Me oltiin pupusilla. Jos joku ei uskaltanut laskea siitä mistä toinen sillä oli "pupu pöksyssä". Monet sukset katkottiin silleen. Ne oli onneksi isän tekemiä.
Talvileikit
Veerti
102911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja jokaisella oli korkea lumilinna. Lumiukko oli linnan pihalla vartiossa ja linnan ovella oli paljon lumipalloja siltä varalta, että tulossa olisi kutsumattomia vieraita.
Linnasta oli kaivettu salatunneli pitkälle mäkeen ja sen suuaukoilta oli hyvä yllättää.
Sisällä linnassa oli pöytä ja kaksi penkkiä. Pöydällä oleviin maljakoihin asetimme lepänoksia, joissa oli kävyt. Illan muuttuessa jo siniseksi, sytytimme pöydällä oleviin kynttilöihin tulet ja kävimme vierailuilla toistemme luona.
Teillä on ollut tosi tunnelmallista. Silleen ne tytöt osaa.
Kerran velipoika teki periskoopin. Tein katollisen lumimajan ja sen katosta voi työntää periskoopin näkyville. Sillä näki pihalle.
lumilinnan. Meillä lumilinna tehtiin sillätavalla että kasattiin hirmuisen iso lumikasa ja sitten alettiin kovertaa sinne sisään luolaa. Mitä suurempi lumikasa sitä avaramman majan sai. Sitten sisään kynttilät ja vähän evästä ja voi että oli tunnelmaa.
Nyt tuli kylläkin haiku olo. Naapurin pihalla on aura kasannut ison lumikasan eikä yhtään lasta näy mailla eikä halmeilla sitä hyödyntämässä.
Ovatko kaikki lapset koulussa tai päiväkodeissa. Niinpä kai.
lumipalloja jos sää oli sopiva. Jos oli kovaa hankea tai lumikasa, niistä saattoi sahata levyjä.
Pohjois-Karjalassa lunta oli talvella noin metri, joten rakennustarpeista ei ollut puutetta.
kyllä mekin pyöritettiin lumipalloja , mutta satun asumaan seudulla jossa harvemmin on paljon lunta. Toki on sellaisiakin talvia jolloin lunta oli, mutta noin yleensä.
Mistähän muuten johtuu että muistoissa lunta oli ennen enemmän kuin nykyään. Vai johtuuko sekin siitä että lapsena kaikki oli isompaa ja kaikkea enemmän. Mittasuhteet ovat vääristyneet.
Näistä lumilinnoista tuli mieleeni semmoinenkin seikka, että nykyään eivät lapset enää peuhaa pihoilla tällaisissa puuhissa. Heidät lykätään autoon ja kuljetetaan harrastuksiin. Se tuntuu joskus surulliselta kun muistaa kuinka itse lapsina, posket punaisina, puursimme niitten linnojen rakentamisessa ja hauskaa oli.
joutuivat joskus avaamaan tien umpihankeen ja näin hevosen mahan osuvan lumeen. En kyllä ole mitannut hevosen jalkojen pituutta.
Savotan miehet puhuivat metrin paksuisesta lumesta, jota oli pitänyt talloa ja potkia, jotta pääsi sahaamaan puuta sen tyvestä.
Voihan olla, että siihen aikaan arvioitu metri olisi mitattuna 80 cm, tai jopa 70 cm.
Tein kymmenen vuotta sitten pihalle lumihevosen, kaksi lumiukkoa ja viisi lumilyhtyä lapsenlasteni iloksi.
Nykyisin he osaavat tehdä niitä itse jos huvittaa.
tuohon kirjoittamaasi, oliko ennen enemmän lunta kuin nykyisin.
Minun mittapuuni ja muistojeni mukaan kyllä oli.
Jopa talvisodan aikoihin pääkaupungin lähellä olevassa pitäjässä kun olimme evakkoina oli isän lähdettävä aamulla avaamaan polkua kinosten läpi kouluun päästäksemme.
Samoin toiset lapset sielläpäin taas kotiin mennessään olivat kaivaneet lumivallien läpi reikiä jatkaakseen matkaansa eteenpäin.
Muistan kymmeniä vuosia taaksepäin täälläkin rannikon läheisyydessä (1949-1950) talvella tanssimasta kotiin tullessani kun kahlasin silkki sukissa kotiin ja palellutin sääreni. Runsaan kilometrin matkaa en millään meinannut jaksaa kahlata kotiin saakka lähes metrin korkuisessa lumessa.
Sitten ensimmäisen tyttäreni pienenä ollessa luultavasti joskus -58, on minulla valokuva jossa pihatiemme vallit ylittivät yli tyttären mitan.
Samoin hänen lähtiessään kouluun vuonna -60:tä oli seuraava talvi niin runsasluminen ettei eräänäkään aamuna hän kouluun edes päässyt.
Tietenkään silloin näin maaseudulla ei ollut sellaisia auraustyökaluja kuin nykyisin, mutta jokatapauksessa lunta on ollut runsaammin kuin nykyisin.
Asuessani Englannissa siellä satoi runsaasti lunta, mitä ei suinkaan tapahdu joka talvi, ja innostuin tekemään lumilyhtyjä pihalle.
Illalla naapurit tulivat ihailemaan valaistuja
lyhtyjä ja ja joku kysyi valaistaanko Suomessa pihat tällä tavoin.
Valitettavasti lyhtyaika jäi lyhyeksi.
Lunta oli ennen paljon. Eräänäkin talvena oli monen päivän lumituisku ja tuuli juoksutti talon ja navetan välille niin ison kinoksen ,että piti kiertotietä myöten mennä navetalle.
Oli ns. pisteaitoja ja lunta oli niin paljon ,että reilusti hiihdettiin aidan yli. Siitä voin päätellä etten muista väärin.
varsilla oli joissakin kohdissa lumiaitaa. Se oli korkeaa säleistä aitaa.