olen suhteessa miehen kanssa jolla on kaksi lasta ex-vaimonsa kanssa, ja mina olen luonnollisesti ottanut aidin roolin koska lasten biologinen aiti ei ole vuosiin ollut siihen kykenevainen (nakee lapsiaan kerran viikossa muutaman tunnin). suurimman osan ajasta me elamme kuin mika tahansa normaali perhe, kasvatamme lapset yhdessa partnerini kanssa ja varsinkaan nuoremman kanssa ei ole ongelmia koska han on pian elanyt minun kanssani kauemmin kuin aitinsa kanssa. vanhemman (7wee) kanssa on valilla vaikeaa koska han viela muistaa asuneensa aitinsa kanssa ja ikavoi hanta. lasten aidilla on huumeongelmia, han on vararikossa (ei omista edes autoa ja elaa valtion kustannuksella), plus mielenterveysongelmia ja on sanonut ettei edes halua nahda lapsia kuin joka toinen viikonloppu. vaikka tiedan etta lapset kiintyvat minuun ja mina kasvatan heita kuin omiani, jotenkin valilla pelkaan etta entas jos vuosien paasta he paattavat kaikesta huolimatta etta aiti on heille tarkeampi. kuulisin (lukisin) mielellani kokemuksia samankaltaisista tilanteista! voiko aitipuoli olla koskaan tarkeampi kuin biologinen aiti koska veri on vetta sakeampaa?
tukea kaivataan
aitipuoli
34746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Moi. Suhtautumisesi näiden lasten äitiin käy läpi kirjoituksessasi. Et selvästikään pidä hänestä, ja tuomitset hänen elämäntyylinsä. Mikä sinä olet häntä moittimaan? Eikö se ole häneltä pikemminkin fiksuutta jos reilusti myöntää ettei halua/kykyä huolehtia lapsista kun kahden viikon välein? Annatko yhtä selvästi lasten kuulla siitä että heidän äitinsä on sinun mielestä jotenkin huono tms.. Jos näin on saat olla varma että ongelmia tulee sinun ja lasten välille.
löytänyt aloittajan tekstistä tuomitsemista tai sitä että ei pitäisi äidistä. Kyllä jos ihminen (oli kuka tahansa), on sotkeutunut huumeisiin, niin siitä voi moittia, ei ole fikusa pilata elämää käyttämällä mömmöjä. Mistä keksit tuon: annatko lasten kuulla? Eihän ap haukkunut äitiä, kertoi tämän tilanteesta. Ja on ihan faktaa, että joskus se ikioma äiti vaan ei ole kelpo äiti. (vaikka täällä äiti on pyhälehmä ja tabu, josta ei saa sanoa poikkipuolista sanaa). Ap:lle: Kyllä, voit olla paljon tärkeämpi lapsille ja paljon parempi äiti, kuin biologinen äiti.
tuttava piiristä esimerkin juuri tuosta huonosta äidistä.. huumeet ja juhliminen maistui ja lapsi meni huostaan hänen omalle äidilleen. (mummolleen).. mutta se on totta että täällä äiti on joku ihmeen pyhälehmä tabu.. monikaan ei tajua että jos joistain miehistä ei ole isiksi ei kaikista naisista ole myöskään äideiksi!
