Nuorempina yövyttiin puskissa ns., eikä juurikaan menty leirintäalueille. Ainakin meillä oli mukavaa.. Mäyriksen pentu mukana, eikä pelätty karhuja tai muutakaan. Kahvikeitto nuotiolla järven rannalla. myöhemmin oli kaasukeitin. Lopulta enää mökki. Sekin neljän km.n päässä. Pienet kuviot tässä jaljellä. Tilaa on silti hengittää. Peltoja ympärillä. Tämä tuli mieleen puskajutusta.
Puskassa yöpyneitä?
1947
15
1017
Vastaukset
luopua yöretkeily-varusteista, kun olimme vanhentuneet mukavuudenhaluisemmiksi ja ajattelimme, että meillä on varaa yöpyä hotelleissa ja mökeissä matkoilla. Kun aloitin muutama vuosi sitten melonta-harrastuksen, se muuttui jo samana kesänä retkimelonnaksi. Jouduin hankkimaan teltat ja kaikki muut varusteet uudelleen. Se oli mielestäni yksi parhaista viime vuosien sijoituksistani. Melontaretkillä tulee välillä yövytyksi kuvaamallasi tapaa myös "puskissa". Pari kertaa nuorena yövyimme myös ladossa. Viimeksi olen nähnyt heiniä ladossa pohjoisesta tullessa - en muista missä, mutta Reijo Kelan "ihmispellon" laidassa tien vieressä. Sinne olisin mielelläni voinut urvahtaa yöksi. Samoin sunnittelin lähteväni joskus juhannukseksi Viroon Kihnu-saareen ja yöpyä yhden perheen ladossa. Sain jo luvankin, mutta ystäväni pelotteli, että vanhoissa heinissä saattaisi olla kirppuja. En tiedä pitäisikö tieto paikkansa, mutta toistaiseksi on jäänyt suunnitteluasteelle koko matka. Joskus nuorempana asetuin kotipihalle omenapuun alle lepolasseen nukkumaan siihen aikaan, kun ihmiset vielä tupakoivat sisällä ja juhlimisen jälkeen tuli erityinen raittiin ilman tarve. Yksi tuttu nukkuu kai suurimman osan kesäöistä parvekkeella. Joskus olen nukkunut itsekin, muttei siitä ole tullut tapaa. "Puskat" olisi mielestäni ihanteellinen nukkumapaikka retkillä.
- Yxitypy
puskissa nukuttu. Myöskin jäämeren rannalle teltta pystytetty eräätkin kerrat. Herätty siellä mm. lammasaitauksesta teltta lammaslauman keskellä :=)) Ehkä n.5 vuotta sitten viimeksi teltassa olen nukkunut. Nykyään on tullut niin mukavuudenhaluiseksi, sekä huonouniseksi, että nukkuu mieluummin sängyssä :=)) Olen kierrellyt kesäisin telttailemassa enimmäkseen Lapissa(paljon nukuttiin myös laavuilla) ja Pohjois-Norjassa. Aina Narvikista Tromssaan. Hammerfestissa, Altassa sekä Varangerin niemimaalle on telttaa pystytetty. Huh, huh.. miten sitä on jaksanut ollakin niin innokas :=))
- non-rec
70-luvun alkupuolella käytiin parikin kertaa Kaustisilla niin että pystytettiin soputeltta jollekin lähialueen männikkökankaalle. Kiitokset paikallisille isännille, kun eivät ajaneet pois! Aamupesulle loikittiin lehmien laidunaitojen yli/ali läheiselle joelle. Muistan että siellä oli paljon neidon(?)korentoja, joissa oli jotain sinistä ja mustat laikut siivissä. Meillä päin ei sellaisia korentoja ole. Lappia-Norjaa-Ruotsia kierrettiin myös samaisen teltan kanssa. Joskus taisi teltta olla "sotatoimi-alueellakin" (Nato?), ja lampaiden määkinä aamulla herätti. Sitten kun tunnettiin itsemme töhryisiksi, niin mentiin johonkin vuoristohotelliin ja päästiin suihkuun. Teltta on hajonnut jo aikapäiviä sitten, eikä uutta ole tullut hankituksi. Tuo melonta-harrastus minuakin on alkanut kiinnostaa. Jospa siis vielä... kiitos vinkistä!
