesti. Avioliittolain tarkoituksena ei ole myöskään rangaista aktiivisuudesta omaisuudesta sopimisessa, vaan tukea oikeaa asiaa. Itse lähden AL tulkinnassa siitä, että keskinäisellä sopimuksella yleisen sopimusvapauden aikana voidaan sopia vastaavasti avio-oikeudesta, kuin avioliittolain alaisuudessa tehdyllä avioehtosopimuksella. Sopimusmuoto ja sen mukaiset menettelytavat riippuvat ajankohdasta, milloin keskinäinen sopimus tulevaisuutta varten tehdään.