mielenterveyteni ei kestä sitä, että oon aina yksin. en kuulu porukoihin, elän kaikin puolin terveellisesti mutta sosiaalinen elämä on aika vähästä. viikonloputkin vaan oon kotona äitin ja iskän kans. haluisin kavereita, mutta niitä on niin vaikea saada. olen vähän masentunut, mutta pelkään että se pahenee kun oon aina yksin.
mä pelkään että
juupalinen
6930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on ihan sama tilanne. Etenkin näin vapun kynnyksellä vituttaa kun ei ole kavereita, ei minnekkään viitsi yksin lähteä juhlimaan :(
Kuinkahan vanhoja olette? Uusiin harrastuksiin????jutteleen jonkun kanssa masennuksesta. Mull avähäsen samanlaista ollut..
Minua pelottaa sama asia. Minulla on paljon suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta siinä sivussa pelkään, että tieni vie jonnekin mielisairaalaan tai vähintäänkin minusta tulee niin hermoheikko, että jään muuten vaan työkyvyttömäksi tätä menoa. Löytäisinpä joskus, mielellään melko pian, oikeassa elämässä jonkun samassa tilanteessa olevan samankaltaisen kuin minä. Ehkä löysinkin jo, mutta taisin vahingossa päästää menemään...
Kuten otsikosta varmaan jo luitkin.. : D mä voin olla sun frendi jos haluut ; > saanko sun mesen? :)
Oletko vielä yläasteella? Jos olet, ei kiirettä asian kanssa :) Tiedän monta ihmistä, jotka olivat peruskoulussa ypöyksinäisiä, mutta nyt heillä kavereita riittää vaikka muille jakaa! Sitä paitsi, ei niitä kavereita edes tarvi olla kovin montaa. Pari ihan riittää. Kyllä sä tulet saamaan kavereita. Usko pois :)
täällä olis yksi innokas ajatuksien vaihtaja ! kaikki saa laittaa s-postia 18-vuotiaalle tytölle! [email protected] itselläni on sama ongelma, minulla on kavereita, mutta lievän masennuksen takia en heitä jaksa oikeastaan edes nähdä!