- O - Orvokki
luetaan kuulemma joka-miehen-oikeuksiin, ellei liian lähelle pihapiiriä asettuisi. Eläkevuosien matkailu-unelmiin liittyy ainakin vielä toistaiseksi pieni - siis todella pieni - asuntoauto ja pari kajakkia katolla, ja yksi hyvä reipas matkakumppani. Nyt ajatellen tuntuu siltä, että valinnanvara ja mahdollisuudet olisivat rajattomat. - Luultavasti tositilanne voi aikanaan vaatia hylkäämään unelman, ilmestyneiden rajoitteiden vuoksi. On kuitenkin kiva vielä unelmoidakin. Merenkurkku houkuttelee aivan erityisesti ja muutamien päivien melontaretki siellä; samoin Turun saaristo ja .... ;))
- suvenkorento*
O - Orvokki kirjoitti:
luetaan kuulemma joka-miehen-oikeuksiin, ellei liian lähelle pihapiiriä asettuisi. Eläkevuosien matkailu-unelmiin liittyy ainakin vielä toistaiseksi pieni - siis todella pieni - asuntoauto ja pari kajakkia katolla, ja yksi hyvä reipas matkakumppani. Nyt ajatellen tuntuu siltä, että valinnanvara ja mahdollisuudet olisivat rajattomat. - Luultavasti tositilanne voi aikanaan vaatia hylkäämään unelman, ilmestyneiden rajoitteiden vuoksi. On kuitenkin kiva vielä unelmoidakin. Merenkurkku houkuttelee aivan erityisesti ja muutamien päivien melontaretki siellä; samoin Turun saaristo ja .... ;))
..oikeudesta, joka Suomessa on aika itsestäänselvä juttu tulee mieleen erään ystäväni tarina. Olivat nuorina miehinä interraililla Euroopassa. Jonakin yönä saapuivat junalla asemalle, jossa heidän oli määtä pysähtyä joksikin aikaa. Oli kovin pimeää, löysivät kuitenkin pläntin nurmikkoa ja pistivät teltan pystyyn, kamalasti väsytti. Aamulla herättyään totesivat olevansa telttoineen keskellä liikenteenjakajaa. Nuorena on hyvät unenlahjat :-).
- 1947
suvenkorento* kirjoitti:
..oikeudesta, joka Suomessa on aika itsestäänselvä juttu tulee mieleen erään ystäväni tarina. Olivat nuorina miehinä interraililla Euroopassa. Jonakin yönä saapuivat junalla asemalle, jossa heidän oli määtä pysähtyä joksikin aikaa. Oli kovin pimeää, löysivät kuitenkin pläntin nurmikkoa ja pistivät teltan pystyyn, kamalasti väsytti. Aamulla herättyään totesivat olevansa telttoineen keskellä liikenteenjakajaa. Nuorena on hyvät unenlahjat :-).
hauska juttu. Ei enää nukkuisi metelissä.
suvenkorento* kirjoitti:
..oikeudesta, joka Suomessa on aika itsestäänselvä juttu tulee mieleen erään ystäväni tarina. Olivat nuorina miehinä interraililla Euroopassa. Jonakin yönä saapuivat junalla asemalle, jossa heidän oli määtä pysähtyä joksikin aikaa. Oli kovin pimeää, löysivät kuitenkin pläntin nurmikkoa ja pistivät teltan pystyyn, kamalasti väsytti. Aamulla herättyään totesivat olevansa telttoineen keskellä liikenteenjakajaa. Nuorena on hyvät unenlahjat :-).
onneksi eivät olleet unissakävelijöitä. :/ Mieki muistan yhen, ei niin kivan talttayöpymisen vaellusreissun viimeisenä yönä. OLimme tylleet Dividalessa reitin päähän ja jäimme yöksi niityntapaiselle telttoinemme. Aamulla heräsimme lehmäien kellon kalkatukseen, - emäntä siinä ajeli kohtalaisen suurta lehmikarjaansa navetalle päin, - olimme nääs asettuneet karjankuljetus "kujalle", - pelotti koska lehmänkanttura innostuu puskemaan telttaamme nurin. Kuitenkin saimme hyväntahtoisen hymyn ja aamuntoivotuksen karjansa kaitsijalta :)
silloin kun kävin Lapissa joka vuosi kävelemässä, tosin joka teltta paikassa ei ole ollut puskiakaan.
Kovinkaan montaa yötä en ole teltassa viettänyt, mutta yksi reissu kyllä on jäänyt mieleen. Se tapahtui joskus 60-luvun puolivälissä, kun lähdettiin täältä maalta Linnanmäelle ja kuinka ollakkaan, päätimme lähteä lauantai-illalla liikkeelle ja yöpyä jossain matkan varrella. Siihen aikaan ei tainnut niin kauheasti leirintäalueita olla ja mekin eksyimme johonkin metsään missä oli muitakin telttailijoita. Yö meni ja nukuimme nähtävästi liiankin hyvin, sillä aamulla kun piti lähteä liikenteeseen havaittiin, että tankki on melko tyhjä ja kaverin rahapussi, joka oli ollut autossa, oli hävinnyt. Arvatkaa, oltiinko vähän aikaa totisia, mutta sitten laskettiin rahat yhteen mitä meillä muilla oli ja jatkettiin matkaa. Onneksi huoltoasema löytyi aika läheltä, että päästiin sinne asti ja rahaa oli sen verran mukana, että reissu tuli tehtyä ja Linnanmäen härvelit testattua, mutta kyllä se yöllinen juttu vähän tunnelmaa latisti. Mitään rikosilmoitusta siitä ei kannattanut edes tehdä. Kuitenkin kaverin ajokortti oli jostain aikojen takaa ilmestynyt poliisin haltuun ja ottivat yhteyttä kortin omistajaan, mutta hänellä oli silloin jo uusi kortti. Lienee turha mainita, että jostain asiasta poliisitkin ensin alkoivat häntä syyttämään, kunnes asia selvisi. Taisi olla molemmille pareille viimeinen telttailureissu, me ei ainakaan sen jälkeen olla teltassa yövytty.
