Poden ulkomaanmatkailukammoa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin. Alan pitää sitä jo kammona, kun aiemmin olen vain sanonut ettei kiinnosta pätkääkään. Nyt se tosiaan tuntuu jo kammolta. Ja varmasti mikä huvittavinta, niin en koskaan ole matkaillut Tallinnaa ja Tukholmaa kauemmas. En siis voi tietää mikä kaukomaissa odottaa. Pidän käytännössä eniten kotimaan matkailusta.
Siitä johtuen koen ne tilanteet painostaviksi, kun minulta kysellään matkailusta tai että miksen halua matkalle. En siis todellakaan tiedä, miksi tunnen näin ulkomaan matkailuaa kohtaan. Kuinka pääsen eroon tästä "kammosta"?
ulkomaanmatkailukammo
harvinainen
5584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kotimaassa turha lähteä räpikoimaan jos pelko on noin kovaa
Tee reissusi jokakerta vähän pidemmälle,jonnekkin mistä pääset nopeasti pois jos siltä tuntuu, aloita vaikka seuraavaksi jostain euroopasta, Tanska Ranska ym.
Sinulla on vain ollut liian pienet "ympyrät". Silloin tulee helposti araksi lähtemään ulkomaille. Minäkin suosittelen, että "väkisin" vain lähdet ulkomaille. Ensin jonnekin mielestäsi turvalliseen kohteeseen. Tosin et ole täysin turvassa edes kotona sisällä ;) Mutta lähde tosiaan vaikkapa Mallorcalle, siisti pieni, tosi turvallisen paikan maineessa oleva saari. Kammostasi huolimatta siis menet matkalle. Sitten vuoden päästä menet taas jonnekin jne. Olen itse myös jonkunlainen kontrollifriikki ja matkalle lähteminenhän merkitsee jonkunasteista kontrollin hävittämistä asioihin. Mutta tykkään niin paljon matkustelusta, että käyn matkoilla. Ja nyt kun on omaa perhettä, niin voisi kuvitella, että sitä tulee vain aremmaksi lapsen kanssa matkustamaan, mutta vaikka tunnen aina ennen matkalle lähtöä tietynlaista pelkoa yms. niin se tunne kyllä katoaa jo lentokentällä. Ja mitä enemmän näen maailmaa, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että ei muualla mitään alkueläimiä olla. Ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä on joka maassa. Se tekee olon turvalliseksi, kun huomaa, että elämää ja ihan tavallista elämää on suomen rajojen ulkopuolellakin. Nyt matkustelen jo ihan tyynesti siellä sun täällä. Olen käynyt Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Vielä on pari maanosaa käymättä ja aion kyllä käydä lopuissakin.
Oletko sitten ennen ajatellut, että kotimaan rajojen ulkopuolella ihmiset ovat kuin alkueläimiä? Yllätyitkö ihan tosissasi siitä, että muualla maailmassa elää aivan tavallisia ihmisiä? Millainen maailmankuva sinulla oikein on ollut ja missä kannonkolossa olet oikein elänyt?
...jotkut tosiaankin ajattelee noin. Myös minulle tuo oli yllätys kun em. tyyppiseen henkilöön eka kerran elämässä törmäsin. Hänelle oli mm. hämmästys, että höänen kotipaikkakunnan ulkopuolellakin on elämää ja joku IHAN oikeasti myös asuu siellä. Tämä tyyppi kun ei ollut koskaan suostunut matkustamaan yli 20km. kauemmas kotoaan vaikka ikää oli jo yli 50 vuotta.