paniikkihäiriö ja alkavat vaihdevuodet

Mulla oli myös nuoruudessa ahdistusta ja paniikkia. Nyt on myös, lähinnä ahdistuneisuutta ja väsymystä, unettomuutta ym. "mielenhäiriöitä." Tuntuu vain etten jaksa mitään enkä mistään saa hyvää oloa. Käytän Opamoxeja ja estradot laastaria. Lopetin laastarin välillä, jos siitä johtuu tämä masennus. Ei helpottanut. Muut oireet kyllä pysyy pois, mutta virtaa ei tule. Onko teillä muilla samaa, että vaikka on hormonihoito, mieli on silti maassa? Reilu vuosi sitten kysäsin täällä samaa, mutta joku kirjoittaa "napsautti", että mitä valitat, sullon kaikki hyvin kun on horm.hoito. On kyllä elämän tilanne myös sellainen, että saattaa mieleen vaikuttaa. Lapsen kauas muutto, toisen alkoholiongelmat, vielä kotona asuva murkkuiässä. Ja täytyy myöntää, että en ole sinut tämän "vanhuuden" kanssa. Ei haitannut, vaikka tuli 50 v. täyteen (kohta 52). Aioin aloittaa uuden elämän kohdun poiston jälkeen, mutta sepä jäikin aikomukseksi ja tuli vv-oireet ja tuntui, että tähän elämä loppu. Nyt vaan muistelee jo elettyä elämää, sen murheita ja iloja. Itku on hyvin herkässä. Tuntuu aivan kauhealta välillä tämä "vanhuus", kun mieli on nuori ja rokki soi. No, jospa se mielikin mukautuisi, eikä olisi näin paha olla.

juttu... kirjoitti:

Mulla oli myös nuoruudessa ahdistusta ja paniikkia. Nyt on myös, lähinnä ahdistuneisuutta ja väsymystä, unettomuutta ym. "mielenhäiriöitä." Tuntuu vain etten jaksa mitään enkä mistään saa hyvää oloa. Käytän Opamoxeja ja estradot laastaria. Lopetin laastarin välillä, jos siitä johtuu tämä masennus. Ei helpottanut. Muut oireet kyllä pysyy pois, mutta virtaa ei tule. Onko teillä muilla samaa, että vaikka on hormonihoito, mieli on silti maassa? Reilu vuosi sitten kysäsin täällä samaa, mutta joku kirjoittaa "napsautti", että mitä valitat, sullon kaikki hyvin kun on horm.hoito. On kyllä elämän tilanne myös sellainen, että saattaa mieleen vaikuttaa. Lapsen kauas muutto, toisen alkoholiongelmat, vielä kotona asuva murkkuiässä. Ja täytyy myöntää, että en ole sinut tämän "vanhuuden" kanssa. Ei haitannut, vaikka tuli 50 v. täyteen (kohta 52). Aioin aloittaa uuden elämän kohdun poiston jälkeen, mutta sepä jäikin aikomukseksi ja tuli vv-oireet ja tuntui, että tähän elämä loppu. Nyt vaan muistelee jo elettyä elämää, sen murheita ja iloja. Itku on hyvin herkässä. Tuntuu aivan kauhealta välillä tämä "vanhuus", kun mieli on nuori ja rokki soi. No, jospa se mielikin mukautuisi, eikä olisi näin paha olla.

on ihan outoa kun väsyttää ja väsyttää,ei jaksa kiinnostua mistään. Eikä edes itku tule,vaikka on paha olla. Jotenkin kuin "hampaat irvessä",olis koko ajan ja jos nauran sekin väkinäistä. Menispä ohi,vai onkohan tämä oikeasti ikään kuuluvaa.

........... kirjoitti:

on ihan outoa kun väsyttää ja väsyttää,ei jaksa kiinnostua mistään. Eikä edes itku tule,vaikka on paha olla. Jotenkin kuin "hampaat irvessä",olis koko ajan ja jos nauran sekin väkinäistä. Menispä ohi,vai onkohan tämä oikeasti ikään kuuluvaa.

Sama täällä minäkin käytän individaa jonka lääkäri sano auttavan,mutta en oo huomannu auttavan mihinkään vaivaan.Minäkin oon yrittäny käyttää piristyspillereitä,en oo huomannu niistäkään olevan mitään hyötyä,turhaa rahantuhlausta.Minä kyllä aattelin alkaa kokeilemaa sitä nutri5,onhan se aika tyyristä,mutta kun siitä on saatu hyviä tuloksia ja ei oo ainakaan haittavaikutuksia.