Norjaan se loppui joskus 70- luvulla. Oli kylmää, märkää ja kaikki varusteetkin homehtuivat. Norjassa aloitin myös uudelleen noin kymmenen vuotta sitten. Puskista tosin ei voi puhua, sillä asuin puuttomalla alueella. Vietin usein viikonloput tunturissa ja teltta oli välttämätön varuste kovan tuulen suojaksi. On minulla nykyäänkin teltta autossa marjastusaikana. Joskus löytyy hyvä marjapaikka ja on kiva jäädä seuraavaankin päivään. Teltta vaan pystyyn johonkin metsälammen rantaan ja "koti" on valmis.
- 1947
voisikin tehdä noin! Haaveeksi jää meillä. Miehen kunto on niin heikko. Monia ihania muistoja tällä porukalla on. Laitan kyllä korvann taakse tuon marjamatkan teltan kanssa. Jos joskus.. Norjassa mekin poikettiin ja käytiin pesulla vuoripurolla. Mentiin turisteja paljon ylemmäs. Vesi oli raikasta ja sitä otettiin kannuunkin. Siellä oli kovin rajoitettua yöpymispaikan suhteen. Oli pakko mennä mökkiin. Jäi hiusten pesukokemuskin mieleen jäämeressä. Pää oli jäätyä kylmässä vedessä.
- suvenkorento*
.., uskallat yöpyä yksin metsässä, aika tyttö. Minä olen tällaisena asfaltin reunalla kasvaneena niin arka metsässä, etten moista uskaltaisi tehdä. Karhutkin ovat siirtyneet tänne eteläänkin, ja sieniretkelläni laitan kilisevän kellon koppani sankaan, jospa eivät osuisi reitilleni. Hirviä olen kohdannut metsäretkelläni, kerran kaatui kokonainen mustikkaämpäri maahan, kun niin kamalasti säikähdin. Muuten olen kyllä aika peloton tyttö, ja turvallisen ihmisen kanssa en pelkää metsässäkään. Sitä metsäkaveria ei vaan enää ole.
- uskaltaisi, leiriytyä
suvenkorento* kirjoitti:
.., uskallat yöpyä yksin metsässä, aika tyttö. Minä olen tällaisena asfaltin reunalla kasvaneena niin arka metsässä, etten moista uskaltaisi tehdä. Karhutkin ovat siirtyneet tänne eteläänkin, ja sieniretkelläni laitan kilisevän kellon koppani sankaan, jospa eivät osuisi reitilleni. Hirviä olen kohdannut metsäretkelläni, kerran kaatui kokonainen mustikkaämpäri maahan, kun niin kamalasti säikähdin. Muuten olen kyllä aika peloton tyttö, ja turvallisen ihmisen kanssa en pelkää metsässäkään. Sitä metsäkaveria ei vaan enää ole.
Olimme Suomutunturilla koko ketju, välillä oli vapaata omassa ryhmässä. Pyysin keittiöstä sangon ja lähdin sähkölinjat silmissäni kipuamaan, poroja tuli todellakin vastaan kun puolukoita noukin, isoja ja jäkälän päällä, ei sellaisessa pitkässä varressa kuin tää etelämmässä. Vain hetki ja ämpärini oli täysi.Missään vaiheessa en päästänyt sitä sähkölinjaa silmistäni, muuten olisin siellä vieläkin - raatona;)
suvenkorento* kirjoitti:
.., uskallat yöpyä yksin metsässä, aika tyttö. Minä olen tällaisena asfaltin reunalla kasvaneena niin arka metsässä, etten moista uskaltaisi tehdä. Karhutkin ovat siirtyneet tänne eteläänkin, ja sieniretkelläni laitan kilisevän kellon koppani sankaan, jospa eivät osuisi reitilleni. Hirviä olen kohdannut metsäretkelläni, kerran kaatui kokonainen mustikkaämpäri maahan, kun niin kamalasti säikähdin. Muuten olen kyllä aika peloton tyttö, ja turvallisen ihmisen kanssa en pelkää metsässäkään. Sitä metsäkaveria ei vaan enää ole.
Olen tottunut metsissä liikkuja, joten en osaa pelätä mitään. Muutamiin petoeläimiin olen toki törmännytkin ja kerran olen vaihtanut marjapaikkaa karhujen vuoksi. En ota riskejä tieten tahtoen, mutta en anna pelon vallita elämääni. Olen elänyt parisuhteessa yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta siloinkin liikuin yksin. Luonnossa liikkuminen ei kaikkia viehätä, eikä yksin liikkuminen ole ollut koskaan ongelma. Tuttavapiirissäni ei edes ole monta, jotka pystyisivät lähtemään päiväkausiksi lakkasoille. Toki väsyn itsekin nykyään toisella tavalla kuin kymmenen vuotta sitten, mutta vielä se ei liikkumista rajoita.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup222110- 1381992
Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene81212Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA
Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR3881180- 621086
J miehestä oikeaa
Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen991057- 61950
- 67931
Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi45906- 2831