kun katsoa tapitit syvälle silmiini. Puhuin siinä jotain, mutta samalla huomasin kuinka asiani meni kuuroille korville :) Se hetki jäi elävänä kuvana mieleeni, katseesi ja tunne minkä tunsin kun katsoit minua. Porauduit niin syvälle sisimpääni, etten unohda sitä nyt, enkä tulevaisuudessa. Saman tunteen tunnen vieläkin, kun katson sinua silmiin.
Näin sinussa silloin jotain niin kaunista, mitä en ole muissa nähnyt. Sinulla on hyvä sydän ja olet henkisesti tasapainoinen nainen. Ennen kaikkea elämänarvosi ovat kohdallaan. Nämä asiat ovat itselleni tärkeitä ja joita myös arvostan sinussa paljon.
Aina kun katson sinua nään sisäisen kauneutesi, olet myös todella kaunis ulkoisestikin.
Meillä on niin vahva henkinen yhteys ja kemia välillämme, että pelkällä katseella voisin sanoa tietäväni mitä ajattelet ja tunnet. Tälläkin hetkellä tuntuu kuin olisimme vanhoja tuttuja, vaikka todellisuudessa emme tunne.
Kyllä, sinä nainen veit sydämeni.
Ennen kuin tapasin sinut, halusin olla vain yksin ja keskittyä muuhun kuin ihmissuhteisiin. Tulit niin yllättäen "puun takaa", etten aluksi edes tajunnut tilannetta. Sitten tulit ja katsoit syvälle silmiini. Menoahan se oli ja edelleen tunne on säilynyt, päivä päivältä voimakkaampana.
Olisi mukava tutustua paremmin, en minä pure.
Muistatko sen
päivän,
112083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin miksi et ottaisi suoraan tähän naiseen yhteyttä? täällä minä mietin että olenkohan se minä... :)
jos sen verran vielä kertoisin, että kyseessä on vaalea nainen. Taidan itsekin olla vaalea
Taisi tuntemerkit kolahtaa minuunkin..Olen myös vaalea ja ajattelen ihan samoin:)
se on hyvin mahdollista, että sinua kaipailen. Kadun päässä, toisella puolella :) Hyvää vappua sinulle/hänelle!
Lisää tuntomerkkejä.
tuo nainen mutta en taida olla... nyyh....
että missä tämä tapahtui? Kerro nyt!!
Every time i look at you, i wish i could stay forever...
Punertavanruskeat lyhyet hiukset. pyöreät muodot ja isot tissit.
sen verran niihinkin kirjallisiin tuotoksiin tutustunut että ehtaa kioskiharlekiinitasoa tämä tarina. Joskus eikä kovin harvoin tuntuu, että aika paljon omaksutaan tarinan pätkiä sieltä sun täältä,kioskikirjoista tai muualta, kovin omaperäistä tai omakohtaiselta ei tunnu kuitenkaan, tuntuu kuin hypättäisiin jonkun toisen nahkoihin tai saappaisiin ja sen takia kävely ontuu kun saappaat ovat liian isot. Tämä tarina on vakiokamaa, joka painetaan joka kuukausi kerran nähtäville. Nykyään uudesti suomennetaan kirjaklassikoita ja sitten kiistellään, onko suomennus tuhonnut alkuperäisen ns.hengen ja onko kirja enää yhtä luettava vaiko vielä parempi, voiko harlekiinikirjoja "suomentaa" nykysuomelle, eikä tuollaiselle imelyydelle, kokeillaan: " Se vähä mitä muistan siitä hetkestä, oli mieleenpainuva, olihan siinä toki häiriötekijänsä, mutta toki jäi muistikuva, tietty tunnetila mieleen, en menisi vannomaan susta, vain omat tunteeni tiedän ja koen, kaiken kuitenkin hahmotan, jopa tuhannesosasekunnissa tapahtuvan vilkaisun omakuvaasi peilistä, joka kertoo kaiken oleellisen, mitä muut eivät tule ehkä koskaan huomaamaan. Tunnenko minä sinut, tunnetko sinä minut, voiko näin sanoa, olettaa? tuskin kuitenkaan. Mikä on se tunne, mikä mielenkiinnon sytyttää, saa toivomaan jotain enemmän, tuli sitten yllättäen tai ei, kukapa nyt ei tilannetta kuitenkaan tajuaisi. Menoa se nyt ei kuitenkaan ollut, kukapa sitä nyt pelkkien kiinnostusten takia alkaisi haaveilemaan, tutustuahan toki olisi voinut paremmin. Tuskin se paljoa olisi maksanut, toimia oikein ja huomioida toinen todella, ei vain odotella huomiota, mitkä ovat kaksi eri asiaa. On vaikea ymmärtää tuollaista "rakkautta" jossa muka riittää syvälle silmiin tuijotteleminen, kaipa se johonkin tunteeseen jollakin vastaa, mutta itse en koe tuollaista omaksi, no jokainen kokee tunteet omalla tavallaan, saatoin joskus rakastaa, mutta rakastunut en ole ollut enää vuosiin. Mutta jotkut haluaa rakentaa toiset haluaa tuhota, ja senhän toki onnistuit tekemään.
Kyllä..minäkin muistan sen taianomaisen tunteen..ja ihan "läheltä" vielä. Niinä muutamina (sormet ja varpaa -laskimella laskettuna) päivinä, muutamina hetkinä. "Feels like I´ve known you a lifetime.." Olin jopa "täysin" varma, että kohtasin sielunkumppanini..hah. Toisin kävi..nyt vahvasti epäilen..jopa pelkään, etten pysty enää kokemaan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa. Toivottavasti olen väärässä..luoja sentään, tahdon olla väärässä!! Kelpaaminen on iso(in) tunne, ehkä tärkein..ainakin hlökohtaisessa suhteessa, ihmissuhteessa. Raskasta on myöntää itselleen, että olin laastarisuhde. Sydän koko ajan enemmän tai vähemmän hänellä eksässä. Että annoinkin sydämeni rikkoutua vuoksesi! Olen vihainen itselleni. Enkö olisi voinut kuunnella järkeni ääntä? En voinut..sydämeni takoi niin kovaa ja lujaa. Muuta en kuullut..tai suostunut kuulemaan. Tarvitsen toipumiseen hiukan kyynisyyttä ja skeptisyyttä, ei kuitenkaan liikaa, tack. Mutta teille...toivottavasti kohtaatte toisenne. Olen iloinen puolestanne..todella :))