Ihana että huolehdit lapsista, äitiä kohtaan kyllä hieman asenteellinen tunnut olevan, hänellä ei ole edes autoa????? mitä?? miten se onko ihmisellä autoa tai ei liittyy mitenkään kykyyn huolehtia lapsista? No toi tulikin sinulla sivukommenttina joten asiaan, jos/ kun äiti ryhdistäytyy ja pyrkii olemaan enemmän lastensa elämässä sinä voit A: puhua äitistä pahaa pyrkiä estää tapaamiset kiukutella lapsille niin he ehkä kun sinut kummiskin läheiseksi tuntee vielä "tyytyä" sinun mutta luultavammin aikuisina katkeria äidilleen kun ei kunnon suhdetta häneen, katkeria sinulle kun olet "vienyt " äidin paikan.. tai B: tukea kaikilla tavoin äidin ja lastensa tapaamisia olla aikuinen ja haukkumatta äitiä jos päättyy siihen että lapset jossain vaiheessa jopa ovat enemmän hänen luonaan (lue vaikka asuisivat) ja teillä harvemmin (viikonloput) niin lapsi oppii että tapahtu mitä tapahtu elämässä niin äiti kuitenkin lopulta heitä pitää tärkeänä ja sinä tukena ja kasvattajana kypsänä aikuisena samoin aina siellä, ja he aina tervetulleita, näin saatte tasapinoisia ja toivottavasti onnellisia ihmisiä aikuisuutteen. Vaikka lapset siis jossain vaiheessa jopa muuttaisi äitinsä luo niin se ei ole rakkaudestasi ja huolenpidostasi pois, eikä heidänkään välittämisestä sinua ja isäänsä kohtaan. Lapsia ei ikinä voi omistaa vaikka ihan olisi ihan synnyttänyt äitikin, mutta lapsia voi rakastaa ja kasvattaa silti.. Ymmärrän pelkosi mutta kun lapsia kasvattaa oli ne omia tai ei niin pääasia tulee olla heidän onni ja hyvinvointi ja sillon joskus pitää omat tunteet käsitellä ja kestää, niinhän erotapauksissakin, kun lapsai ei voi poikki laittaa niin vaikka molemmat vanhemmat täydellisiä hoivaajia molemmat ei voi olla lähivanhempina joten surua ikävää ja tuskaa se tuottaa joko äidille tai isälle joka etä vanhemmaksi päättyy.Sen kanssa on vain elettävä, ja tehtävä kaikkensa että lapsilla säilyy silti hyvä suhde myös "etään" Onnea teille ja hyvää kesää, ei kannata etukäteen murehtia liikaa tuevasta kun ei ikinä tiedä mitä nurkan takana odottaa, nauttikaa hetkestä.
anteeksi olin hieman epaselva autoasiasta. hanelta siis vietiin auto pois koska oli kykenematon maksamaan osamaksuja, ja asumme alueella missa auto on melko valttamaton. varsinkin jos lapsille jotain tapahtuisi, olisi hyvin tarkeaa etta pystyisi heidat kuljettamaan esim laakariin.
mutta käytä ääkkösiä, ei jaksa muuten lukea pitkää tekstiä.
tietokoneeni ei ole suomalainen joten ei ole kaikkia kirjaimia. toki kayttaisin jos voisin. :)
Näitä sulta riittää uusia äiti huono, minä hyvä aloituksia pilvein pimein! ;)))))))))))
provoilemasta. Mistä sinä tiedät mikä on faktaa ja mikä fiktiota? Ootellaan..... käy sanakirjasta kattoo mitä sanat tarkoittaa....
fik fik fik
mutta sun päähän on näköjään kolahtanut pahemman kerran.... Fik Fik Fik vaan...
fiktiota vaan täyttä paskaa, ämmät kehuu kuinka hyviä äitejä he ovat ja toiset äidit taas ihan mitättömiä,, miksi sitä pitää tänne tulla kehuun on sitte hyvä tai ei, joku pätemisen tarve ämmillä on ja hakevat täältä kehuja ja hyväksyntää. Hoitakaa niitä mukuloitanne senkin aikaa kun tänne viestittelette, aikaa ainakin näyttää olevan, vaikka täällä sanovat kun on niin kiirettä muksujen kanssa, ja vielä toisten muksuja.Voi,voi säälikää........
Olet lapsille se "henkinen" äiti sillä vanhemmuutta he eivät saa biologiselta äidiltään. Kuitenkin biologinen äiti on tärkeä ja suru jota lapset joutuvat kokemaan ei väisty. Elikkä olette kummatkin heille tärkeitä. Älä ota asiasta mitää ongelmaa, ethän.
rakstavat vain sinua! Omasta äidistä ei tarvi välittää, puske vaan täysillä lasten elämään ja ole heille aina se äiti jota heillä ei koskaan ollut. Pian lapset unohtavat oikean äidin, ja sinä pääsit tavoitteeseesi.;))
todellakaan ole mitään järkevää sanottavaa on parempi olla hiljaa,:))
Miksi asetat lapset luonnottoman valintatilanteen eteen? Ei lasten kuulu joutua valitsemaan heille rakkaista ihmisistä. Koita sinä kasvaa aikuiseksi. Anna pyyteetöntä rakkautta, ja katso, saat samanlaista takaisin.
ei tassa mistaan valintatilanteesta ole kyse, valitettavasti lapsilla ei ole sita ylellisyytta koska aitinsa on sen paatoksen tehnyt heidan puolestaan. minulle aitina oleminen on hyvin tarkeaa, ja varsinkin jos en omia lapsia mieheni kanssa saisi, olisi se melko musertavaa olla aina kakkonen olemassa olevien lasten elamassa, koska joku toinen on heidat synnyttanyt. eika tassa ole kyse oikean aidin syrjayttamisen yrittamisesta, han on taysin epaluotettava (ei ilmesty kun lupaa ja jattaa lapset odottamaan viikko toisensa jalkeen), valittaa huumeita, kiristaa ex-miestaan eika osallistu lasten kasvattamiseen rahallisesti eika henkisesti. myonnan etta tuollaisen aitiyden tuomitsen, mielestani syysta.
Onko lapset lapsi puolikkaita? Meillä on ihan kokonaiset lapset mieheni kanssa. Emme ole jakaneet heitä että miehen on puolet ja minun puolet, käsitelemme heitä ihan kokonaisina molemmille.
etsiä vaikka sivistys-sanakirjasta mitä termillä äitipuoli takoitetaan. Meille muille sen sanan merkitys on erittäin selvä. Oman tyhmyytesi näytät tuollaisella lapsellisella vinkumisella.
naistenkeksimä termi itsestään, jotta sen avulla voisi päteä muiden lapsii paremmin. On niin kiva LEIKKIÄ sitä äitiä toisten lapsilla, kun ei ole omia. Tai jos onkin, niin voi kehua kuinka on viiskytä lasta ja kaikille äiti! Puoli äiti, äiti puoli, ei oikein sano mitään. Mutta oikeesti, aikuisten oikeesti, sitä sanaa ei ole olemassakaan.
minä ylpeä äitipuoli vaikken sitä nimitystä kyllä ikinä käytäkkään mutta en ole näillä aisoilla ikinä leikkinyt, itse olen kolme lasta synnyttänyt joista yksi elvytyksen jälkeen sinnitteli elämään ja kaksi kuollut jo vatsaan joten voin häpeilemättä sanoa että tiedän äityyden surut ja ilot, olen myös siis äitipuoli mieheni lapsille onnellinen ja ylpeä ilman tarvetta päteä sillä saralla ja totta puhuen ei sellaista tarvetta muutenkaan, täällä ihmiset inisee ja vikisee että lapset isättömiä kin itse tekee vaikeaksi tapaamiset ym, itkee sitä miten miehen uusi vaimo sellainen ja täälainen.Ihan oikeasti lähellä voi olla ihmisiä jolla oikeasti on syytä itkeä mutta ettehän te valittelijat sitä oman nenänne ohi näe. Minä onnekas että ihana perhe joka aina ollut tukena ja siirynkin tästä heidän seuraan grillin ääreen hauskaa vappua kaikki.
Mitäpä muuta ne uusikot jaksaakaan tehä kuin haukkua ja morkata äitejä ja itse syödä rasvamakkaraa ja lihoa jottei jaksa enää kävellä. Sitten ihmetellään kun mies palaa vaimonsa luo takasin. Niinpä...
missä haukuin äitejä? kerroin olevani äiti viitä siis kantanut joista kaksi menettänyt ja kuolleena joutunut synnyttään, siksi en ymmärrä turhasta valittelijoita, elän joo uusperheessä mutta en ole ikinä haukkunut ketään enkä myöskään syö rasvamakkaraa ihan broileria ja kanaa eilen grillattiin. Siis mikä ihminen ihan oikeasti olet kun kehtaat haukkua tuollalailla? mikä liikkuu päässäsi? Ja jos pienet enkelimme oltais saatu pitää painaisin mielellään vaikka 100 kg. Oikeasti ehkä olisi hyvä jos pystyis itseensä ahtamaan sitä mainitsemaasi makkaraa, kun olis tarve vähän noita kiloja nostaa mut kunsellaista sorttia jolle ei niitä vaan näytä kertyvän. Hyvää elämää toivotan sinulle haukuistasi huolimatta ja toivon ettei sinun tarvitse ikinä lapsen oikeasti menettämisen surua tuntea, sen verran voin kertoa että aika ei korjaa paranna ei vähennä surua, onneksi on noi valot mies, omat ja miehen laspet, joiden takia jaksaa elää nauraa ja nauttia jopa elämästa, joka soluun nauru tai nautinto ei minussa kuitenkaan ikinä enään pääse mutta ilman katkeruutta yritän elää.
minua on kutsuttava. Miehen tytöt eivät sulata sitä, mutta minun sanani on laki. Pojat sentään kutsuvat kiltisti äidiksi, onhan ne vasta niin pieniä, että toinen vasta on oppinut puhumaan hyvin. Tytöille kerroin, että kun olette täällä, minun kotona, on minun sanani laki, ja pulinat pois. Kun menette sen toisen äidin luo, voitte olla miten lystäätte. Likat känkkäränkkää usein, mutta vedämme yhtäköyttä mieheni kanssa, ja kohta ne tytötkin alkavat kunnioittamaan minua. Kärsivällisyyttä tarvii miehen lapsiin nähden paljon, mutta aikansa kiukkuaa ja kyllä sitten rauhoittuvat.
edes autoa! Kerropa nyt, mitä pahaa siinä on. Ja muuten: veri on vettä sakeampaa. Hyvä, että tiedät sen.
ylhaalla tarkensin auto-kommenttia, luepa se. kiinnostavaa miten aidit joiden taytyy "sietaa" ex-miehen uutta kumppania lastensa elamassa (kirjoituksesi savysta ja siita etta yleensakin hengailet talla palstalla paattelin) automaattisesti olettaa etta tassakin tilanteessa aiti on uhri ja oikeasti hyva ihminen kenelta raukalta on vain lapset viety. "aitipuolet" taas tuntuvat ottavan taman vahemman henkilokohtaisesti.
kaikilla eri äiti. Vilinä käy kun naiset tuo lapsiaan mielle jonossa tapaamisiin.
Hei ap, onko sillä väliä? Lyön vetoa ettei ole miehellesi joka sinut valitsi ja ettei ole miehesi lapsille joita rakastat. Keneltä tarvitset suitsutusta tai pokaalin? Lapsille oma äiti on aina tärkeä ja omaa äitiä rakastaa vaikka tämä olisi narkomaani murhaaja ja istuisi linnassa. Sillain se vaan menee. Eikö sinulle tuota tyydytystä se, että lapset rakastavat myös sinua ja että sinä rakastat heitä? Eivätkö sinulle lapset ole tärkeämmät kuin heidän äitinsä? Unohda koko sivuhenkilö ja nauti siitä mitä sinulla on. Eihän teillä oikean oikeasti ole olemassa mitään kilpailua menossa, kuin sinun päässäsi. Joku tuolla edellä jo fiksusti vastaili sinulle...
ei ole voimia ja ymmärtymystä? Jokainen valitsee tiensäomien kykyjen mukaan, ei siksi että niin muutkin tekee. Jos sinä et ole kykenevä perhe elämään, niin miksi roikut siellä ja pyydät apua?
tama nyt on aivan alyton kommentti. en ole valinnut osaani siksi etta "muutkin" tekevat niin (tietaakseni tama ei kuitenkaan ole kovin yleinen tilanne). en koe olevani kykenematon perhe-elamaan, ja missaan en roiku, elan elamaani rakastamani miehen ja kivojen lapsien kanssa. apua en pyyda, vain nakokantoja ja muitten kokemuksia koska tallainen tilanne on haastava kenelle vain.
kun se koskee sinua itseäsi, tai yleensä negatiivinen palaute. Mutta se kasvattaa, ja pian huomaat, että muutkin ovat oikeessa kuin sinä.
et ole naimisissa noiden lasten isän kanssa. Älä rupea leikkimään äitipuolta, kun et kerran sellainen ole. Äiti on aina tärkämpi kuin äitipuoli.
jonka lapset viedään tulevalla viikolla sijoituskotiin ja uusi vauva syntyy ensi kuussa????.Tämäkin(kö) äiti on lapsille tärkeämpi kuin kasvattiäiti.
kun lasten oma äiti ei siihen kykene! Oi oi oi, ihan kyynel tulee silmään,kun mietin millaisen uhrauksen sinä teet. Oi oi oi.. voi kun ihanaa, ihanko totta, niin se on joskus, että omat äidit ne ovat niin huonoja ihmisiä, että täytyy tuollasten hyvien ihmisten käydä äidiksi, oi oi oi, voi voi.. oi kuinka voi voi oi oi.. kyllä sä olet uhrautuvainen.. voi pyhä jysäys...